sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Aivan hullu päivä -raportti Porin kisoista!

Tästä alkaa pitkä, jännittävä ja vaiherikas reportaasi voimanostokilpailuista, jotka kamppailtiin Porissa eilen lauantaina 14.10. Samalla tämä on Rahkamuija-blogin 700. postaus!

Palataan ajassa taaksepäin kisaviikon alkupuolelle. Me lähdettiin maanantaina muutamaksi päiväksi Teknologia-messuille hommiin. Tämä oli sellainen keikka, että otettiin se aika pikaisella aikataululla, vaikka ei olisi yhtään mahtunut kalenteriin. Joskus voisi sanoa ei. Tiukat aikataulut aiheutti tietysti vähän hermojen kiristymistä koko reissun ja muutenkin feng suit ei ollut ihan kohdallaan tällä matkalla. Syytän tästä Helsinkiä, joka saa mut nykyään aivan superstressaantuneeksi. En vaan siedä sitä liikennettä ja ruuhkia ja pysäköintipaikkojen etsintää ja ihmismäärää ja koko kaksi ja puoli vuorokautta siellä satoi käytännössä taukoamatta. Argh! Oon aivan liian maalaistyttö viettääkseni siellä pidempään kuin päivän. :D
Ilmeeni, kun olen kolmatta päivää Helsingissä ja juon vettä painonvetoa varten. Ei naurata.
Nukuin alkuviikon huonosti ja idea koko kisasta alkoi tuntua aika masentavalta. Mutta kuin taikaiskusta kaikki stressi ja huono fiilis hävisi, kun pääsin keskiviikko-iltana kotiin! Olin aloittanut jo keskiviikkona messuilla ylettömän vedenlipittelyn, koska paino oli pikkusen yläkanttiin painoluokkaan nähden. Ei kovin paljoa, maanantai-aamuna kilon verran. Mutta siinä oli kuitenkin kilo liikaa. Torstaina vedenjuonti jatkui ja varmuuden vuoksi en syönyt kauheasti mitään kuitupitoista, ettei se junttaisi suolenmutkaan painoksi. Perjantaina aamupäivällä vähensin vedenjuontia ja kitkuttelin perjantain aika vähäisin nestein. Ei se lopulta ole niin vaikeaa, kun voisi kuvitella. Mulla oli perjantai-iltana paino vain vajaan kilon verran ylitse, niin join vähän ennen nukkumaanmenoa ja yö meni ihan hyvin lukuunottomatta painajaista, jossa olin menossa voimanostokisoihin, mutta joku asemies ampuikin mua päähän. Ei hyvä.

Lauantai-aamuna kotivaaka näytti armollisesti 62,7 kiloa ja nautiskelin hitaasti yhden proteiinipuddingin. Rahkaäijä jäi kotiin nukkumaan, koska oli päättänyt jo aiemmin viikolla, että ei osallistu kisoihin. Lisäksi loppuviikosta jostain hyökkäsi vielä (mies)flunssa, joka sinetöi päätöksen. Mullakin tuli kurkku vähän kipeäksi perjantain ja lauantain välisenä yönä, mutta onneksi vasta juuri ennen kisaa, eikä yhtään aiemmin, niin se ei häirinnyt nostamista. Nyt onkin sitten nenä tukossa ja kurkussa kunnon kaktus.

Nappasin aamulla autooni naapurista Niinan, joka oli luvannut lähteä mulle huoltajaksi kisoihin. Kateellisena katselin, kun Niina lipitteli matkalla vesipullostaan vettä. Melkein eksyimme matkalla, kun itsevarmasti ajattelimme, että ei tässä mitään navigaattoreita tarvita kun Pori on niin pieni kylä. Silti saavuimme juuri parahiksi kisapaikalle Power Team Porin salille, kun punnitus oli alkamassa. Kohteliaasti naiset punnittiin ekana ja pääsin toisena punnitukseen. Tiesin, että varoja ei hirveämmin tule olemaan, joten heittelin ihan kaikki vaatteet pois alushousuja lukuunottamatta. Vaaka pysähtyi lukemaan 62,85 kg ja silloin pääsi syvä helpotuksen huokaus! Jostakin syystä toimitsija kuitenkin pyöristi painon 62,8:aan, vaikka näin ei tulisi voimanostokisojen punnituksessa toimia.
Joo syökää te vaan raejuustoo, mullon lakuja!
Lähetin heti puntari-väliaikatiedot Rahkaäijälle ja aloin pistämään piknikiä pystyyn salin sohvanurkkaukseen. Siellä jotkut tosibodarit veteli puuroja raejuustolla ja kananmunia ja mun eväät koostui lähinnä juusto-metvursti-leivistä ja Osmosal-mehusta. Kävin perjantaina ostamassa Osmosalia, että punnituksen jälkeen saa suolat tasapainoon. Olin syönyt suht hyvin koko painonvedon ajan, joten nälkä ei ollut aivan korventava, jano oli tietysti aikamoinen. Mulla oli kirkkaana mielessä edellinen reissu Poriin helmikuussa 2016, jolloin jouduin vetämään painoa vielä enemmän ja punnituksen ja syömisen jälkeen iski aika paha olo. Nytkin odottelin huonoa oloa saapuvaksi, mutta se ei onneksi tullut ja olo pysyi ihan skarppina ja hyvänä ennen kisaa.
Tältä näyttää, kun ei ole juonut vuorokauteen ja sitten saa yhtäkkiä juoda niin paljon kuin haluaa. Hullukshan siinä tulee!
Kilpailu alkoi kahdeltatoista ja yhdentoista jälkeen aloin soutelemaan soutulaitteella ja muutenkin vähän herättelemään itseäni nostokuntoon. Niina haki mulle juotavaa ja vaihteli painoja tankoon, kuten reippaan huoltajan kuuluukin. Kyykky tuntui lämmittelyssä ihan hyvältä ja aloituspainoksi olin tilannut 100 kiloa. Mä ja Niina käytiin automatkalla läpi mun kisasuunnitelmaa, että millaisilla painoilla aloittaisin ja mitä toka ja kolmas nosto ehkä tulisivat olemaan.

Power Teamin salilla on tosi hyvät puitteet lämmittelyyn, tilaa ja tankoja riittää.
Vihdoin kisa pääsi starttaamaan ja olin neljäntenä nostovuorossa. Ensimmäinen kyykky 100 kiloa tuli varmasti ja nopeasti ja kävi syvällä. Eka kyykky kannattaa ottaa aina aika varman päälle ja varsinkin pitää huolta, että syvyys on kohdallaan, ettei tuomareille jää mielikuvaa, että tämä nostaja kyykkää vähän vajaita ja sitä kannattaa kytätä. Kakkosnostoon lastattiin 105 kiloa, eikä mitään ongelmia tässäkään nostossa. En ollut nostanut salilla syksyn aikana enempää kuin 105 kiloa, joten täyttä varmuutta ei ollut, että miten viimeinen nosto kulkisi. Siihen pyysin kuitenkin suunnitellusti 110 kiloa, joka sivuaa vanhaa ennätystäni. Nosto oli ihan hyvä ja syvä, mutta kaatui pikkusen eteenpäin ja nostin sen niin sanotusti väkisin. Kolme valkoista lätkää nousi ja kyykystä tulokseksi 110 kiloa. Kaikki kolme nostoa hyväksyttiin 3-0.
Vanhaan tuttuun porilaiseen tyyliin kisa eteni suht verkkaisesti, koska nostajia oli paljon. Kyykyn jälkeen oli reilusti aikaa syödä ja ihmetellä maailman menoa, ennen kuin oli järkevää aloittaa penkin lämmittelyt.
Keskittymistä kyykkyyn.
Porin kisa helmikuussa 2016 on ollut mulle sellainen myyttinen onnistuminen, jota olen fiilistellyt monta kertaa jälkeen päin. Silloin sain kaikki yhdeksän nostoa tehtyä hyväksytyksi ja tein uudet ennätykset kyykyssä, vedossa ja yhteistuloksessa. En paljoa valehtele, jos sanon, että se on yksi parhaimpia onnistumisiani koskaan. Vaikka sovin itseni kanssa, että aloitan ihan puhtaalta pöydältä, en voinut olla vertailematta tätä kisaa edelliseen Porin  reissuun. Silloinkin kyykkäsin 110 kiloa ja toivoin vain, että tälläkin kertaa hyvä tunnelma jatkuu mahdollisimman pitkään.

Puolentoista tunnin kyykkäämisen jälkeen kaikki nostajat olivat saaneet tehtyä suorituksensa ja pienen tauon jälkeen oli penkin vuoro. Penkkipunnerrus oli lähtenyt kulkemaan salilla vasta ehkä puolitoista kuukautta ennen kisaa, mutta pääasia, että kulki! Hyvästä penkkivireestä johtuen olin itsevarmasti pyytänyt aloitukseen 60 kiloa. Helppo ja varma! Mun taktiikka penkissa oli se, että otan toisella kierroksella 62,5 kiloa ja sen jälkeen päätän, nostanko lainkaan viimeistä yritystäni. Jos kuuskakkonen olisi painava, jättäisin penkin siihen ja säästäisin voimat maastavetoon. Jos se olisi taas kevyt, koittaisin uutta ennätystäni 65 kiloa.
Vettä vähän, niin penkki kulkee!
Niinpä punnersin 62,5 kiloa ja tankon ollessa rinnalla tunsin paineiden katoavan ja nosto oli vähän raskas. Itse olin sitä mieltä jo lämmittelyissä, että tänään ei ole kuusvitosen päivä. Toisen noston jälkeen Niina ja meidän seuran Matti olivat kuitenkin sitä mieltä, että 65 kiloa kannattaa ehdottomasti kokeilla. Niinpä vähän epäröiden pyysin korotuksen, mutta suoraan sanottuna en oikein uskonut, että saan kuusvitosen ylös. Kolmannen noston aika ja tangossa siniset kiekot ja lukot. Ah, mikä näky!
Tanko tuntui käsillä kevyeltä, kevyemmältä kuin edellinen nosto. Vasta kolmannella nostolla tuntui, että yhteistyö käsilleantajan kanssa sujui täydellisesti. Sillä on yllättävän iso merkitys, kuka tangon antaa ja miten. Laskin tangon rintaan ja merkin jälkeen aloin punnertamaan niin perkeleesti ja vastoin kaikkia odotuksiani se nousi!! Nosto hyväksyttiin 3-0 ja voitontanssini tuli suoraan sydämestä!

 Penkin jälkeen oli aivan epäuskoinen olo, mitä täällä tapahtuu?! Millä järjellä penkkasin juuri 65 kiloa, jota kokeilin ensimmäisen kerran puolitoista vuotta sitten Sell Gameseissa?! Noston jälkeen laitoin Rahkaäijälle viestin "PENKKI 65 KILOA!" Rahkaäijä oli nostostani vielä melkein enemmän yllättynyt, kuin minä.

Etukäteen olin vannottanut Niinalle, että sen tehtävänä on sitten tsempata mua, kun penkin jälkeen tulee väsyminen ja haluan lähteä kotiin, kuten aina käy kisassa. Poikkeuksellisesti olin kuitenkin ihan hyvissä voimissa ja fiiliksissä penkkipunnerruksen jälkeen ja söin reilut eväät tässä välissä.
Tilasin uudet vetosukat Annin Voimakaupasta. Supernopea toimitus, voin suositella!
Nämä kisapäivät on mulle älyttömän raskaita, koska jännitän monta tuntia putkeen. Kun penkkijännityksestä on selvitty, alkaa maastavetojännitys, joka on pahin kaikista. Siinä on vinha perä, että kisa alkaa vasta kun tanko lasketaan lattialle. Alettiin lämmittelemään maastavetoa yhdessä Sinin kanssa, joka kisasi ylemmässä sarjassa eli 72 kiloisissa. Kumpikin oli yksin sarjassaan ja tsempattiin toisiamme kovasti. Niina vaihteli taas painoja tankoon ja kyttäsi kelloa mun puolesta, että milloin kannattaa ottaa seuraava lämmittely. Vedon lämmittelyt tuntui yllättävänkin hyvältä, eikä viimeinen lämppäykkönen 110 kiloa painanut juuri mitään.
Mikäs tässä vetoa lämmittelemässä. Hyvin kulkee!
Mun kohdalla huoltajan yksi tärkeimpiä tehtäviä on katsoa, että olen maastavedossa oikeaan aikaan lavalla, koska menen niin syvään "psyykkauspsykoosiin", että en näe enkä kuule yhtään mitään. Aloitukseen olin pyytänyt 120 kiloa, jonka tiesin kevyeksi ja varmaksi raudaksi. Mulla oli jo maastavedon lämmittelyiden jälkeen sellainen olo, että tää tulee olemaan mun päivä. Se tunne vahvistui entisestään ensimmäisen noston jälkeen, joka oli tosi helppo. Etukäteen Niinan kanssa puhuttiin, että ekaan nostoon 120 kg, sitten 130 kg ja viimeiseen 135-140 kiloa riippuen siitä miltä kakkosnosto näyttää. 130 kiloa nousi myös nopeasti ja ripeästi ja varmistin vielä Niinalta ja Matilta, että paljonko pistetään seuraavaan ja vastaus oli 140 kiloa. Se niin kauan jahdattu 140 kiloa, nyt oli revanssin paikka!
Pullistelin vielä itsevarmasti lämmittelyissä. Kuva Eero Niemelä
Mua itketti jo kakkosnoston jälkeen, koska vaan tiesin, että 140 kiloa tulee. Ennen vikaa nostoa istuin lattialla nurkassa ja kuuntelin mun vakiovetobiisiäni eli Korpiklaanin Ievan polkkaa. En tiedä mikä siinä kappaleessa on, mutta se lietsoo mut aina oikeaan mielentilaan. Kun Niina tuli sanomaan, että kohta on aika mennä lavalle, tuntui, että meniköhän tää psyykkaus jo aivan yli, kun päässä vaan humisi ja sormia pisteli ja kädet tärisi. Kunnon adrenaliiniryöppy! Jostain pään sisältä yritti tunkea sellainen ajatus, että mitäs jos se ei nousekaan, mutta työnsin ajatuksen kylmästi pois. Kun tanko oli valmis ja rymistelin lavalle, huusin, että tänään se tulee! Aloin vetämään ja tanko irtosi lattiasta ja jossain ennen polvea ajattelin, että voi morjes, kun tää painaa! Ei siinä oikein auttanut kun vetää niin pirusti ja helpotuksen tunne oli valtaisa, kun sain tankon ylös ja asennon ojennettua.

Kun tuomarit näytti vedolle kolme valkoista lätkää, käännyin pois ja menin lattialle kyykkyyn itkemään. Mää oon kaksi vuotta haaveillut 140 kilon nostosta ja nyt se tuli. Siinä hetkessä myös purkautui koko kisan jännitys ja helpotus yhdeksän onnistuneen noston suorasta. Aivan uskomaton tunne, ei ole oikeasti parempaa fiilistä olemassa! Tasan yhden kerran mulla on ollut sama fiilis ja se oli helmikuussa 2016 Porin kisoissa. Sattumaako? En usko. Porissa on jotain taikaa.
Menin vielä vähän takahuoneeseen nyyhkimään lattialle, kun olin niin shokissa.
Saldona oli siis penkistä ja maastavedosta ja yhteistuloksesta (315 kg) uudet enkat ja kyykkykin sivusi vanhaa ennätystä. Ei vaan olisi voinut mennä paremmin! Joskus viime viikolla mietin, että jos eteen osuu aivan hullu päivä, niin unelmarivi olisi 110-65-140 ja sieltä se tuli.  Mä en voi tarpeeksi korostaa, kuinka tärkeä tämä kisa oli mulle. Siihen kulminoituu niin paljon. Tolkuton määrä treeniä menneeltä kolmelta kuukaudelta ja uskoa siihen, että pystyn samaan kuin ennenkin ja ehkä vielä parempaan. Kun edellisen kerran Porissa tein uuden yhteistulosennätyksen (307,5 kg) elin ihan eri elämää. Sellasta tavallista elämää. Siitä vain pari viikkoa, niin kortit jaettiin uusiksi ja tuli täyskäsi ja elämä muuttui yhdessä yössä oudoksi YouTube-elämäksi. Se vain tarkoitti sitä, että aikaa eikä varsinkaan energiaa ollut yhtään tavoitteelliselle voimanostolle ja treeni muuttui aika paljon kuntoiluksi.
Tuulettelin suurieleisesti vielä kisan jälkeen palkinnonjakoja odotellessa. Kuva Eero Niemelä
Se on kylmä fakta, että on vaikeaa olla samaan aikaan 24/7 yrittäjä ja panostaa täysillä treeniin. Tämä kisalauantai oli mun toinen vapaapäivä melkein neljään viikkoon, että aika limiitillä mentiin nytkin.  Mutta nämä kisat olivat mun tavoite kolme ja puoli kuukautta ja priorisoin elämän niin, että pystyin antamaan tähän kaiken, mitä pitikin. Tässä syksyllä tuntuikin, että en ole tehnyt viikkoihin muuta kuin töitä ja treenejä. Ei ollut ihan helppoa joka viikko, mutta palkonto oli kaiken vaivan arvoinen. Olen myös edelleen tyytyväinen, että niinä aikoina, kun treenit on ollut täysin toisarvoinen juttu, olen kuitenkin käynyt salilla, vaikka sitten vain kerran tai kaksi viikossa. Se auttoi tosi paljon, kun lähdin kesällä rakentamaan nostokuntoa uudelleen.

Ja sitten superiso kiitos Niinalle, joka huolsi ja tsemppasi mua koko pitkän päivän. Olet kultaa! (Niina kyllä sanoi, että se ei aio lukea tätä postausta, koska eli tämän päivän jo kertaalleen. :D :D) Oli myös tosi mahtavaa, kun kisassa oli niin paljon muitakin Tampereen Voimanostajien tyyppejä ja kaikki tsemppasi toisiaan ja ihana, kun kaikki tuli onnittelemaan mua vikan vedon jälkeen. Parasta!
Käytiin eilen illalla kisan jälkeen syömässä meidän ystävien luona ja olin vaan niin rikki päivän henkisistä ja fyysisistä rasituksista, että makasin sohvalla Manu-kissan kanssa. Manuel painaa jotain 9 kiloa. Se on tuplat meidän Leokoon verrattuna. :D
Tänään menen vielä saunomaan ja paljuun IKEA-ystävien kanssa ja sen jälkeen alkaa aivan armoton paukutus. Seuraava kuukausi tulee olemaan aika tiukkaa settiä, koska Monster Jam lähestyy uhkaavasti ja sen jälkeenkin kalenteri on aika tukossa. Mutta antaa tulla vaan, mä teen kaikki työt mitä eteen osuu! Tänään mä kuitenkin vielä leijun omassa erinomaisuudessani ja fiilistelen kaikkien aikojen kisaa, huhhuh!
Kaveri lähetti kuvan Helsingistä, kun oli bongannut meidät Monster Jamin mainoksesta.
Kirjotin tätä postausta varmaan yli kolme tuntia, aikamoinen eepos. Jos luit kokonaan, niin huuda HEP kommenttiboksiin. Ja jos et lukenut, en tiedä menititkö kovinkaan paljoa. :D Mutta joka tapauksessa kaikille mahtavaa sunnuntain jatkoa ja tsemppiä ensi viikkoon!

lauantai 7. lokakuuta 2017

Viikko vielä!

Enää viikko vuoden ensimmäisiin voimanostokisoihini! Joskus heinäkuussa katselin kisakalenteria sillä silmällä ja huomasin, että lokakuun puolivälissä Porissa voisi olla hyvä hetki nostella. Silloin tietysti tuntui, että siihen on niin pitkä aika, että autotkin jo varmaan lentää siihen mennessä. Kolme kuukautta kului aivan silmänräpäyksessä ja nähtävästi joudun kuitenkin siirtymään kisapaikalle ihan renkaillaan maantietä etenevällä Volkkarilla.
Tänään kävin tekemässä vikan maastavedon ennen kisoja.
Olen superiloinen, että sain reenit rullaamaan kesällä ja niistä ehti tulla taas kiinteä osa elämää ja itsestäänselvä rutiini. Me ollaan tehty elokuisen loman jälkeen töitä kun pienet oravat (ei oravat edes tee töitä?!) ja aika monta kertaa olisi varmaan jäänyt menemättä salilla, jollei olisi aivan päivänselvä asia, että tiistai, torstai ja la+su on treenipäiviä, eikä niistä luisteta. Kisojen jälkeen työtahti ei ainakaan helpota, päinvastoin kierrokset sen kun lisääntyy, joten pitää huolehtia siitä, että säännöllinen ja tuloksia tuottava jumppailu jatkuu.
Rahkaäijän jumppailut tuotti tänään vain sellaista tulosta, että käsipaino hajosi kesken sarjan. Onneksi ei pudonnut varpaille! (Rahkaäijä muuten edelleen arpoo osallistumistaan kisoihin. Meillähän oli pieni keskinäinen kisa tässä menossa, että saan luovutusvoiton heti kättelyssä, jos ukkeli ei osallistu.)
Kisoja ajatellen ensi viikolla on kaksi pientä haastetta. Ensimmäinen ja ehkä olennaisempi on noin puolentoista kilon ylimääräinen paino sarjaan nähden. Noin pienen painomäärän vetäminen alaspäin ei kuitenkaan ole mikään ongelma, eikä aja meikäläistä fyysisesti ihmisraunioksi. Henkinen ihmisraunioisuus vältetään, kunhan vaan luotan siihen, että paino kyllä lähtee, enkä ressaa liikaa. Nyt joku siellä miettii, että miksi ei voi sitten nostaa ylemmässä painoluokassa ja mitä järkeä tossa on? Olen kisannut suurimman osan kisoistani 63 kiloisten sarjassa ja nytkin haluan siihen painoluokkaan, että tulokset ovat vertailukelpoiset aiempiin tuloksiin nähden. Seuraava sarja on 72 kiloset ja siihen olen ihan liian kevyt. Muutaman kerran olen miettinyt, että pitäisikö vaihtaa seuraavaan painoluokkaan, mutta kun paino on aika luontaisesti koko ajan jossain 64 ja 66 kilon välillä, on kuuskolmonen ihan hyvä sarja mulle. Voimanostossa on myös varsin yleistä, että treenikaudella ollaan muutaman kilon painavampia, kuin kisassa, koska paino on voimaa ja ylipaino ylivoimaa!
Suojalasimuija tässä moro!
Viikon toinen haaste on pari päivää Helsingissä messuilla. Päivät tulee olemaan aika pitkiä ja omalla tavallaan myös raskaita, kun jatkuvasti pitää olla tietynlainen messu-moodi päällä, eli hymy naamalla ja valmius puhua noin sadan eri ihmisen kanssa, jotka tulee jutulle. Tietysti ruokarytmi on myös vähän eri kuin kotona ja vikojen treenien tekemiseen pitää löytää joku paikka. Mutta nämä on siis vain järjestely- ja asennekysymyksiä. Ihan hyvin viikko varmasti tulee menemään ja loppuviikko ollaankin jo kotona.
Tehtiin poikien kanssa ahkerasti töitä tällä viikolla. Ne ottaa talteen kaiken lämmön, mitä läppäristä lähtee!
Tällä hetkellä mulla on ihan hyvä fiilis kisasta. Alkuviikosta iski hirveä kauhu, että kisat tulee liian pian, enkä varmasti saa mitään ylös. Sain kauhukohtaukset pois vanhalla kunnon kikalla, eli luin vanhoja kisapostauksiani täältä blogista ja katselin videoita kisanostoistani. Oon mä ennenkin selvinnyt aivan hyvin! Ei syytä paniikkiin.
Näin tällä viikolla hylättyjen liikennemerkkien hautausmaan. Jotenkin puhutteleva näky!
Näillä eväillä siis lähden kohti ensi viikkoa ja lauantain kisaa. Katsotaan ehdinkö pistää jotakin postausta ennen sitä ulos, mutta viimeistään kisaraportin parissa tavataan!

maanantai 2. lokakuuta 2017

Lokakuun lokasanko eli parhaat juorut!

Sieltähän se lokakuu taas luikahti jostakin nurkan takaa ja toi mukanaan keltaset lehdet ja pimeät illat. Pimeitä iltoja kuitenkin piristää keltaisen lehdistön aateliston rikkain ja röyhkein kreivi, eli Rahkis-Sanomat! Tässä tulee pläjäys syksyn kovimpia juoruja!

Rahkamuijan epäonni "Tätä menoa rahat loppuvat!"
Rahkis-Sanomien saamien tietojen mukaan Rahkamuijaa on piinannut viime päivinä ikävä epäonni. Luotettavien tietolähteiden mukaan ensin lauantaina putosi puhelin lattialle ja näyttö halkesi ja lakkasi toimimasta. Heti perään tänä aamuna surkeiden sattumusten sarja jatkui parkkisakoilla. "Nyt kannattaisi lopettaa tohelointi tai loppuu rahat kesken, kun joka päivä sattuu jotain kallista vahinkoa" Rahkamuija manaa lehdelle puhelimitse. Rahkamuijan mukaan parkkisakoissa täysin ennenkuulumatonta oli se, että ne tulivat Hervannassa. "En ole koskaan nähnyt tai kuullut, että kukaan saisi pysäköintivirhemaksua Hervannassa. Luulin, että parkkipirkot ei varmaan edes tiedä missä Hervanta on." Rahkis-Sanomat kehottaa kaikkia kansalaisia pitämään puhelimistaan lujasti kiinni ja pysäköimään oikein.
Rahkamuija halusi vielä huomauttaa, että ei todellakaan pysäköinyt pyörätielle tai jalkakäytävälle, vaan siinä kohdassa kadunvarsipysäköinti ei vain vielä ollut alkanut ja rivissä muutkin autot oli pysäköity samoin, ne oli vain laillisella paikalla. Tietoinen riski, joka ei tällä kertaa kannattanut.
Rahkaäijä elokuvatähtenä!
Perjantaina elokuvateattereissa sai ensi-iltansa Nokia-puhelimista kertova elokuva Nokia Mobile -Matkapuhelimen tarina. Tässä vaikuttavassa dokumenttielokuvassa käydään läpi Nokia-puhelinyhtiön nousu ja tuho. 90 minuutin aikana nähdään monenlaisia haastatteluja ja arkistopätkiä, mutta elokuvan ehdottomasti puhuttelevin osuus on heti alkupuolella, kun valkokankaalle pyörähtää 12 sekunnnin pätkä Hydraulic Press Channelin videota, jossa murskataan legendaarinen Nokia 3310 -kännykkä. Murskauksen lisäksi videolta on käytetty pätkä, jossa päämurskaaja Lauri eli Rahkaäijä toteaa, että Nokian kunniaksi on sanottava, että se näyttää vielä puhelimelta murskauksen jälkeen. Tavoitimme erittäin kiireisen ja suositun elokuvatähden ja kysyimme tunnelmia ensi-illan jälkeen. "Yllätyin siitä, kuinka selvästi puhuin englantia kyseisessä pätkässä." Tiedustelimme myös, onko Rahkaäijällä luvassa lisää elokuvarooleja "Haluaisin näytellä Batmania joskus. Rahkamuija vois näytellä kissanaista. Odottelen edelleen isojen elokuvastudioiden yhteydenottoja."

Rahkis-Sanomien saamien tietojen mukaan Rahkaväkea ei kutsuttu hienoihin ensi-iltajuhliin, vaan elokuvaliput piti ostaa ihan itse.    


Julkkikset paljastavat lempiravintolansa!
Näin syksyn pimeinä iltoina on ihana kerätä ystävät yhteen ja lähteä viettämään tunnelmallista ravintolailtaa. Kysyimme kymmeneltä suomalaiselta julkkikselta heidän lempiravintoloitaan ja vinkkejä onnistuneen ravintolaillan viettoon. Ikävä kyllä näistä Suomen kärkijulkimoista ei kukaan vastannut tiedusteluihimme ja jouduimme kysymään asiaa Rahkamuijalta ja äijältä, jotka ovat lähinnä tunnettuja kasvoja Kalevan Prisman rahkahyllyllä. Heillä oli kuitenkin tarjota erittäin hyvä ravintolasuositus. "Meidän uusi lemppariravintola on Kaukajärvellä sijaitseva Rice eli tuttujen kesken Riisi. Poiketaan siellä melko usein lounaalla ja myöskin lounasajan ulkopuolella listalta saa todella hyvää ruokaa" Rahkaäijä kertoilee. Rahkamuijan lempiannos listalta on cashew-pähkinöitä, kasviksia ja rapuja sisältävä annos. "Se on aivan jumalaista, otan sitä joka kerta!" Rahkaväen mukaan annokset ovat juuri sopivan isoja ja maut raikkaita ja tuoreita, eikä hintakaan päätä huimaa.
Rahkis-Sanomien lukijat voivat kommentoida omat ravintolavinkkinsa kommenttiboksiin, erityisen Tampereen ja Helsingin lounaspaikat ja ravintolat kiinnostelee!
Rahkis-Sanomien palstatila ei koskaan ole ostettavissa, joten kyseessä ei ollut maksettu mainos, vaan vilpitön suositus.
Rahkaväki maailmanluokan areenakeikalle!
Viime viikolla Rahkaväen firman sähköpostiin tipahti erittäin odotettu ja hartaasti toivottu sähköposti, jossa varmistui, että Hydraulic Press Channel vetää väliaika-shown Monster Jam -tapahtumassa, joka järjestetään marraskuun alussa Hartwall Arenalla. "Tiesimme jo pidempään, että tämä mahdollisesti toteutuu, mutta kyllä se vaan tuntui hyvältä saada lopullinen varmistus asiaan, kun amerikkalaiset hyväksyivät meidät mukaan show´hun" hehkuttaa Rahkaäijä. Monster Jam -showssa isot monster truck -autot ajavat kilpaa ympäri areenaa ja tekevät erilaisia temppuja ja yleisö nauttii autojen pärinästä, hurjista alatuloista ja lentävästä hiekasta. Näytöksiä järjestetään viikonlopun aikana kolme kappaletta ja jokaisessa näistä Hydraulic Press Channel viihdyttää kansaa yhdessä telkkarista tuttujen Myytinräjäyttäjien kanssa. "Ei tule ainakaan vapaa-ajan ongelmia tänä syksynä, kun valmistellaan showta erittäin intensiivisesti" Rahkamuija naureskelee. "Tämä on erittäin iso näytönpaikka meille ja olemme todella innoissaan tästä tilaisuudesta päästä viihdyttämään yleisöä maailmanluokan areena-tapahtumassa!"
Rahkamuija jo haaveilee monsteriautojen keskellä prässäämisestä!
 Syksyn parhaan herkkureseptin ohje!
Rahkis-Sanomat kannattaa herkkujen syömistä aina tilaisuuden tullen ja päätimmekin jakaa ohjeen, joka itse asiassa kehiteltiin juuri tänään lehden toimituksessa. Resepti on niin yksinkertainen, että kehnoinkin kotikokki pystyy loihtimaan tämän herkun. Tarvitset vain karjalanpiirakoita, joko valmiita tai uunissa paistettavia tai itse leivottuja, ja purkin Nutellaa. Sivele Nutellaa reiluhko kerros karjalanpiirakoiden päälle ja nauti palauttavasta herkusta! Pidä kuitenkin piirakoistasi lujasti kiinni, sillä makeannälkäinen kissa voi napata ne millä hetkellä hyvänsä. Rahkamuija testasi tätä reseptiä Rahkis-Sanomien pyynnöstä ja arvosti erityisesti makean ja suolaisen pyhää liittoa. Rahkamuija kommentoi reseptiä näin: "Tällaiset Nutella-mäsäytykset ovat kuitenkin hieman epäillyttäviä näin puolitoista viikkoa ennen voimanostokilpailua, kun vaaka näyttää sellaisia lukemia, että omaan sarjaan ei ole asiaa." Rahkis-Sanomien toimitus toivottaa Rahkamuijalle iloista painonvetoa ensi viikolla ennen kisoja! Jos pidät Nutellasta, tsekkaa myös Nutella-sushien ohje!
Mitä enemmän Nutellaa, sen paremmat piiraat!
 Tässä oli tämänkertainen annos laadukasta journalismia juorujen nälkäisille lukijoille. Palaamme asiaan ensi numerossa ja sitä odotellessa voit soittaa Rahkis-Sanomien vihjepuhelimeen, joka on auki ympäri vuorokauden ja ympäri vuoden. Parhaat juorut palkitaan purkillisella rahkaa!

Mukavaa viikkoa! 

maanantai 25. syyskuuta 2017

Pyhitä työsunnuntai - Päivä Rahkamuijan kanssa

En muista, koska viimeksi olisin tehnyt blogiin postausta kokonaisesta päivästä, mutta eilen inspiroiduin heti aamusta tallentamaan päivän kulkua kuvien muodossa. Tässä tulee aurinkoinen työsunnuntai!

Kello 7.27 Leoko raapi raivokkaasti makuuhuoneen ovea ja aika pitkään onnistuin olemaan välittämättä siitä, mutta vihdoin päästin kissan antamaan aamupusuja. Viimeisin uni, jonka muistin yöltä, oli taas vaihteeksi sellainen, että olin Ikeassa töissä. Alitajuntani ei vielä reilun vuodenkaan jälkeen suostu päästämään irti Ikeasta. Rahkaäijä oli herännyt jo ennen seiskaa ja puuhaili yläkerrassa täynnä virtaa. Joskus en vaan kestä sitä, kun Rahkaäijä on niin energinen ja innoissaan heti silmät avattuaan. Aamulla pitää olla lupa mököttää ja olla hiljaa, jos haluaa.
Meille tulee Aamulehti vaan viikonloppusin, tuntuu silloin luksukselta.
Höräisin smoothien naamariin ja selailin Aamulehden ja kahdeksalta aloin pakkaamaan tavaroita kuvauspäivää varten. Meillä on monta kertaa käynyt niin, että jotain kriittistä on unohtunut, mutta olemme oppineet ja nykyään tehdään lista kaikista tarvittavista tavaroista.
Jalkajousi, nuolia, nestakaasusäiliöitä, muovailuvahaa. Hyvä tästä tulee!
Ja varsinainen kuvauskalusto. Kolmijalkoja, valoja, kameroita, läppäri. Taitaa olla kahdeksan kameraa tuossa. Välillä on vähän haastavaa muistaa ottaa kaikkiin täydet akut ja muistikortit mukaan.
Yhdeksän aikaa auto oli pakattu ja poikettiin lähikaupassa hakemassa elintarvikeväriä, koska sille olisi käyttöä päivän kuvauksissa. Edellisen kerran käytiin kaupassa vain 12 tuntia aikaisemmin, mutta värin ostaminen unohtui.
Rahkaäijä se menee kolkuttelemaan K-Marketin ovelle heti kun kauppa aukeaa.
Oli vain punaista elintarvikeväriä, mutta kelpaa!
Heti aamusta keli oli älyttömän upea ja mietittiin millä tuurilla kolme viikkoa aimmin sovitun kuvauspäivän sää on näin hieno. Ei käy tämmönen tuuri ihan edes joka vuosi!
Puoli kymmeneltä kaikki oli valmista eväitä lukuunottamatta ja heitin ne vielä kassiin. Kuvaukset oli maalla mummulassa, jossa aina pöydät notkuu ruokaa, mutta jotain välipalaa on hyvä olla, koska heti nälän tullessa ei välttämättä pysty irtoamaan kahvitauolle.
Vähän välkkäriä ja vodaa!
Päivän plääninä oli kuvata videota meidän ja Riku Niemisen YouTube-kanavalle. Tavattiin Riku ensi kertaa Tubeconissa elokuussa ja sovittiin, että tehdään jotain yhteisproduktiota, koska molemmat tuottaa sisältöä englanniksi. Oli sovittu etukäteen, että Riku ja kuvaajansa Aleksi tulee meille kympiksi ja isännät saapui vähän myöhässä eli klo 10.13 pihaan.
Matkaan! Tässä vaiheessa on vielä tiennyt, että kohta palataan takaisin kotiin.
Lähdettiin kahdella autolla ajelemaan maalle, että Riku ja Aleksi voisivat lähteä, kun saadaan meidän yhteisvideo kuvattua, sillä meillä oli toinenkin video suunnitteilla. Rikun videota varten juttu kuitenkin kuvattiin niin, että he olisivat muka matkustaneet matkan meidän paku "sikaosastolla". Se on sitä videon illuusiota.
Pahan onnen avaimet.
Siinähän oli sitten sellainen pieni lisäepisodi heti alkumatkasta. Pysähdyttiin pian tankkaamaan ja meillä oli siis ajossa Rahkaäijän isän paku. Bensiiniasemalla Rahkaäijä sitten hoksasi, että meidän avain on liian kulunut, jotta sillä saisi auki tämän upean vuoden 2001 Transitin bensaluukun. Toiset, ei-niin-kuluneet avaimet olisi Laurin isän kotona muutaman kilometrin päässä. Ei auttanut muu kuin lähteä hakemaan avaimia ja jättää tästä yllättävästä käänteestä hölmistyneet Riku ja Aleksi Nesteen pihaan odottelemaan. Matkalla tajusin sellaisen hauskuuden, että Rahkaäijällä ei ole ollenkaan avainta isälleen (?!?!) ja mun avainnipussa on kyllä avain, mutta ne on kotona. Voin sanoa, että Rahkaäijä ei riemastunut, kun informoin häntä asiasta. Elikkäs ensin meille hakemaan mun avaimet, sitten Laurin isälle hakemaan Transitin avaimet ja eikun uudestaan tankille. Siellä ne pojat kiltisti odotteli edelleen Nesteen pihassa, olivat kylläkin hakeneet Mäkkäristä kahvia ja ranuja.
Tie 65, kaikkien hullujen kaahareiden lempitie.
Vihdoin klo 10.50 päästiin matkaan ja reilun puolen tunnin päästä kahden auton karavaanimme pääsi perille. Valittiin kuvauslokaatioksi vanha tuttu navetan takunen ja alettiin pystyttämään kuvauskalustoa kasaan. Otettiin valotkin varmuuden vuoksi mukaan, mutta pilvettömältä taivaalta paistava aurinko takasi sen, ettei niitä tarvinnut.
Sunnuntai 24.9.2017 muistetaan päivänä, jolloin Riku Nieminen kiipesi navetan katolle.
Meillä oli suunnitelmana tehdä jalkajousi-video siinä hengessä, että Rahkaäijä ja Riku kilpailevat paremmuudestaan ampumalla vuorotellen erilaisia maalitauluja. Ei ollut meinaan mitään hupiukkojen hommaa tämä kisa, sillä maalitauluina oli varsin vaativia kohteita, kuten limsatölkit, kookospähkinät ja nestekaasusäiliöt. Lampaat oli varmuuden vuoksi evakuoitu pois viereiseltä laitumelta.
Meillä on maalla runsaasti stunt-henkilökuntaa ja tänään yksi niistä pääsi mukaan videoon meloni päänään.
"Joo mites tää nestakaasusäiliö, lukee että ei saa puhkasta, ei koske meitä!"
Yllättävää kyllä, urheat Robin Hoodit jopa osuivat kohteisiinsa! Etäisyys, jolta  ammuttiin, oli noin 25 metriä. Riku kylläkin missasi kookospähkinän, mutta mitäs pienistä!
Lauri kohdisti jalkajousta maasta ampuen, muuten äijät ampui seisaaltaan.
"Joo morjes, nyt tuli hyvä hidastuspätkä!"
Mun vaativa tehtävä oli painaa tuota punaista nappia, joka aloittaa hidastuskameran tallennuksen.
Näin käy, kun puhkaisee nestekaasupullon ja lähellä on "ihan sattumalta" tähtisädetikkuja ja ulkotulia.
Kahden jälkeen saatiin yhteinen video kuvattua ja siirryttiin mummun luo kahville. Mummu haluaa ehdottomasti tarjota kahvit pullineen ihan kaikille, jotka eksyvät lähellekään maatila. Tähänastisista vieraista mummun suosikki on varmasti ollut Duudsonien Jarppi, joka oli "niin ihana ja kohtelias!"
"Kastakaahan ny!"
Kahvipaussin jälkeen Riku ja Aleksi lähti takaisin pääkaupunkiseudulle ja me jäätiin vielä filmaamaan toista videota. Tällä kertaa lampaatkin päästettiin jo takaisin laitumelle, vaara ohi!
Tänä kesänä mummulassa on ollut 28 lammasta, joista osa oli aivan pieniä karitsoita tullessaan.
Lampaat on kylällä asuvan maanviljelijän ja ne on mummulassa kesätöissä syömässä rantalaitumen ryteikköjä.
Mummulan Nelli-kissa kiipeeää aina autoon, jos ovet on auki. Kerran kotiin lähtiessä huomattiin viime hetkellä, että Nelli istuu auton hattuhyllyllä.
Tein tommosen erikoiskaverin, jota Rahkaäijä ampui jalkajousella kaulaan. Aika brutaalia.
Kun video oli kuvattu, lastattiin vielä vähän polttopuuta autoon. Riittää saunan pesään pökköä!
Noi on vielä pihassa purkamatta, ehkä tässä joku päivä...
Lähdettiin viiden aikaan ajelemaan takaisin kotiin ja poikettiin kyläkaupan kautta hakemassa juotavaa. Sillä välin Rahkaäijä julkaisi uuden videon. Kun video on ladattu valmiiksi YouTubeen ja laitettu tagit, otsikot ja pikkukuvat kohdalleen, voi videon lykätä maailmalle mistä vain puhelimella.
Support local!
Videoo maailmalle!
Pihaan päästessä oli vastaanottokomitea jo odottamassa ikkunan takana.
Kotona me oltiin puoli kuuden jälkeen ja olin älyttömän nälkäinen. Söin ja menin hetkeksi päikkäreille. Ihan vaan pariksikymmeneksi minuutiksi, niin ei päässyt päiväunikrapula yllättämään!
Päikkärit mukavasti nollasi päivän ja olin valmis jatkamaan salille. Rahkaäijällä ei ollut salipäivää, joten lähdin yksin bodailemaan. Salille ajellessa katselin ihanaa aurinkoista iltaa ja mietin, että tänään olisi ollut hyvä päivä ulkoilla. Heti tämän ajatuksen jälkeen muistin, että taisin juuri olla viisi tuntia pihalla seisoskelemassa.
Jäi juomapullo kotiin, joten hain salin kahvihuoneesta pahvimukin ja hörpin siitä vettä reenin aikana.
Saavuin salille joskus seitsemän aikaa ja kyykkäilin vähän ykkösiä. Päivän rasitukset ja liian vähäinen syöminen painoi ja rauta oli painavaa. Onneksi oli tuttuja salilla, niin ei tarvinut ihan yksin puurtaa.
Oli kyllä niin kiero ja vino 105 kiloa, että sellaista harvoin näkee!
Kyykyn jälkeen olin ihan loppu, eikä maastaveto kulkenut ollenkaan. Vetelin kuitenkin vähäsen ja tein tempausmavea myös. Puoli yhdeksän aikaan katsoin parhaimmaksi kerätä kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteä kotiin saunaan.
Kottero odotti ulkona, että sai kyyditä mut kotiin. Kohta se menee talviunille.
Kotona söin iltapalaa ja whatsappailin Niinan kanssa. Instagrammissa tuli vastaan kuva, joka osui ja upposi ihan täydellisesti ja lähetin sen Niinalle. Viikko oli jotenkin huippuraskas, 7 työpäivää, sata keskeneräistä projektia, ihan täyteen räjäytetty kalenteri syksylle ja täysin turhaa draamaa naapurien kanssa. Muutan kohta jonnekin laavuun Lappiin ja alan downsiftaamaan.
Tämä erittäin vahvasti, paitsi että paree lopettaa kakun syöminen, että mahtuu muutaman viikon päästä kisoissa painoluokkaan.
Saunan jälkeen olin aivan valmista kauraa ja kaaduin ennen puolta yhtätoista sänkyyn saatesanoilla "Oon ihan poikki!".  Päivästä yhteenvetona voisi sanoa, että plussaa oli hyvät videot, jotka saatiin ripeästi  kuvattua ja ihana sää. Miinusta avainsähläys ja nihkeä sali. Selkästi jäi silti plussan puolelle!
Lempikuva päivän varrelta, Nelli-kissa on niin ystävällinen!
Se oli sellainen sunnuntai, seuraava sunnuntai on toivottavasti vapaapäivä. Tää viikko prässäillään Alihankinta-messuilla, D-hallissa. Tuu moikkaan, jos oot siellä päin!

Hauskaa viikkoa kaikille!