torstai 19. huhtikuuta 2018

Kevätkuvia!

Jotain vaan tapahtui ja suunnilleen yhdessä yössä tuli kevät. Kyllä mulle käy! Tässä vähän kuvia viime päivien puuhailuista.
Otettiin viikonloppuna kesäauto ulos tallista ja kurvailtiin katto auki. Vähän tuntui huijaukselta kuitenkin, kun järvet on vielä jäässä ja tienvarsilla puolen metrin lumipenkat.
Käytiin avoautoreissulla Pyynikin näkötornissa pitkästä aikaa. Kyllä Tampere vaan näyttää hienolta!
Kissat on hengaillut nyt ulkohäkissä muutamana päivänä ja niitä ei saisi millään sisälle sieltä! Otin tän kuvan aivan pari päivää sitten ja nyt takapihalla ei ole enää juuri ollenkaan lunta.
Kävin morjestaan viime viikolla Into-koiraa ja myös sen omistajaa Reettaa. Äly paistaa molempien silmistä. :D
Into on kova poika pussailemaan!
Salilla oon käynyt lähinnä ottamassa kuvia, höh höh! Tällä viikolla on vähän kevyempi treeniviikko ja sitten on vielä viisi viikkoa aikaa paukuttaan ennen seuran kevätkisoja. Ajattelin osallistua, jos treenit jatkuu hyvin!
Mun tän vuoden teema on, että en osta mitään turhaa. Eilen kuitenkin ostin naurettavan leoparditekoturkin. :D En tiedä mikä on turhaa, jos ei tämä! Mutta hankin tämän Macklemoren keikkaa varten, koska sinne vaan sopii niin hyvin härkänen kirppisturkki. Sovin myös itseni kanssa, että voin myydä tämän eteenpäin reissun jälkeen, niin en tavallaan rikkonut ostosääntöäni.
Ja jos joku nyt epäili, että tein turkin Leosta, niin tässä todiste, että kissa on elossa. Eiku hetkinen, näyttää ihan kuolleelta!?
Meillä saattaa joskus jäädä keittiön kaappien ovet auki ja Leoko käyttää aina tilaisuuden hyväkseen. :D
Tänään oli suuri päivä Tampereella, kun uusi Ratinan kauppakeskus aukesi. Kunnon kansalaisina tietysti hyökättiiin sinne jo päivällä pyörälenkillä. (Ei muuten näkynyt pyörätelineitä?) Ihan suuren maailman meininki, kun kauppakeskus oli ihan täynnä väkeä. Lähes ilmaisen lounastarjouksen perässä käytiin syömässä eräässä Aasia-buffetissa ja ravintolassa oli joka pyötä täynnä ja tarjoilija ohjasi meidät istumaan pöytään, jossa oli lounastamassa pari vanhempaa leidiä. Saatiin tosi hyvät lounaskeskustelut, kun porukalla ihasteltiin uutta hienoa kauppakeskusta ja päiviteltiin keskustan kauppojen kiristyvää kilpailua. Hyvä lounaskohtaaminen!
Leolla on näköjään ollut tänään keikat Ratinassa, kaikkialle toi kissa ehtiikin! 
Joo ja sitten päästään oikeasti asiaan! Mä ja Rahkaäijä katotaan fanaattisesti Shark Tankin Amerikan versioo ja yhdessä jaksossa oli vaahterasiirappivoita ja hattaraa. Olen mainoksen uhri ja oli pakko tilata nämä hirveistä postikuluista huolimatta (ja huom. mitä tuli tuohon aiempaan kommenttiin turhien asioiden ostamisesta, niin mikään syötävä ei ole koskaan turhaa!:D). Kovat oli odotukset, mutta en pettynyt!
Leoko meni ihan sekaisin tästä hattarasta ja se tunki kuonoaan koko ajan purkkiin ja söi raivokkaasti kaiken mitä sai. Uskomaton herkkupylly!
Tänään päivällä ajeltiin cyclocross-pyörällä ja sitä riemua ei vaan voi kuvailla, kun pääsee ensimmäisiä kertoja rullaamaan harjatulla pyörätiellä. Pyörä vaan lentää eteenpäin! Koko ajan tekisi mieli mennä vaan polkemaan ja jättää kaikki muu toiminta näiden aurinkoisten päivien ajaksi. Ei oikeastaan hassumpi ajatus!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Päiväretki Kuuhun

Mä oon aina asunut Tampereella kosken itäpuolella ja se toinen puoli on mun mielestä sama, kun joku asuis Kuussa. Ihan yhtä kaukana ja ihan yhtä vierasta aluetta mulle. Eilen tein pyöräretken sinne väärälle puolelle, kun lähdin käymään Sarin luona aivan kaupungin länsilaidalla. Ennen kun tarkistin kartasta, arvelin, että sinne täytyy olla ainakin 25 kilometriä matkaa. Totuus olikin reilut 14 kilometriä, eli oikein näppärä matka sähköpyörällä matkustettavaksi. Lopulta kyllä paljastui, että sinne Kuuhun olisi ollut varmaan helpompi mennä.

Rahkaäijä, joka kävi pyöräilemässä jo aamusta, varoitteli, että siellä on sitten märkää. "No ei siellä pyörätiellä ny mitään märkää oo!". Kuuluisia viimeisiä sanoja.  Pukeuduin kuten keväiselle ja aurinkoiselle pyörälenkille kuuluu, eli varsin kevyesti. Housun persus oli aivan läpimärkä jo yliopiston kohdalla ja vesi vaan valui säärtä pitkin nilkkoihin. Ihanaa! Maps arpoi nopeimman pyöräreitin kulkemaan Tampereen keskustan läpi, mutta kaikentietävä Google unohti, että siellä rakennetaan ratikkaa ja juhlitaan vappua jo huhtikuun alussa. Pienen junan työmaan takia pyöräilytilaa on muutenkin erittäin niukasti, mutta vielä ahtaampaa tulee, kun koko keskusta on täynnä kännistä haalarikansaa, joka huojuu tölkit kädessä puolelta toiselle. Onnekkaasti en teilannut yhtään teekkaria ja Pispalaan noustessa mietin, että nyt tää alkaa sujumaan ja ihan kohta olen jo Haukiluomassa. Olin tarkastanut reitin tosiaan etukäteen eikä siinä pitänyt olla mitään kummallista, koko ajan suoraan vaan, mutta vartti myöhemmin löysin itseni Tesomalta, jonne mun ei todellakaan pitänyt mennä.
Ööö, missä mää oon? Oonko mää Tesomalla?! Ainakin kurassa mää oon päästä varpaisiin. :D
Ihailin siinä sitten ohimennessä Tesoman uutta koulua ja mietin, että olen käynyt ehkä kolme kertaa aikaisemmin Tesomalla. Ensimmäisen kerran joskus vuonna kivi ja kirves kattomassa pikkuveljen jalkapallopeliä ja toisen kerran heti perään vuonna miekka ja kirves lukion lukulomalla Tesoman uimahallissa, kun Kalevan uimahalli oli kiinni. Välteltiin parhaan kaverini kanssa ylppäreihin lukemista ja käytiin vähintään kerran viikossa uimahallissa. Kolmannella kerralla tein yhden vuoron Tesoman Tiimarissa, jossa ei käynyt viiden tunnin aikana varmaan yhtään asiakasta. Mutta nyt olin siis jälleen Tesomalla, kuin vanha konkari konsanaan ja taas se pääsi mut yllättämään. Ajelin ihan rauhassa pyörätietä, kun se yhtäkkiä muuttui hiihtoladuksi?!? Kuussa sentään ei olis hiihtolatuja, vaan sais ihan rauhassa polkea eteenpäin pelkäämättä vihasia hiihtäjiä. Tien toiselta puolelta löytyi sentään ihmisille tarkoitettu väylä ja matka jatkui ja pian olinkin jo perillä. Ihan ihme paikka toi Länsi-Tampere, en voi muuta sanoo! Itäpuolella on asiat niiiin paljon paremmin!
Hei, pääsin perille!
Vietettyäni riittävästi aikaa Kuus... Haukiluomassa lähdin polkemaan kotiin päin, tällä kertaa kaikista menomatkan mokista viisastuneena. Kotiintulomatka kestikin peräti 6 minuuttia vähemmän kuin mennessä. Ei tarvinyt harhailla Tesomalla ja väistellä haalarikansaa. On tuo sähköpyörä kyllä aika mahtava peli, vasta Pispalanharjun päälle tajusin, että jaa, eipä juuri hengästyttänyt nousta mäkeä ylös, vaan poljin sen 25 km/h nopeudella heittämällä ylös. Yhteensä noin 30 kilometrin matkaan kului tunti ja 25 minuuttia. Liikennevaloissa pysähtely hidastaa aika paljon matkantekoa kaupunkialueella. Cyclocrossissa reissu olisi ollu varmasti hitaampi ja ainakin vielä leveät maastorenkaat nastoilla lunasti ihan paikkansa, koska jäätikköä löytyi vieläkin yllättävän monesta paikasta.
Teri-koira tervehti mua perillä Kuussa.
Muutama postaus takaperin mietiskelin oman sähköpyörän hankkimista, mutta nyt ainakin olen siinä mielipiteessä, että en tarvitse sitä. Katotaan uudestaan vaikka ensi talvena. Kohta on kesä ja sitten voi ajaa millä vaan pyörällä.
Tää nyt ei liity mitenkään mihinkään, mutta yks päivä treenattiin salilla.
Pieneksi kevätpiristyksesi mä ja Sari lähdetään toukokuussa Tukholmaan Macklemoren keikalle ja mä sain neronleimauksen, että meidän pitää olla fillarit sinnekin mukaan, tämmösiä sporttisia pyöräilytyttöjä kun ollaan! Laivassa ne on ihan iisipiisi viedä ja perillä ehtii näkemään niin paljon enemmän, kun matkaa voi taittaa pyörällä, eikä ole sidoksissa mihinkään julkisten aikatauluihin yms. Tulee kyllä huippuhauska retki, kiva kun pääsee vähän pyörimään oikein Stokikseen ja ennen kaikkea Macklemoren keikalle. En tiedä mikä siinä Ameriikan räppärissä oikein viehättääkin tämmöstä hevimuijaa.
Kaikki ny tietää, että mikä on kevään tilanne ja kuinka se ei tuu tänä vuonna ikinä jne, niin en nyt sanonu siitä mitään, mutta mä alkaisin oleen jo ihan valmis harjatuille pyöräteille ja vihreydelle. Me ollaan jo Rahkaäijän kanssa suunniteltu, että otetaan myöhemmin keväällä taas 31 päivän pyöräilyhaaste, joka oli viimekin keväänä (ja jonka Rahkaäijä mokas jo jossain päivän 6 kohdalla. :D) Täytyy ehkä tehdä siitä vähän isompi projekti ja haastaa kaikki lukijatkin mukaan!

Hyvää ensi viikko tai tätä viikkoa, riippuen siitä koska luet tämän! Hyvää viikkoa joka tapauksessa!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

PÄÄSIÄISEN MEGA-ARVONTA! Palkintojen arvo 50 000 €!

Nyt on Keijolla kova käsi! Pääsiäinen on vihdoin täällä ja sen kunniaksi päräytetään ilmoille pääsiäissunnuntain super mega hyper ARVONTA! Arvontoja ei usein tässä blogissa nähdä, mutta kun kerran laitetaan kisa pystyyn, niin sitten pistetään kerrasta kunnolla!
Blogin uusi yhteistyökumppani lähti sponssaamaan palkinnot ja en melkein happea saa, kun niin on huikea meininki!!
Ihanaa, kun saan järjestää näin huikean kisan!!
Kaikki palkinnot lähtee siis yhdelle(!) voittajalle, joten yksi uskomattoman onnekas Hannu Hanhi voittaa nämä kaikki kerralla! Eiköhän sitten mennä palkintojen esittelyyn! Pidä penkistä kiinni, nyt tulee kovaa settiä!
Palkintosetissä ensimmäisenä on hulppea neljän hengen tynnyrisauna, joka on jokaisen omakotitalon ja kesämökin pihan kruunun jalokivi. Tottahan saunasta pitää päästä vähän uiskentelemaan ja sen kunniaksi pistetään mukaan kuuden hengen palju. Sauna ja palju on sellainen kombo, että kohta on kavereita jonoksi asti!

Ettei elämä menisi ihan paljussa lillumiseksi, niin pistetään mukaan huikean nopea sähköpyörä, jossa on 250 watin moottori ja 21 vaihdetta. Tästä ei enää työmatkatykki parane!
Jotta ei ihan tarvisi jäädä kotinurkkiin mankeloimaan, niin palkintosettiin on lisätty niin huikea reissu, että naapurit räjähtää kateudesta. Tyynellä Valtamerellä sijaitsee Bora Boran saari, joka on yksi maailman hulppeimpia ja kalleimpia lomakohteita. Tässä arvonnassa voit voittaa kahden hengen VIP-loman kahdeksi viikoksi Bora Boralla, sisältää täysihoidon ja lennot. Tämä reissu kuulostaa niin siistiltä, että en ehkä kestä!!

Vielä kirsikkana kakun päälle pistetään pottiin jokaisen viherpeukalon unelmavempele, eli puutarhakaivuri! Tällä on upea kuokkia kukkamaat ja perunapellot kuntoon kotipihalla ja vaikka naapurinkin tiluksilla! Kevät tulee ja tälle koneelle löytyy takuuvarmasti käyttöä!

Huh huh, ihan tässä alkaa hengästyttämään, kun luettelee nämä upeat palkinnot, joiden yhteisarvo on täysin käsittämättömät 50 000 euroa! Tällaista arvontaa et kyllä toista löydä internetistä, niin on megalomaanisen kokoiset palkinnot! En voi uskoa, että saan kunnian järjestää näin upean arvonnan upeille lukijoilleni! Kiitos teille kaikille näistä vuosista, on teidän ansiota, että saan mahdollisuuden tällaiseen!

Kuinka voit sitten osallistua! Se on helppoa! Käy tsekkaamassa yhteistyökumppanini nettisivut ja kommentoi tähän postaukseen paras pääsiäismuistosi ja nimimerkki! Osallistumisaikaa on VAIN TÄMÄ PÄIVÄ ja voittaja arvotaan tänään 1.4.2018 kello 23.59. Ole nopea ja käske kaverisikin osallistumaan, jos pääsisit vaikka mukaan Bora Boralle voiton osuessa kohdalle.

Onnea kaikille arvontaan! Pistetään arpamylly pyörimään! (Facebook ei ole mukana arvonnassa)

torstai 29. maaliskuuta 2018

Pääsiäisen kärsimystä ja riemua

Syön tässä samalla Kiirastorstain viimeistä ateriaa eli erittäin herkullista hiilisiikaa ja tuossa 30 sentin päässä istuu kaksi silmäparia, jotka yrittää kavaltaa multa osinkoja kalasta. Nyt kun aloitettiin tällainen pääsiäisdiskurssi, niin voin kertoa, että eilen salitreeni oli ajan hengen mukaisesti yhtä kärsimystä. Siinähän pääsi käymään sellainen vahinko, että kuvauspäivän päätteeksi mentiin "ihan hetkeksi" päiväunille ja nukuttiin reilut puolitoista tuntia. Siinä ei varsinaisesti eletä ihmiselämän huippuhetkiä, kun herää puoli yhdeksältä illalla hirveässä päiväunikrapulassa ja edessä on kyykkytreeni. Kysymys kuuluu, että kuka menee päiväunille joskus ilta seiskalta? Niinpä.
Ilme kertoo kuinka tyytyväinen olen, kun pääsen salille kyykkäämään vasta joskus keskellä yötä.
Samaistuin voimakkaasti siihen yhteen nasaretilaiseen, joka kanniskeli ristiä selässään ympäri kylää, ainakin yhtä painava oli mun kyykkytanko. Yleisesti viime aikoina kyykkääminen on tuntunut ihan hyvältä ja treenit jopa nousujohteisilta, ja olen jopa harkinnut salin voimanostokisoihin osallistumista parin kuukauden päästä. Eilinen kärsimys menköön päiväunien piikkiin ja tulostason ylösnousemus jatkokoon!
Mulla ei ollut eilen kuvaushommissa mukana aurinkolaseja, mutta autossa oli yhdet rikkinäiset nopeet, joista puuttui sangat, mutta ilman sankoja ne pysyy päässä vähän huonosti, mutta onneks jesari paikkasi tilanteen tyylikkäästi. Jostain syystä Rahkaäijä vähän nauroi tälle viritelmälle.
Mullahan ei ole tällä hetkellä yhdessäkään pyörässä nastarenkaita ja sekös vasta tekee elämästä jännittävää. Tänään kävin elämässä vaarallisesti läskipyörän kanssa ja välillä oli kyllä pakko taluttaa, kun tiet ja polut oli niin hullun jäisiä. Ainoa pyörä, jossa on nastat, on Rahkaäijän sähkömaasturi, mutta valitettasti en voi ajaa sillä ikinä, koska Rahkaäijä ajaa ite sillä koko ajan. No saan mää sitä välillä lainata. Näin meidän kesken on muuten pakko sanoa, että olen jopa harkinnut oman sähkömaastopyörän hankkimista, ihan vain siksi, että voisin taas ajaa miekkoseni kanssa pyörällä. Rahkaäijä ajaa melkein kaikki lenkkinsä (näin talvella) sähköllä ja mä en ihan pysy läskillä perässä. Olen vannonut, että mä en sähköpyörää tarvi, mutta toisaalta sähkiksellä on aivan huippuhauskaa ajaa ja sitten voitaisiin yhdessä ajella kovaa. En ole vielä Rahkaäijälle kertonut näistä mun pohdinnoista, mutta kohta se täältä lukee tämän ja alkaa varmaan heti speksailemaan mulle sopivaa pyörää. Tässä on ainoastaan se este, että kunnon sähkömaasturi on törkeän kallis ja mä oon törkeän nuuka. :D Huono yhdistelmä.
Tänään elämä häikäisi. Tällä kertaa oli oikein ehjät ja sangalliset blehat, niin ei tarvinut viritellä niitä teipillä kypärään.
Pääsiäinen on siitä kiva, että voi tehdä rauhassa töitä, kun muut lomailee. Me vähän lomailtiin jo viime viikonloppuna ja rentouduttiin meidän vakiolomapaikassa Peurungassa. Meillä oli tosi hauskaa ja teki ihan älyttömän hyvää vaan treenata rauhassa, maata hotellihuoneessa ja syödä. Pitäisi vaan useammin lähteä pois kotoa, kun täällä viikonloppulomailu helposti lipsahtaa työn puolelle. Kuvasin viikonlopusta videon mun YouTube-kanavalle ja se on voi katsoa tuosta. Se on kylläkin englanniksi, mutta varmaan joku kolmasluokkalainenkin ymmärtää meidän yksinkertaiset jutut. :D

Olen tässä alkuvuonna tehnyt vähän videoita kanavalleni, että oppisin enemmän kuvaamisesta ja editoinnista. Tässähän on se hauska, että en ole halunnut täällä blogissa puhua kanavasta mitään, "ettei se paljastu", vaikka tätä blogia lukee ehkä 300 ihmistä ja videoita kattoo useampi tuhat. :D Kumpikohan nyt sitten olisi "salaisempaa"? Haluan kuitenkin pitää blogin ja videot erillään, jo ihan senkin takia, että Rahkamuija kirjoitetaan Tampereen kielellä ja YouTube-kanava on Lontooksi. Lisäksi mä en yleensä jaksa kattoa videoita, joita bloggaajat linkkaa blogiinsa. Silloin kun luen blogeja, haluan tosiaan lukea niitä ja menen sitten erikseen katsomaan videoita tubeen.
Tein tällä viikolla makaronilaatikkoa. Vuoden vaimo -palkintoa odotellessa.
Jään tänne sulattelemaan kiirastorstai-kalaani ja pohtimaan sähkömaasturin järkevyyttä. Oikein mahtavaa pääsiäistä kaikille! Ja tähän sitten kaikkia munavitsejä pitkä rivi. Hööhöhöhööhöh!

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Lintassa!

Nyt sanon sen ihan suoraan. Oli ihan hirvee työviikko. Yhteensä 9 kuvattua videota, joista yksi oli tilaustyö asiakkaalle ja viikossa pyöreesti 65 työtuntia, joista noin 26 ulkona. Välillä oli ihan kivaakin, mutta aika monena hetkenä ei todellakaan. :D Mitä tästä opimme? Tuskin yhtään mitään.
Ihan pihalla!
Tänään oli vähän kevyempi kuvauspäivä, kun lähdettiin Kuruun kuvaamaan jääradalle. Meillä on firmalla hieno ja kallis linttapulkka eli vuoden -91 Ford Sierra, joka on kuin tehty kiitämään kylki edellä lumisella järvenjäällä. Käytiin jo viime viikonloppuna vähän treenaamassa ja nyt sitten otettiin ajoa oikein filmille.
Joo, melkein lintassa!
Kuvaan kun kuvaan autoja.

Aika hieno jäärata, vai mitä?
Meillä oli mukana kaveri, joka on aikamoinen velho dronella kuvaamisessa ja kopteri lensikin hurjaa vauhtia autojen perässä. Välillä drone lensi niin lähellä, että pelkäsin sen tulevan tuulilasista sisään hetkenä minä hyvänsä. Upeita otoksia tuli! Kopterin kameraan tallentui muutamat erittäin näyttävät ulosajot, kun Sierra tömähti penkkaan niin että lumi pöllysi. Hinaustraktorikuski oli ihan täystyöllistetty, kun meidän ralliautoa piti jatkuvasti nyppiä takaisin tielle.
Hanki oikein tuntui imevän tota meidän limusiinia puoleensa.
Yksi mun elämän epämukavimpia kokemuksia on, kun istuin Rahkaäijän auton kyydissä Alastaron moottoriradalla pari kierrosta. Se oli aivan hirveää ja pelottavaa, vesi vaan valui silmistä, kun olin niin kauhuissani kyydissä. Yhtään se mukavampaa ei ollut itse ajaa asfalttiradalla, en ymmärtänyt ajolinjoista sun muista yhtään mitään ja koko ajan vaan pelotti. Toista se om jääradalla, sekä kyydissä istuminen että ajaminen on aivan järjettömän hauskaa. Rahkaäijä kuvaili tänään, niin ajoin vähän aikaa yksin ja nauroin vaan ääneen, kun oli niin hauskaa pyyhkiä lintassa jääradalla. Olin varmaan radan hitain (jos sitä traktoria ei lasketa), mutta en mä silti hullummin ajanut! Ulosajamista ei tarvinut yhtään pelätä, se tuli kuitenkin vastaan enemmin tai myöhemmin ja penkat oli pehmeät, sinne oli Sierran hyvä sukeltaa.
Hyvin pysäköity, Anni! Lumeen juuttuneet autot oli oikein tämän viikon teema. Perjantaina peruutin meidän pakun vähän liian pitkälle hankeen ja sehän ei sieltä tullut pois ihan työntämällä. :D
Kopterikin sitten vähän sukelsi hankeen, kun meidän dronekuski ajoi hieman liian läheltä puita. Etsittiin kuvauskopteria hetken ja sieltähän se löytyi yhden mökkilaiturin edestä melkein kokonaan lumihankeen hautautuneena. Yllättävän vähäisin vaurioin kopteri selvisi tällisty, yksi lavoista otti hieman enemmän iskua, mutta runko ja kamera olivat ihan ehjiä. Tämä ei tosiaan ollut meidän oma drone. Ei sillä, ollaan me itsekin joskus kolaroitu kopteri puuhun.
Radalla oli muitakin autoja, varmaan kuusi yhteensä.
Neljä tuntia huviteltiin keväisellä järvellä ja sitten pitikin jo lähteä takaisin Tampereella kokkaamaan ruokaa. Meillä oli tänään Annin ja Niinan kanssa kuudes makumatka-kokoontuminen ja tällä kertaa kokattiin Italian makuja. Alunperin oli suuret suunnitelmat veivata pastakin itse, mutta se alkoi tuntui vähän ylitsepääsemättömän työläältä tän viikon päälle. Eihän pussimakaroni tietenkään ole koskaan yhtä hyvää kuin itse tehty!
Kuin aidossa oikeassa italialaisella pitserias... eikun siis pastaravintolassa.
Syötiin alkuruuaksi juustoja ja focaccia-leipää, pääruuaksi frutti di mare -pastaa (ilman simpukoita) ja jälkkäriksi jäätelökone veivasi pistaasijätskit. Erityisesti leipä oli aivan ihanaa, eikä jäätelössäkään pahemmin ollut vikaa. Meillä on edelleen budjettia yhteen makumatka-kokkailuun ja ajateltiin ottaa sellainen makumatka jälkiruokien maailmaan. Herkkuja koko rahalla!

Italian pikavisiitin jälkeen mä ja Rahkaäijä taisteltiin vielä itsemme salille, peräti toista kertaa tällä viikolla. Voin sanoa, että vähän on ollut vaikeaa motivoida ittensä salille 12 tunnin työpäivän jälkeen ja aika usein niissä tapauksissa jää menemättä. Kyllä varmasti joku oman elämänsä super-PT on nyt siellä sillä lailla, että se on vaan asennekysymys ja että aina on aikaa. Jos mulla on kaksi tuntia vapaa-aikaa ennen kuin pitäisi mennä nukkumaan, että aamulla voi taas lähteä täyttämään kameroiden muistikortteja, niin joskus on vaan hyödyllisempää mennä kävelyllä ja saunaan ja lueskella lehtiä sängyssä, kuin mennä kyykkäämään, koska isämmaan kunnia ja voimanoston jumalat sitä vaatii!!! (Olipa muuten pitkä lause, eikä mitään järkeä. :D) Mutta tänään oli työlästä kyykätä, kun oli maha täynnä ihanaa ruokaa. Mutta oli ainakin voimia!

Meillä on pyhä lupaus, että ensi viikko otetaan iisimmin. Ollaan jopa varovasti pyöritelty ajatusta muutaman päivän minimatkasta jonnekin Suomeen tai lähimaihin. Saa antaa vinkkejä, jos on joku hyvä viikonloppureissukohde mielessä!

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Ötököillä haba kasvuun? Testissä sirkkapatukat

Eilen kauppareissulla silmiin osui sirkkaproteiinipatukka ja ylähyllyllä vielä toinenkin, joten en voinut vastustaa kiusausta olla tekemättä näistä ötökkäpatukoista Rahkamuija testaa -postausta. Sirkkaruoka on viime aikoina vyörynnyt raivokkaasti kauppoihin ja meillä kokemukset on tähän mennessä rajoittuneet Fazerin sirkkaleipään, joka oli leipänä ihan hyvää, mutta hinnassa selvää sirkkalisää. Leivän ja patukoiden lisäksi olen nähnyt kaupassa ainakin sirkka-kasvispihvejä, sirkkanakkeja ja sirkkamysliä. Tällä hetkellä sirkkaruokia myydään uutuudenviehätyksellä ja ne on vielä vähän erikoisia "luksusjuttuja", mutta tilannehan tulee kääntymään muutaman vuoden kuluessa niin, että näitä hyppyheikkejä jauhetaan mukaan vähän joka ruokaan, koska se on edullista ja hyvää proteiinia, eikä tuotteita enää myydä "sirkka-hypellä".
Testin neljä osallistujaa
Ostin siis neljä eri patukkaa, joista suomalaisen Leaderin Zircca-patukat kulkevat proteiinipatukan nimellä ja Eat Grub (suomeksi Syö Toukka) taas on brittiläinen firma, jonka tuotteet ovat energiapatukoiden kauppanimellä. Proteiinia ja energiaa siis tarjolla!
Patukat samassa järjestyksessä kuin yläkuvassa. Ylin ainakin näyttää siltä, että kohta sisältä pomppii pois lauma kotisirkkoja.
Maisteltiin Rahkaäijän kanssa kaikki neljä patukkaa ja tässä tulee tuomio!

1. Eat Grub - Blueberry Almond
Hinta 1,95 €/ 36 grammaa
Energiaa per 100 g 418 kcal
Rasvaa 17,4 g (joista tyydyttyneet 1,6 g)
Hiilihydraatit 55,5 (josta sokeria 34,3 g)
Proteiini 12,6 g
Sirkkajauhoa 6 %

Tämä oli testin sirkkaisin patukka, sirittäjiä mukana 6 prosenttia. Ihan ei voi siis vielä sanoa, että täyttää sirkkaa. Kun patukan leikkasi halki, näkyi siellä jotain outoja valkoisia juttuja, mutta ne ei ollutkaan mitään sirkan päitä tai munia, vaan manteleita. Muutenkaan emme onnistuneet löytämään koostumuksesta jalkoja tai muuta, jonka voisi sirkkaan yhdistää.
Vähän tunkkainen maku, ei pähkinäisen hyvää, kuten nimestä voisi päätellä. Testissä myöhemmin kävi ilmi, että tämä oli nelikon heikoin lenkki.

2. Zircca - Strawberry & yoghurt
Hinta 1,95 €/ 30 grammaa
Energiaa per 100 g 351 kcal
Rasvaa 11 g (joista tyydyttyneet 6,5 g)
Hiilihydraatit 36 g (josta sokeria 14 g)
Proteiinia 34 g
Sirkkajauhoa 5 %

Koska tässä on lähes yhtä paljon sirkkaa kuin edellisessä patukassa, herää kysymys miten tässä voi olla lähes kolme kertaa enemmän proteiinia? Vastaus on maitoproteiinijauhe. Parempi nimi tälle olisi siis maitoproteiinipatukka, kuin sirkkaproteiinipatukka.

Maku on erittäin tuttu muista tämän firman protskupötköistä. Sellanen perus, kuivahko proteiinipatukka. Rahkaäijä luonnehti makua mansikkajätskin ja pahviproteiinipatukan sekoitukseksi. Omaan suuhuni vähän äklömakea.

Patukoiden preparointi menossa. Ei yllätyksiä sisällä.

3. Eat Grub - Orange & Red berries
Hinta 1,95 €/ 36 grammaa
Energiaa per 100 g  394 kcal
Rasvaa 14,7 g (joista tyydyttyneet 1,7 g)
Hiilihydraatit 57,5 g (josta sokeria 34,8 g)
Proteiini 12,1 g
Sirkkajauhetta 5 %

Vaikka rasvaa näissä energiapatukoissa onkin enemmän kuin protskupatukoissa, plussaa tulee siitä, että se on suurelta osin hyvää rasvaa, toisin kuin Leaderin patukoissa, joissa on puolet tyydyttynyttä rasvaa.

Tämän koostumus ja maku on aika myslipatukkamainen, mutta hiukan tylsä ja mitäänsanomaton. Rahkaäijä tykkäsi mausta vähän enemmän. Karpalo vähän maistuu, mutta sillä olisi voinut keulia vielä enemmänkin. Itse toisinaan syön Leaderin BareBar-raakapatukoita kuvausreissuilla ja koostumus tässä Syö Toukan energiapatukassa oli vähän samanmoinen, mutta häviää maussa sata-nolla Barebarille. 

Zircca - Nutmix & cocoa
Hinta 1,95 €/ 30 grammaa
Energiaa per 100 g 369 kcal
Rasvaa 14 (joista tyydyttyneet 7,7 g)
Hiilihydraatit 36 g (josta sokeria 11 g)
Proteiinia 34 g
Sirkkajauhetta 5 %

Testin viimeinen, eikä todellakaan vähäisin ehdokas. Yhdessä haeskeltiin, että miltä tämä oikein maistuu ja mulle tuli mieleen jouluiset enkelisuklaat, jotka on ikään kuin lyhyitä suklaapatukoita vaaleansinisissä kuorissa. Ihan ei maussa tietty päässyt enkelisuklaan tasolle, mutta aivan kohtuullinen proteiinipatukaksi. Se on sanottava, että näissä Zircca-patukoissa ei ollut mitään sattumia, vaan päällystesuklaan alla oli tasaista proteiinipatukkamassaa. Jos ötökkäruoka epäillyttää, näissä patukoissa ei ainakaan tarvitse pelätä, että joutuu kaivamaan sirkan koipia hampaiden välistä. Omasta mielestäni testin parhaan makuinen.
Vettä pitää olla, koska patukoista tulee aina jano. Nuo Eat Grubin jämät jäivät lautaselle pyörimään tähän aamuun asti.
Oma suhtautumiseni sirkkaruokaan on hyvin kaksijakoinen. Toisaalta vähän ällöttää, mutta toisaalta kiinnostaa ja haluan kokeilla uutuksia. Sirkkajauhe tulee varmasti olemaan iso juttu elintarviketeollisuudessa joidenkin vuosien päästä, mutta luulen, että suomalaisten pitää ensin vähän totutella ajatukseen.

Oletko maistellut sirkkaruokia? Ällöttääkö ajatus ötökkäruuasta? Missä menee raja, voiko sirkkoja syödä, mutta entäs toukat? Kommentoi kantasi kuumaan hyönteisruoka-aiheeseen!

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Sunnuntairetki GoExpoon!

Jotkut asiat pysyvät vuodesta toiseen samoina ja yksi niistä on GoExpo-reissu Helsinkiin. Mä, Rahkaäijä ja Sari (eli vihreätukka-Anni) lähdettiin eilen aamusta kaahaamaan moottoritietä kohti etelää. Tällä kokoonpanolla reissu oli kolmas, ja kaksin Rahkaäijän kanssa ollaan käyty expoilla ehkä kerran, ainakaan blogista ei löydy todisteita aiemmista matkoista.
Nykyään tuntuu, että oon joko kaikissa tapahtumissa joko mediapassilla tai töissä ja tälläkin kertaa Rahkamuija pääsi sisään blogipassin turvin.
Tuttuun tapaan tehtiin autossa listaa ostoksista ja Sarin ostoslistalla oli polkimet ja aurinkolasit ja Rahkaäijä haaveili kypärästä ja mä odotin vesi kielellä kuivalihaostoksia.
Täällä me ollaan, missä sää oot?
Saavuttiin pelipaikoille puoli yhdentoista aikaan ja silloin messuilla oli hyvin väljää. Itse asiassa sunnuntai-päivä tuntui olevan paljon vähemmän ruuhkainen kuin lauantai, jolloin ollaan yleensä käyty. Mua rupee heti ärsyttämään messuilla, jos ei kierretä järjestyksessä! Niinpä keräsin joukkoni kasaan ja lähdettiin kiertämään aluetta järjestelmällisesti. Heti ensimmäisten juttujen joukossa mää ja äijä käytiin koittamassa kuplajalkapalloa. Hauska sattuma, koska juuri aiemmin viikolla katsottiin Shark Tank -jakso, jossa haettiin rahaa kuplajalkapallolle. Meidän kahden ottelu oli erittäin epäreilu, koska Rahkaäijä töni mut aina heti kumoon, kun pääsin ylös. Tuota olisi kyllä hauskaa pelata pidempäänkin!

Rahkaäijä teki kaks maalia ja kaato mut varmaan viis kertaa.
Mun yleisin asento pelin aikana.
Kierreltiin tietenkin pyöräosastoilla paljon, mutta pakko sanoa, että se oli nähty erittäin nopeasti, kun osastot oli täynnä sähköpyöriä. Tuntui, että sähköpyörät olivat vallanneet tilan kaikelta muulta ja joku raja siinäkin kuinka kauan jaksaa sähköpyöriä tuijottaa. (Varsinkin kun kotona on jo valmiiksi yksi.) Tuntui, että esim. alamäkipyöriä ei ollut juurikaan ja samoin maantiepyöriä hyvin vähän. Ennen on ollut myös isoja osastoja, joissa myydään paljon pyöräilyvaatetta, kypärää, kenkää ja vaikka mitä, mutta sellaiset tuntui nyt uupuvan. Rahkaäijä kyllä löysi kypärän, mutta mä ja Sari ei mitään pyöräilyyn liittyvää. Molemmat osti kylläkin kuivalihakundin kuivalihoja. Ihan sairaan hyviä!
Sari löysi kenkiin mätsäävän pyörän.
Late 1 - Sari 0.
Siinähän sitä sähkömaasturia olis vaikka muille jakaa!
Vihdoin maistiaisia! Olin kyllä maistanut tota juomaa aiemmin, mutta ilmaisesta juomasta ei parane ikinä kieltäytyä!
Näillä kummituksilla me lähdetään poluille!
Rahkaäijän uusi kypärä on aika täydellisen värinen!
Vielä pyöräosiota laimeampi tuntui olevan "kunto"-osasto, joka tuntui muuttuneen ihan yleismessuiksi missä on ihan kaikkea sipseistä sukkiin, liittymämyyjistä proteiinikarkkeihin ja kirjoista verianalyyseihin. Muistaisin, että ennen GoExpoilla on ollut monia suomalaisia urheiluravinnefirmoja, mutta nyt ei ollut juuri mitään ja esimerkiksi treenivaatteita taisi myydä yksi tai kaksi firmaa. Eli saliharrastajalle tuolla tuntui olevan varsin vähän annettavaa. Tuo olisi niin hyvä paikka ostaa kaikkea mahdollista treeniin liittyvää, kun yleensä messuilla lähdetään lompakko levällään, mutta rahat jää käyttämättä, jos tarjontaa ei ole ja firmat ei ole edes tulleet paikalle.



Sari melkein löysi aurinkolasit, mutta ei ihan!
Golf-puoli jätettiin tänäKIN vuonna käymättä ja pallo- ja joukkueurheilualueella pyörittiin vähäsen. Mielestäni nämä messut kaipaisi nyt vähän fokuksen hiomista ja urheiluun keskittymistä. Höpöhöpö pois ja oikeita asioita tilalle. Näillä näytöillä ei välttämättä tee mieli lähteä ensi vuonna.
Proteiinikarkit, oi miksi, oi miksi? Mikä on näiden paikka ja tarve maailmassa?
Proteiinisuklaa, aina vaan paranee. Ennustin jo viisi vuotta sitten proteiinijäätelön ja suklaan tulevan, enää protskulonkero puuttuu!
Päähallin jälkeen mä ja Sari mentiin kattoon alpakoita ja Rahkaäijä lähti Kamera-messuille. Kevyt riskinotto päästää äijä yksin kameramessuille firman pankkikortin kanssa. Ihan ihmisiksi se siellä onneksi käyttäytyi, osti vain yhden kameran akun laturin, mikä me ihan oikeasti tarvittiin. Mä ja Sari ei ostettu yhtään alpakkaa tai laamaa, vaikka vähän olisi tehnyt mieli. Jos joskus muutan maalle, niin hankin kyllä pari leppoisaa alpakkaa sinne!
Pussaavia alpakoita!
Uskomaton luontoelämys, kakkaava laama!
Vajaassa kolmessa tunnissa messut olivat meidän osalta nähty ja lähdettiin metsästämään ruokapaikkaa, vaikka toki mahat oli jo valmiiksi täynnä proteiinikarkkeja ja muita maistiaisia. Päädyttiin pieneen vietnamilaiseen ravintolaan, jossa ilmeisesti tehtiin sunnuntain kunniaksi veroton kauppaa, kun sain käteisestä takaisin vain kolikoita, eikä kassa paljoo kilahtanut. Olis pitänyt pyytää kuitti!
Tämä alviton ruoka maistui kuitenkin oikein hyvältä ja olin tyytyväinen, kun otin pho-keiton. Myös muut olivat tyytyväisiä annosvalintoihinsa. Aina aikaisempina vuosina ollaan käyty GoExpon jälkeen Hi5Bikesin Don´t Go Expo -alennusmyyjäisillä, mutta siellä pyhitetään lepopäivä, eikä myymälä ollut sunnuntaina ollenkaan auki. Harmi! Lähdettiin siis aterian jälkeen ajelemaan kotiin ja haukuttiin messujen tarjontaa ja kehuttiin itteemme ja komeeta keliä ja naurettiin omille vitseille. Rattoisa matka siis!
Tää meidän aurinkolasirivi on aika vaikuttava!
Laitoin tämän kuvan Instagramiin tekstillä "kaksoset reissussa" ja joku kysyi, että ollaanko me oikeesti kaksosia. Melkein!
Mulle tärkeintä on aina lähteminen, ei niinkää perillä odottavat asiat ja vaikka en oikein mitään löytänyt messuilta, oli silti hauskaa viettää sunnuntai Rahkaäijän ja Sarin hulvattomassa seurassa. Kun nyt kesä tulisi pian, niin voitaisiin taas lähteä kolmistaan Sappeeseen ajamaan alamäkeä!