lauantai 22. helmikuuta 2014

Se päivä oli iloinen!

Muistelin, että olen joskus vuosi sitten tehnyt viimeksi mun päivä-tyyppisen postauksen ja tämä lauantai oli jälleen juuri sopiva sellaiselle!
Mun päivä alkoi kellon soittoon 8.27 ja Rahkaäijä oli lähtenyt jo silloin koko päiväksi seremoniamestariksi polttareihin. Hyvä aamu alkaa hitaasti. Ihan ensimmäisenä selaan puhelimella tai tabletilla Facebookin, Instagrammin ja uutiset, vasta sen jälkeen voin sitoutua siihen päätökseen, että nousen sängystä. Ja haluan myös, että aamuisin muut ovat mahdollisimman hiljaa, hiljaisella äänellä voi puhua, mutta huutaminen, laulaminen tai muu meteleöinti on kiellettyä, mä en kestä sellasta aamulla.
Puoli yhdeksän jälkeen syyttyy myös valot gekkojen terraarioon ja koska se on aivan sängyn vieressä, se toimii toisinaan vähän niin kuin kirkasvaloherätyksenä. Gekkoja saattaa nähdä vielä aamulla juuri ennen valojen syttymistä, mutta Urkki vetätyi tänäänkin piiloon, kun päivä alkoi.
Pistin puuron mikroon hyörimään ja lähdin hakemaan Aamulehteä. Hissin peilistä tervehti huppupäinen ruttunaama, mutta käänsin sille selän ja matkalla takaisin ylös keskityin Kiovan sekamelskaan. Ja kuvaamiseen.
Vielä joitakin vuosia sitten olin tosi huono syömään aamupalaa, lähinnä närpin mysliä tai leipää, mutta nykyisin on aamulla niin kova nälkä, että syön kaiken, mitä jaksan eteen kasata. Tänä aamuna chef Anni valmisti mustikkarahkaa ja kaurapuuroa mustaherukoilla ja maapähkinävoilla. Olen liian nopea syömään tai liian hidas lukemaan, koska Aamulehteä jää aina runsaasti jäljelle, kun kaikki on jo syöty.
Mä tilaisin mielelläni myös Hesaria, mutta molempia lehtiä ei ehdi lukemaan aamulla ja Rahkaäijä pitää sitkeästi kiinni Aamulehden tilaamisesta. Mutta onneksi Aamulehdestäkin tulee kohta tabloidi-kokoinen, niin pöydässä on enemmän tilaa safkalle!
Dear Eki, oonko normaali kun mun lihakset ei oo koko ajan pumpissa? Voiko siitä pumpista tulla raskaaksi?
Aamupalan jälkeen arvoin, että mihin lähden salille, HH Gymilla autolla vai TTY:n salille kävellen? Päädyin jälkimmäiseen ja sen avautumista odotellessa (aukeaa viikonloppuisin kymmeneltä, haloo?) päätin vähän miilprepata eli tuttavallisemmin laittaa ruoka valmiiksi! Kanat pannuun ja makaronit kattilaan, kuinka mielikuvituksellista!
Mä olen vähän tehnyt tutkimusta. Olen huomannut, että puhtaiden pyykkien kori ei koskaan täyty tiettyä pistettä enempää, vaikka siihen säännöllisesti tulisi uusia pyykkejä eikä sitä tyhjentäisi. Sieltä kuitenkin jatkuvasti otetaan puhtaita vaatteita, joten kiertokulku toimii, eikä vaatteiden välttämättä tarvitse edes käydä vaatekaapissa. Jos perustan toisen blogin, sen nimeksi tulisi Paskan kodinhengettären päiväkirja ja lähinnä kertoisin mitä kaikkia kotitöitä en tehnyt tänäänkään. Pyykkikori saa edelleen odottaa.
Kun sain kaivettua pyykkikorista jotain säädyllistä päälleni, lähdin käppäilemään salille. Käveleminen ei ole ihan mun suosikkiasioita, mutta vielä ei oikein ole kickbike-kelit kohdallaan. Joku oli ystävällisesti kantanut sohvansa pihalle mulle lepotuoliksi matkan varrelle, mutta veikkaan että siinä oli ainakin pari ludetta kavereineen, niin jatkoin vaan sitkeesti matkaa.
Salille päästyäni harjoittelin taas vähän selfien ottoa ja sitten eikun bodaamaan!
Eilen oli virallisesti salipäivä, mutta aikataulusyistä tein vain etureidet (joo, heräsin tosiaan 6.06, että pääsin salille puoli seiskan jälkeen, koska muuten ei olisi ehtinyt koko päivänä. Siinä oli vähän liikaa säkrifaissii mun makuun, seuraavalla kerralla siirrän suosiolla koko treenin seuraavalla päivälle) ja tämän päivän epistolassa oli vain rinta ja pohkeet, ne ainoat oikeat kesäkuntolihakset. Penkkiin pyysin taas jonkun tuntemmattoman varmistajan ja jäbä vaan katteli jotain katon ilmastointiputkia, kun olis pitänyt tiukasti tsiikata mun rintoj... rintatreenin edistymistä. Mutta väänsin sisulla niin hyvin, ettei siinä edes spottajaa kaivattu. Lisäksi tein crossoveria taljassa, flyeseita, vähän takaolkapäitä ja ne pohkeet.
Treeni kesti napakat 35 minuuttia ja yhteen enempään ei olisi ollutkaan aikaa, koska työpäivän alkaminen lähestyi vähän turhankin kiivaasti. Ruoka oli onneksi jo valmiina, mutta kaikki tavarat oli hukassa ja tukka piti pestä ja mitä vielä! Porkkanan järsinkin loppuun autossa matkalla töihin. Tomaatit oli puisia, hyi!
Yleensä työmatkakulkuneuvoni on bussi, mutta tänään Rahkaäijä ystävällisesti jätti auton mulle ja kurvailin kymmenen minuutin työmatkan sillä.
Vaikka vähän kiire tuli, olin ihan sopivasti töissä. Olen nyt tosi tyytyväinen mun duunipaikkaan, vaikka kuinka paljon huippukivoja työkavereita, eikä tekeminen lopu. Melkein pahinta on se, jos töissä ei ole mitään tekemistä, terveisin entinen jäätelönmyyjä. Olen käynyt ympäri vuoden töissä koko sen ajan kun olen opiskellut ja joskus multa kysytään, että onks se rankkaa. On se joskus, mutta suurimman osan aikaa ei ole. Mä lähden aina mielelläni töihin, eikä siitä palkastakaan mitään haittaa varsinaisesti ole. Ei meillä tosiaankaan olisi sellaista divisioonaa pyöriä kuin nyt, jos ei käytäisi töissä.
Värillä ei ole väliä, kunhan mätsää!
Asiakkaita oli paljon ja kaikki halus meidän sikasiistin ale-kattilasetin. Tykkään siitä, ihmiset kyselee multa asioita, silloin varsinkin jos osaan vastata. Voisin isona ruveta kysymyksiin vastailijaksi! Tauolla en kuitenkaan vastannut kenellekään mitään, vaan keskityin mun ruokalautaseen, joka oli liian pieni ja makaronit oli pöydällä. Huomaa koira-eväsrasia!
Toisen tauon ajoitin taktisesti viiden jälkeen pidettäväksi, silloin tuli telkkarista jännää ohjelmaa! Kerrankin olivat hyvän loppuratkaisunkin kirjoittaneet juoneen!
Kuudelta vapauduin sinisestä laatikosta ja käänsin auton keulan kohti kaupunkia. Pikkuserkkuni Paulina täytti 21 vuotta ja tein pienen onnittelutervehdyskäynnin. Paikalla oli muun muassa rahkaveljeni ja blogikollega Katja. Ja kakku! Sisällä suklaamoussea, mmmm!
Kaikki muut tytöt otti bileissä supersöpöjä ja ihania kuvia Instagrammin täytteeksi, mutta mitä tekee Rahkamuija? Kyllä saa taas äiti olla ylpee!
Mutta koska huomennakin työt kutsuu, jätin jo melko varhain nuorison (olin saletisti vanhin!) keskenään jatkamaan juhlia ja ajelin kotiin. Liskot oli taas hereillä, mutta kukaan ei ollut vieläkään laittanut pyykkejä. Tämä oli aivan kiva päivä, kiitos! Ainoa haaste oli muistaa ottaa paljon kuvia. Päivä päättyy aivan kohta omaan sänkyyn, minnes muuallekaan!

Rahkalaskuri: 699

14 kommenttia:

  1. Miten en oo koskaan tajunnu tosiaan että kellon voi tosiaan laittaa herättämään jotakin.27 tai jotakin.06 tai jotakin.ihanmitävaanpaitsi00tai30??? Onko sulla joku elämää suurempi filosofia ja merkitys noille? Itelle tuli mieleen, että jos siirtäis itekki, sitte vois joskus ehtiä vaikka pesemään hampaatkin niin ettei aina joutuis tekemään 'myöhässä taas' -walk of shamea luentosaliin sitä 3min myöhässä. Mitä etukäteisviisautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen käyttänyt tommosia "epätasa-aikoja" niin kauan kun muistan, en varmaan ikinä oo laittanut puhelimen herätystä esim tasan kahdeksalta, vaan 7.59 tai 8.01. Se tuntuis jotenkin liian kahlitsevalta herätä tasalta. :D mutta paljastan salaisuuden, tää taktiikka ei auta yhtään siihen, että aina tulee kiire. :( Se ylimääräinen kolme minuuttia vaan häviää johonkin!

      Poista
    2. sama homma :) ja muista torkkulisä! nokialaisessa sai säätään torkun minuutin ellei peräti 30 sekunnin tarkkuudella kohdalleen. nykyinen htc tarjoaa vaan 5, 10 ja 15 minuutin torkkuja perkele :(

      Poista
    3. Mä en oikeastaan koskaan torkuta, sen jälkeen on vielä vaikeampi nousta. :D Saman tien säädän kellon sitten ihan reilusti (tunnin) eteenpäin ja skippaan sen mitä piti aamulla tehdä. Mutta siihen sorrun onneks harvoin.

      Poista
  2. Aivan ihana eväsrasia, mäkin haluan samanlaisen. Älä vaan sano, että se oli sinisestä boxista, koska sinne en suostu menemään edes koiraeväsrasian takia :D

    Kellostasi tuli mieleen, että entisessä elämässä kun olin keittiössä töissä ja uunit oli tietty digitaalisia vempaimia niin mulle oli AINA hyvin tärkeää, että lämpötila oli just eikä melkein oikea. Jos piti olla 225 niin se oli 225 eikä esim 223 tai 227. Kelloa laitan itsekkin soimaan vaikka 05,13 ja koska kelloni on aina 4-5min etuajassa jotten myöhästy on se oikea herätysaika jotain muuta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sinisestä boksista, mutta ei se oo paha, siellä voi käydä ihan nopeesti, kun tietää oikeen taktiikan. ;) Koirarasian saa haettua ihan kymmenessä minuutissa (käytä pikakassaa!) jos ei jää haahuilemaan ja katseleen muita ihania juttuja.

      Mä kyllä ymmärrän ton, että lämpötila pitää olla oikein! Se on aivan sama herääkö kaksi minuuttia aikasemmin tai myöhemmin, mutta mulle tulis ainakin ahdistus jos uunin digitaalinen mittari ei olis juuri sitä mitä pitäsi. Mä pistän paremmaks tossa asiassa, että kello on etuajassa. Meidän pyörähuoneen kello on kroonisesti kesäajassa. :D

      Poista
  3. Hieno eväsrasia, mistä tuommosia saa?

    Vähän aikaa mietin, että mikä ihmeen lehti on ...umaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on Ikeasta, ihan ensimmäinen juttu, joka mun oli PAKKO saada sen jälkeen kun menin sinne töihin. Ja yllättävän tilava, helposti menee tommonen lounas sinne!

      Se on sellanen tamperelaisten salainen lehti. ;)

      Poista
  4. Ahaha, katsoin aluksi, että kas, Rahkiksellahan on puuronsa päällä reipas siivu maksamakkaraa :D Onneksi on kuvatekstit.
    Ja hiano eväsrasia, voisin hommata itselle vastaavan ihmispään ja kuvitella syöväni aivoja lounaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yöh! Mutta kyllähän ihmiset pistää puuroon kaikkee muutakin sairasta (mm. raejuustoa), joka ei todellakaan kuulu sinne, joten kai maksamakkarakin menis. :D

      Hei vähän hyvä idea, sitten sille rasialle vois vielä tulostaa sen sen ihmisen naaman jonka aivot haluais syödä! Menikö jo vähän yli? No eiii. :D

      Poista
  5. Mä laitan rahkan sekaan aina vähän kermaa, mun mielestä olen ansainnut sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon samaa mieltä, että kyllä sä oot sen ansainnut! Mutta oletko koskaan maistanut kermarahkaa, jota myydään Lidlissä? Aika hyvää sekin. :)

      Poista
  6. kakku oli kyllä hyvää, nomskis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli, ja noi sokeriterälehdet myös!

      Poista