sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Ensimmäinen, mutta ei viimeinen!

Vielä eilen illalla pyörää pestessä toivoin, että äkillinen lumimyrsky peruisi ensimmäisen Pirkan Pyöräilyn. Niin paljon jännitti ja jopa vähän pelotti. Entäs jos hyydyn matkalla ihan täysin? Mitä jos kolaroin pyörien paljoudessa? Saankohan juotua matkalla tarpeeksi?
Puhtaalla pyörällä voi hämätä vastustajat!
Rahkaäijän nayttävä ajopeli kahdeksan vuoden takaa
Tänä aamuna fiilis oli kuitenkin jo oikein hyvä ja odottava. Tuhti aamupala, pyörät autoon ja eikun menoksi! Oltiin sovittu Jaanaban ja tämän härren eli Juhan kanssa treffit varttia vaille yhdeksäksi lähtöpaikalle, eli Hakametsän jäähallille. Onneksi oltiin ihan ajoissa liikkeellä, sillä Rahkaäijän tarkastaessa rengaspaineita mun pyörästä hajosi takakumi. No ei hätää, onneks oli varakumi mukana. Varakumi ei meinannut millään kuitenkaan täyttyä ja Rahkaäijä meinasi repiä peliverkkarinsa, kun ilma ei vaan pysynyt sisällä.
Epäiltiin uudenkin sisäkumin hajonneen kaikessa sähläyksessä, mutta onneksi lähtöalueella myytiin kaikkea tarpeellista, myös maantiepyörän kumeja. Toinen yritys oli suksee ja rengas saatin ajokuntoon. Rahkaäijä huomasi, että alkuperäinen varakumi oli käytetty ja valmiiksi rikki, ei ihme ettei pysynyt ilma sisällä, vaikka kuinka pumppasi!
Sininen kynsilakka kruunasi tyylin!
Onnellisesti päättyneen rengaskamppailun jälkeen siirryttiin lähtöalueelle. Skipattiin meidän lähtöryhmä ja odoteltiin Jaanan ja Juhan numeroiden lähtöä, että päästiin ajamaan porukassa.
Lopulta päästiin ajamaan puoli kymmenen aikaan ja heti lähti rullaamaan vauhdikkaasti. Matkan aikana järjestykseksi vakiintui seuraava, Jaana veti kärjessä, Rahkaäijä toisena, mä kolmantena ja Juha viimeisenä. Jaana eteni ensimmäisenä kun pikajunan veturi ja Juha piti huolen mun takana, että ajan ihan Rahkaäijän peesissä, sanoi mulle matkan aikana varmaan viiskyt kertaa "Mee ihan sinne Lauriin kiinni!" Se oli aivan täysin paikallaan, koska jotenkin aina unohdun ajamaan kauempana, vaikka imussa pääsee paljon vauhdikkaammin.
Ekalla taukopaikalla
Ensimmäinen tauko pidettiin Mutalassa, sunnilleen 30 kilometriä lähdöstä. Pullot täyteen urheilujuomaa ja taskut pullolleen rusinoita! Pian ekan tauon jälkeen äiti ja iskä olivat kannustamassa tien varressa meitä.
Kyrönlahdessa. Parasta tässä kuvassa Rahkaäijän mielestä on se, että me ohitetaan kaikki!
Pidettiin koko matkan ihan mukavaa vauhtia päällä, taukopaikoilla huilailtiin, mutta kun oli juomat juotu ja syötävät syöty, taas mentiin.
Koko sakin pyörät

Peukun paikka, hyvin menee!

Äijät spekuloi

Varsin herkullinen leuatuspaikka Sorilan koululla
Olin (ja olen edelleenkin) ihan tosi yllättynyt siitä, kuinka hyvin pysyin matkassa mukana. Ylämäkiin meinasin vähän hyytyä, mutta ei mitenkään dramaattisesti kuitenkaan. Sadan kilometrin jälkeen mentiin taas aika haipakkaa, ja oli pakko ähistä, että ajetaas vähän rauhallisemmin, kun meinas vähän loppua koivista puhti. Mutta kohta olikin taukopaikka taas ja sain uutta virtaa viimeiselle 13 kilometrille.

Viimeset kilometrit ajeltiin kevyen liikenteen väylällä ja kun oli muitakin liikkeellä, meinasi ahdasta välillä olla. Rahkaäijä repäsi loppuun hirveän spurtin ja oli maalissa meitä muita varmaan kaksi minuuttia aiemmin. Tarkka ajoaika oli 4:39:53, jolloin 134 kilometrin keskinopeudeksi tuli 28,7 km/h. (Tauoillakin vietettiin siis aikaa, mutta taukoja ei kellotettu. :D) Olin aika ällistynyt tuosta keskarista, en ihan uskonut pystyväni moisella vetämään. Ja mikä parasta, loppuun päästessä olo oli tosi hyvä ja fressi, eikä päivä pahasti painanut. Vaikka uudelle kierrokselle olisi voinut lähteä.;)
Maalialueella vähän aikaa poukkoiltiin ja juotiin ilmaista jääteetä, joka ei jääteetä ollut nähnytkään. Mua tuli moikkaan myös yks blogin lukija, joka myös oli kunniakkaasti päässyt maaliin. Jee, kiva kun tulit juttusille!
Hakametsästä lähtiessä mietittiin, että mistäs haetaan kunnon mättösafkat, että saadaan karmea energiapula paikattua. Päädyttiin kuitenkin hakemaan Prismasta tarvikkeet hampurilaisia varten, varmasti oli parempaa kun ykskään kepappi!
Mä olen tosi iloinen siitä, kuinka hyvin pistin tänään polkimia pyörimään. Vauhdikkaasti, mutta ei näännyttävän kovaa. Mikä parasta, nyt ei ole yhtään huono olo, koska muistin juoda riittävän usein!

Huomenna on taas kaksipyöräisiä luvassa, kun lähden Rahkaäijän varikkotytöksi Alastaron moottoriradalle. Mun panos on laittaa ja ottaa pois renkaiden lämmittimiä ja lukea lopun aikaa kirjaa auringonpaisteessa! Ei paha!

Rahkalaskuri: 273

14 kommenttia:

  1. Oli kyllä hyvä reissu. Aina välillä kuulin kun Juha sano sulle, että meet sinne Laurin renkaaseen kiinni. =) Se auttaa oikeesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen yleensä melko huono ottaan kenenkään neuvoja vastaan, mutta tässä kohtaa Juhan neuvot oli täysin asiallisia, enkä kertaakaan suunnitellutkaan ärähtäväni sille, että lakkaa huutelemasta siellä takana. :D

      Poista
  2. Wau! Mahtavaa Anni! Huikee suoritus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen kyllä tosi tyytyväinen reissuun tällä yhdeksän kuukauden (ai niin, talvikin oli välissä) maantiepyöräkokemuksella!

      Poista
  3. Hieno suoritus! Mullakin oli lauantaina mitali kaulassa. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mitalit on kyllä kivoja ja ne on ansaittu.:))

      Poista
  4. Hieno suoritus! Ja hienot kynnet! Ne on just sen näköiset, että niillä mennään lujaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, mä hämäsin kynsilläkin vastustajia!

      Poista
  5. Hieno suoritus, onneks olkoon! Pakko kertoa, että fanitan sua. Joka kerta tulee hyvälle mielelle kun lukee sun blogia. Tässä on jotain ainutlaatuista ja hyvin persoonallista verrattuna moniin muihin sporttiblogeihin. Jatka samaan tyyliin!

    -Saara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun laitoit tän kommentin, istuin kylmässä autossa odottelemassa että sade lakkais tai pääsis kotiin, mutta tunnelma muuttui heti tämän luettua paljon paremmaksi! Eli paljon kiitoksia Saara!:))

      Poista
  6. Peesissä ajaminen tuntuu varmaan aika vaaralliselta aluksi, jotain kolmeakymppiä pari senttiä edessä ajavan takarenkaasta... :o En tiiä uskaltaisinko itse. Pakko kai se on jos ketjunpyörittelyä porukalla tykkää harrastaa.

    Olikohan se viime vuoden Espoon Girossa kun oli tapahtunut aika pelottavia tilanteita kun iso porukka ei ollut ajanut nauhana vaan leveällä ja vastaan oli tullut jostain tiukan mutkan takaa rekka, oli vissiin ollut senteistä kiinni. Aika traumatisoiva laji!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon tämmönen jänishousu, niin se pelottaa aika paljonkin! Eilen meinasin ottaa tuntumaa jonkun edellä menneen miehen takapyörään, mutta heräsin onneks aivan täpärästi painaan jarrua. Tarvis varmaan opetella paremmin ajaan kasassa.
      Eilisestäkin tapahtumasta oli ilmeisesti jonkun verran tullut sanomista autoilijoilta, kun kaikki ei ajanut jonossa ja aina tapahtuu vähän päättömiä ohituksia.

      Poista
  7. Huima suoritus, onneks olkoon! Teillä näyttikin olevankin aika vauhdikas meno kun ekan kerran bongasin teidät Muroleen huoltopisteen jälkeen. En eka meinannut uskaltaa tulla sanomaan mitään, mutta sitten ajattelin että menköön. :D Oli kiva tavata.

    Itse tehdyt hampparit on ihan parhaita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin hei sääkin vedit! Muroleen jälkeen taidettiinkin ajaa melko vauhdikkaasti, kun oltiin tankattu hyvin.:D Mukava, että tulit jutulle, päivittelin asiaa Rahkaäijälle vielä illallakin, että olipas kiva!

      Joo, voittaa meinaan noin kaistalta haetut hampurilaisen kuvakkeet 100-0!

      Poista