Ilmottautumisohjeita ja kovia rappusia

Töttöröö! Ensin alkuun ilmoittautumisohjeet naisten voimanostokurssille, josta oli puhetta viikko sitten!

Lyhyt infopläjäys:
Mitä?  Voimanostokurssi naisille
Koska? Lauantaina 26. huhtikuuta kello 14.00, loppuu viim. kello 18.
Missä? HH Gym -kuntosalilla Tampereen jaloimmassa kaupunginosassa eli Nekalassa, Ahlmanintie 56 on osoite.
Paljonko maksaa? 20 kappaletta Euroopan unionin yhteistä valuuttaa eli euroa. (Sisältää HH Gymin kertamaksun. Ei siis piilokuluja, eikä kohtuutonta todellista vuosikorkoa!)
Ketä otetaan mukaan? Kymmenen (10) nopeimmin ilmottautunutta naista. Kuten vanha viidakon sanonta kuuluu, nopeet nostaa, hitaat ei.
Miten voi ilmottautua? Laita sähköpostia Tampereen voimanostajien sihteerilla Matille matti.rajaniemi2@gmail.com ja otsikoksi esim. Naisten voimanostokurssi 1. Matti kertoo sitten tilinumeron, jonne voit taalat työntää.
Mitä, jos päivä ei käy tai kurssi tulee täyteen, enkä pääse? Ei hätää, toinen kurssi järkätään toukokuun loppupuolella, mutta siitä lisää infoa ja ilmottautumisohjeita vasta myöhemmin.

Jos mieleen tulee muuta kysyttävää, kysymykset voi osoittaa mulle täällä blogissa tahi sihteeri-Matille sähköpostilla. :)

Sitten ilmottautumisohjeista rappusiin. Team TEHO Sport vietti varsin kostean, nimittäin hiestä kostean perjantai-illan Pyynikin rappusissa, niissä armottomissa kiviportaissa Pyynikin näkötornin vieressä.

Ulos asti leijaileva munkin tuoksu oli huumaava!

Rahkaäijä hei, ei niitä pohkeita vielä kannata pomppia ihan loppuun!

Jalka ei voi koskaan nousta liikaa.

Päätettiin Rahkaäijän kanssa, että nyt pistetään kunnolla porukka hengästymään ja se onnistuikin varsin kiitettävästi! Treeni alkoi pienellä alkuhölkällä ja sen jälkeen oli edessä pahin, kivirappuset ylös kahdeksan kertaa ja mieluiten niin kovaa kuin pääsee. Joo, ihan pala kakkua? Jaanaba toipui flunssasta ja kuvaili ja kannusti juoksijoita. Käy muuten myös kattoon Jaanaban Liikuntapäiväkirjan raportti reenistä!

Loppu häämöttää jo, enää kuus kertaa.

Jaksaa jaksaa, työt ja pojat!

Lopulta alaspäin eteneminen on paljon pahempaa. Tuntuu, että lähtee jalat alta. 

Jo ensimmäisen kerran jälkeen mietin, että oliko ihan pakko ja kolmannen kerran jälkeen tuntui henkisesti eniten pahalta, kuudennen kerran jälkeen tuntui fyysisesti eniten pahalta ja kahdeksannen jälkeen pohkeet tärisi ihan holtittomasti. Joskus hullussa nuoruudessa (kaks vuotta sitten) juoksin kerran kymmenen kertaa nämä rappuset ja harvoin ihminen on ollut niin mäsänä.

Vähän voi huijata ja laskea alas kaidetta pitkin!

Joku meidän porukasta oli jättnyt TEHO Sport -urheilujuomansa rappusten yläpäähän ja hörppäsin siitä melkein joka kerta, kun pääsin ylös, koska oma pullo oli autossa. En tiedä huomasiko pullon omistaja asiaa. Terveisiä vaan! :D

Ylös ja alas. Aina vaan.

 Jokainen veti rappusia edestakaisin vähän omaan tahtiinsa, kaikkein nopeimmin kahdeksan nousua pinkoi Jaanaban mies Juha, ihan kone! Toinen aikamoinen mäshiin oli Rahkaäijä ja kaikki muutkin sai oman urakkansa kunniakkaasti loppuun. Ainakin mulle rappuset oli aika tiukka setti, mutta autossa kotimatkalla kohti saunaa oli aivan uskomattoman hyvä olo, vaikka etureidet ja pohkeet oli varsin voimattomat.

Jes, taas selviydyttiin!

Extreme Run on puolentoista kuukauden päästä ja uskon kyllä, että kaikki me siitä selvitään aivan hyvin. Mä ainakin odotan jo innolla niitä kaikkia esteitä! Ja mikä parasta, koska se on Vantaalla, siellä ei voi vastaan tulla yksiäkään Pyynikin kiviportaita!

Rahkalaskuri: 760

Voisiko rahkalla elää?

Vastuuvapauslauseke: Kirjoittaja ei suosittele jäljessä esiteltyä ruokavaliota kenellekään ja kehottaa kaikkia suosimaan monipuolista ruokavaliota, johon kuuluu paljon muutakin kuin rahkaa, ananasta ja marjoja. 

Tässä päivänä eräänä sanoin Rahkaäijälle salilla, että "mieti jos söis pelkkää rahkaa". Mitään vastaavaa ei pitäisi sanoa ääneen, koska kokeilemaanhan sitä joutuu. Niinpä mulla oli tiistaina rahkaruokavalio. Rahkaa ja sen lisukkeita, muuta ei saa syödä.
Ennen rahkapäivää pyörittelin päässäni ihan ihme juttuja. Pystynkö syömään koko päivän vaan rahkaa? Entäs jos alan vihaamaan rahkaa? Kuolenko kataboliaan ja ravintoaineiden puutteeseen, kun en syö muuta kuin rahkaa ja lisukkeita. Mutta sitten totesin, että joskus nuorempana on varmaan tullut joitakin päiviä elettyä pelkällä alkoholijuomilla ja festariruualla, niin mää en nyt varmaan kuole siihen, että syön pelkkää rahkaa. Tiistai-aamuna aidosti huolestuttava asia oli enää nälkä. Kestän nälkää ja verensokerin laskua siinä mielessä huonosti, että nälkäkiukkuni on ihan yleisesti tunnettu asia. Aina kun alan haastamaan kotona riitaa, Rahkaäijä tokaiseen ensimmäisenä, että "pitäisköhän sun syödä jotain". Edessä oli kuitenkin työpäivä ja mietin, että vois tulla sanomista ja iltapäivälehtijuttuja, jos Ikean täti heittelis nälkäraivoissan Färgrikin astiat seinille ja taittelis Skänkan paistinpannut Rubikin kuutioiksi. Tämän välttämiseksi päätin jo ennakkoon, että syön kuusi rahkaa eli kuusi kertaa päivän aikana, suunnilleen samalla rytmillä kun normaalistikin söisin.

Mutta miten rahkapäivä sitten meni?


Aamupala klo 8.20
Lisukkeet: mustikoita, banaania, vehnäleseitä, kookosöljyä
Syön aina aamulla ruisleipää tai puuroa, joten pelkkä rahka tuntui vähän köyhältä. Yritin kuitenkin tunkea kulhoon runsaasti lisukkeita, jotta selviän seuraavaan rahkaan asti. Onneksi muuten Aamulehdestö tulee kohta tabloidi-kokoinen, niin on aamupalapöydässä enemmän tilaa ruualle!

Välipala 1 11.40
Lisukkeet: mustaherukoita, pähkinöitä murskana
Rahkaäijäkin yritti rahkapäivää, mutta luovutti jo lounaan kohdalla. Ruokaväli venyi suorastaan pöyristyttävään kolmeen ja puoleen tuntiin ja nälkä oli ihan hirvee, eikä rahka helpottanut tilannetta oikeastaan ollenkaan. Katselin, kun Rahkaäijä söi paistettua lohta ja epäilin, että näännyn ennen iltaa.

Lounas 14.10
Lisukkeet: Tuoretta ananasta, pähkinöitä, kaurahiutaleita, yksi minitomaatti.
Olin edellisenä päivänä ostanut Lidlistä ihania pieniä terttutomaatteja ja säälin kovasti tomaatteja, jotka odottivat syöjäänsä. Yksi onnekas pääsikin rahkan sekaan. Ennen töihin lähtöä tuntui olevan kovasti aikaa, koska tämä lounas oli nopeasti valmistettu ja miilpreppauksen tarve oli varsin vähäinen, ananasta paloiksi ja kippoon ja rahkat mukaan.

Välipala 2 17.00
Lisukkeet: Ananasta, pähkinöitä, kaurahiuteleita ja vehnäleseitä.
Kerroin ruokapöydässä työtovereille päivän rahkakokeilusta ja jos ennen ei ollut friikin mainetta, niin nyt ainakin ihan puhtaasti ansaitsin sen. Rahkaruokavalio ei kuitenkaan muuten haitannut työntekoa, nälkäraivoa ei näkynyt ja tauoilla oli kivasti aikaa feisbuukata, kun ei tarvinnut tuhota mitään jättimäisiä annoksia.

Päivällinen 19.10
Lisukkeet: Ananasta, kiiviä, pähkinöitä, kaurahiutaleita ja vehnäleseitä.
Koska Ingvar Kamprad (mä ainakin toivon, että se on Inkku ite) tarjoaa päivittäin hedelmän, ananaksen seuraksi pääsi yksi kiivi. Havaittavissa oli jo kevyitä inhotuksia rahkan suhteen, harkitsin jo jättäväni koko myöhäisen päivällisen väliin. Yöh!

Reunoille heitellyillä leseillä on selvästi haettu jotain taiteellista vaikutelmaa. 

Iltapala 21.30
Lisukkeet: mustaherukkaa, pähkinöitä
Kotiin päästessä oli jo kohtuullinen nälkä, mutta päivän viimeinen ateria ei houkutellut yhtään. Sillä aikaa kun mustaherukat suli mikrossa, kaivoin pähkinäpussista viimeiset macadamiat ja pekaanit rahkatsemppariksi. Rainbow-pähkinpussi tyhjenee aina samassa järjestyksessä: macadamiat, pekaanit, mantelit ja sitten kaikki loput mitä jää.
Viimeisen rahkan jälkeen tuli vähän tyhjä olo, tässäkö tää nyt oli? Olenko yhtä hengissä, tuntuuko pulssi? Olenko huomenaamulla muuttunut nainen?

Hypoteesini oli, että nälkä tulee olemaan koko päivän sietämätön ja maha ei varmaan kauheesti arvosta puolentoista kilon rahkalastia. Kumpikin osottautui vääräksi, koska on sitä pahempaakin nälkää joskus koettu ja oikeastaan vain aamupäivällä ja illalla oli tavallista suurempi nälkä. Ja keskiviikko-aamuna. Lisäksi maha ei reagoinut suuren rahkamäsäykseen millään tavalla.  En punninnut lisukkeita, mutta arvioin määrät ja syötin ne kalorilaskuriin, sillä erityisesti ravintoaineiden välinen suhde kiinnosti.

Se yksi tomaatti unohtui. 

Rahkaruokavaliolla ei proteiinin saanti jäisi ainakaan alakanttiin, lähinnä päinvastoin ja hiilareita oli myöskin riittävästi ottaen huomioon, että päivän ohjelmassa ei ollut mitään sporttia. Ja mikä parasta, rasvankin määrä vastaa lähes täsmälleen Sydänliiton suositusta! Onks tää nyt se täydellinen ruokavalio?
Rahkapäivä on luultavasti maidotonta ruokavaliota nuodattavan pahin painajainen ja hedelmäsokeria välttelevä saisi tästä vuosisadan yliannostuksen. Mutta jotenkin arvaan, ettei vaikkapa bataatti tai kvinoa ole kovin kummoista rahkan seassa.

Jos rahkaruokavaliosta pitäisi listata plussat ja miinukset, positiivista olisi se, että päivän ruokailujen suunnittelu ja toteutus oli äärimmäisen helppoa. Ja sai syödä paljon pähkinöitä! Ei tarvitse kuitenkaan varmaan edes mainita, mutta pelkät rahka-ateriat on aika yksipuolisen tympeitä, vaikka eri lisukkeilla voikin vähän varioida. Lisäksi muille ihmisille on varsin vaikea myöntää syövänsä pelkkää rahkaa, onhan se vähän friikkiä! Miinukseksi laitan myös sen, että maailmassa on valtavasti ihanaa ruokaa, joka jää syömättä ja maistamatta, jos syö pelkkää rahkaa. Tykkään myös isoista annoksista ja pienistä rahka-annoksista jäikin lounas- ja päivällisaikaan lähinnä paha mieli. Mutta rahkaan ei sentään muodostunut pysyvää inhotussuhdetta, ollaan aivan hyvissä väleissä nyt.

No mutta, voisiko rahkalla elää? Epäilemättä, mutta mää en ainakaan haluaisi. Ei ikinä enää rahkaruokavaliopäivää, kaikella rakkaudella rahkaa kohtaan!

Rahkalaskuri: 756

Sekalaista, mutta ei sekavaa

Joitakin viikkoja sitten mulla oli vähän motivaatio-ongelmia salitreenien kanssa ja lääkkeeksi kehittelin uuden saliohjelman. Siinäkin oli hieman käynnistelyvaikeuksia, mutta nyt olen taas saanut rytmistä kiinni. Ja kun samaan aikaan tiet kuivuu ja pyöräilykelit on parhaimmillaan, tekis mieli säntäillä joka suuntaan.

Eilen sännättiin suoraan mun töistä salille ja sunnuntai-ilta on aina otollinen treeniaika, salilla oli varsin hiljaista. Mää yritin vähän rikkoa hiljaisuutta ähkimällä, kun tein väärin päin mavea eli kavereiden kesken vävee. (Ei nyt oikein tää lyhenne toiminut?) Väve on ainakin mulla ihan toimiva eristysliike etureisiin, sitten kun on kyykätty ja puuhailtu kaikkea muutakin riittävästi. Vaikka on se kieltämättä aikamoista kikkailua. Siksi tykkäänkin tehdä sitä silloin, kun salilla on mahdollisimman vähän väkeä, ei herätä niin suurta huomiota. :D

Hei tyttö, onks toi tanko nyt vähän väärällä puolella?

 Oltiin tänäänkin vähän treenailmassa, mutta ehdottomasti paras osuus tuli vasta jumppailun jälkeen. Halusin ottaa ulkona sellaisia tosi khuuleja poustailukuvia, mutta meni ihan pelleilyksi. Ei yhtään tarpeeks swag. Paitsi viimeisessä kuvassa Rahkaäijä on aika pahis, kuulemma paras kuva ikinä!

Häikäseekö?

Nekalan kovanaamat. 

No ei oo enää pitkä matka Hervantaa ei!

Eilisen treenin jälkeen oli hillittön himo tehdä ja syödä jotain ihanaa ruokaa ja päädyttiin kokkailemaan helppoa ja hauskaa tomaattisoppaa. Tai sitten hauskuus vasta alkoi, kun Rahkaäijä heitti tomaattisoseet lattialle. Arvaatko, kuka siivosi?

Melkein toivon tätä kuvaa katsoessani, että toi tomaattisose olisikin ton lumiukon verta. Vihaan tota mattoa ja se on aina vaan meillä. :D

Keitosta tuli pienellä vuohejuustotwistillä tosi hyvää. Onneksi oli jotain ihanaa syötävää, kun katselin Suomen parhaan leipomon uusintaa, olisin muuten varmaan syönyt meidän telkkarin. Se on ihan uskomattoman ihana ohjelma, mahtavia leipomuksia ja ne kaikki leipurit on tosi symppiksiä. Hans Välimäestä nyt puhumattakaan!

Väri taitaa nyt spoilata, ettei se vuohenjuustotwisti ollutkaan niin pieni...

Me ollaan aina aiemmin tilattu Massilta palkkarit, herat ja muut mömmöt, mutta nyt niiden verkkokaupassa on tapahtunut jotain ihmeellistä. Sieltä ei saa enää esimerkiksi ollenkaan Meridianin pähkinävoita tai juuri muitakaan merkkejä, jotka ei ole niiden omia. Lisäksi tuumittiin, että joissain tuotteissa on tainnut hinnat vähän nousta ja 5 kilon palkkarista on suklaan makuinen jatkuvasti loppu.
Näistä syistä pääteltiinkin vähän maistella, että onko mömmöt aidan toisella puolella suklaisempia ja tilattiin palkkari- ja heratäydennykset Fitnesstukusta. Mä olen jotenkin karsastanut  Fitnesstukkua (no karsastan muutenkin)  aiemmin, mutta se ei ole perustunut mihinkään järkisyyhyn. Lähinnä t-paitojen vuoksi, joita kaikilla on. :D Tänään vihdoin tuli paketti ja sillä kesti Massin toimitukseen verrattuna tosi kauan. Mutta Fitnesstukusta sai kuitenkin kaikenlaista kaupanpäälistä, kun tilasi palkkaria ja heraa. Otettiin omegoita ja kreatiinia, mutta ei yhtään t-paitaa. Lisäksi Rahkaäijä tilasi rannesiteet ja Mayhem-lataria. Ja mulle MSM:ää, nyt odotan polvien ihmeparantumista! Palkkari- ja herapussit olivat ihan järkkysuuria, näyttää ihan joiltain jättimäisen doopermannin ruokanaksusäkeiltä.

Kaikille kaikkee! Ja sheikkerikin kaupan päälle.

Samalla kun haettiin mömmöt postista, poikettiin tietenkin Lidlissä. Ja taas kylän suurin Lidl-fani oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan! En tällä kertaa syttynyt pyöräilyvaatteiden värimaailmasta, mutta suorastaan liekehdin kesäpopoista, jotka ostin. Harkitsin pitkään näiden vihreiden ja violettien välillä, mutta vihreät vei voiton! Joka kesä pitää olla jotkut hauskat kesäkengät, ja nämä taitaa olla kesäpopot vuosimallia 2014. Ensin värikkäät "niitit" vähän epäillytti, mutta ne on oikeastaan aivan kivat!

Ja miten niin näistä kuvista huomaa, että olen vähän amatööri asioissa, jotka liittyy kenkien kuvaamiseen? Kenkien hinta 7,99 € sentään lämmitti!

Enää siis tarvitaan vain se kesä! Mun mielestä aika epistä laittaa kesäkenkiä myyntiin näin kauan ennen kesää. Mutta taidankin pitää näitä salaa jo heti kun kelit vähän lämpenee ja kuivuu lisää.

Tässä oli tiivistetysti tämän hetken kuulumiset, ensi kerralla ihan jotain muuta. Mutta taas, mitkä on tiivistetysti sun kuulumiset? Oletko koskaan tehnyt vävee? Ootko koskaan joutunut työntämään autoa, oliko pitkä matka? Mitä mieltä lumiukkomatosta? Entäs Hans Välimäestä? Mass vai Fitnesstukku? Onks Lidlissä koskaan mitään kivaa? Kerro! (Ai että tykkään keksiä näitä kysymyspattereita!)

Rahkalaskuri: 748

Voimanostokurssi naisille?

Nyt on Keijolla kova käsi! Keksin meinaan aivan sikahyvän idean tässä kuluneella viikolla. Mutta sitten paljastukin, että se oli jo keksitty.

Mitähän sieltä Keijon kädestä paljastuu?

Treenataan Rahkaäijän kanssa pääasiassa HH Gymillä ja siellä rautoja nostelee usein myös Tampereen voimanostajien tyypit. Siitä inspiroituneena keksin, että voimanostajat ja Rahkamuija vois yhteistyössä järjestää naisille tarkoitetun voimanostokurssin. Möhistelin tätä asiaa jo itsekseni ja sitten esittelin ainutlaatuisen ideani voimanostajille. Kuvittelin, että maailma räjähtää kun idea on niin uniikki, mutta Teemu, jolle idean esitin, kaivoi puhelimestaan esiin keskustelun, joka oli käyty jo tammikuussa ja sen sisältö oli suunnilleen "voimanostokurssi naisille ja Rahkamuija mainostaa". Ei siinä mitään jos NSA kuuntelee kaikkien puhelut, mutta nää jäbät lukee muiden ajatuksen jo ennen kuin ne on keksitty.

Viime kevään voimanostokurssilla mää penkkasin ja Teemu lateli neuvoja.

Tämän laajan pohjustuksen jälkeen voisi käydä jo asiaan. Homman nimi olisi siis se, että alustavasti 26. huhtikuuta lauantai-päivänä Tampereen voimanostajien äijät vois vetää leidelle voimanostokurssin, jos vaan suinkin kiinnostuneita löytyy. Penkki, maastaveto ja kyykky siis sisältyy voimanostoon ja ne myös käytäisiin läpi. Paikka olisi mahdollisesti Nääshalli taikka HH Gym, eli Tampereelle pitäis tulla, jos mielii nostamaan. Ja ideana olisi nimenomaan se, että kaikentasoiset salikissat olisi tervetulleita. Niin aloittelijat, jotka haluaa ystävystyä tangon kanssa, kuin jo enemmänkin salilla viihtyneet, jotka haluaa tulla tarkistuttamaan tekniikkansa tai vaan vertailemaan hauiksen kokoa Rahkamuijan kanssa. :D Mun mielestä voimanostoliikket on vähän kuin kansalaistaitoja, kaikkien tulisi osata, eikä mene koskaan hukkaan. Käytiin Rahkaäijän kanssa molemmat voimanostokurssi viime keväänä ja sieltä jäi mukaan kyllä ihan kuolemattomia vinkkejä.

Mavesta opin myös tosi paljon lisää kurssilla.

Paikkoja olis tietty rajoitettu erä (nyt kun näin sanon, niin kukaan ei tuu) ja hintaluokka pyörisi kohtuullisen parinkympin tietämillä. Ja sitä paitsi, Tampereen voimanostajat on tosi kivoja ja ne on kaikki hillittömiä Rahkamuija-faneja. ;) Rahkaäijä just sano, että kukaan ei voi olla läpeensä paha, jos lukee Rahkamuijaa!
Miltä kuulostaa, kuka haluais mahdollisesti tulla? Joku virallinen ilmottautuminen laitetaan sitten pystyyn, jos ja kun kiinnostuneita löytyy ja yksityiskohdat varmistuu.

Rahkalaskuri: 746

Pieni kierros Helsingin pyöräkaupoissa

Kun olin kuusitoista ja kaikkitietävä, vieraalla paikkakunnalla piti aina päästä levykauppoihin. Kerran Tukholmassa pakotin koko muun perheen kiertämään kanssani levykauppoja, ihmettelen vieläkin miten ne suostuivat. Nyt on Spotify, eikä mulla edes ole kunnollista cd-soitinta, joten levykauppojen tilalla on jotain muuta. Tämän ajan hullutukseen sopiva korvike on pyöräkaupat. Niinpä viime lauantaina Helsingissä ollessamme googletettiin paikallisia pyöräliikkeitä ja lähdettiin kiertämään niitä, mulla mielessä maantiepyörä ja Rahkaäijällä Giron aero-kypärä. Koska tunnetusti tykkään vertailla asioita, pidin vähän kirjaa kiertämistämme pyöräkaupoista.

Bike Planet, Martinkyläntie 39 B, Vantaa
Melkein meni maalaiset hämilleen jo ensimmäisessä paikassa, koska pysäköinti oli leuhkasti parkkihallissa. Tähän parkkihalliin jopa mä olisin voinut ajaa, vaikka yleensä olen vakavasti parkkihallikauhuinen. Sisällä Bike Planetissa oli kaksipyöräistä jokaiselle perheenjäsenelle, mutta melkein lähdettiin jo pois, koska maantiepyöriä ei näkynyt missään.

Pian kuitenkin jostain ilmestyi myyjä, joka oli kuin ilmetty Rick Panttilainaamo -ohjelmasta. Sama mies ei kuitenkaan tainnut olla kyseessä, koska mies puhui ihan suomea ilman Vegasin korostusta. :D Maantiepyöriä kysyttäessä "Rick" johdatti meidät perällä olevaan huoneeseen, josta löytyi jonkun verran maantiepyöriä. Koska tähän mennessä lähinnä Rahkaäijä oli ollut äänessä, "Rick" luuli maantiepyörän menevän hänelle ja olikin vähän yllättynyt, kun mä olinkin se potentiaalinen ostaja. Myyjä nappasi sen enempää kyselemättä telineestä kivan värisen Bianchin ja oli jo lähdössä viemään mua koeajolle parkkihalliin. (Kuinka kätevää muuten, että pyöriä voi koeajaa ympäri vuoden parkkihallissa!) Pyörä oli kuitenkin samantasoinen, kun mun Merida ja sitten vasta tuli puhetta pyörän kriteereistä. Hiilikuiturunko, osasarja luokkaa Shimanon 105 ja hinta mieluiten lähempänä 1500 euroa kuin kahtatonnia. Nämä kuullessaan "Rick" tuhahti, ettei siihen rahaan saa mistään sellasta pyörää ja nosti Bianchin takaisin telineeseen ja lähti pois. No ei se varmaan meidän vika ole, ettei sulla sellasta pyörää ole myydä!

Jos mulla olis lapsia ja tarvisin niille pyörät, tänne menisin ehdottomasti ja vaikutti siltä, että tiloja oli myös hyvin pyörän huoltoja varten, mutta maantiepyöräkaupat ei ollut lähelläkään.

Helsingin urheiluvälinehuolto, Latokartanontie 7, Helsinki
Malmille saavuttaessa jouduttiin hetken tsuumailemaan parkkipaikkaa, mutta löytiin sitten auto parkkiin viereisen palvelutalon pihaan. Urheiluvälinehuollon edessä oli parkissa vaikka mitä työmatkahybridiä, siitä vaan sopivasta kaupat. Nyt ei kuitenkaan sellaista haeskeltu, joten mentiin oikein sisälle liikkeeseen. 

Melkein heti sisälle päästessä myyjä tuli kyselemään tarpeita ja edellisestä paikasta oppineena tein itse selväksi, että pyörä tulisi mulle. Kriteerien lisäksi korostin, että fillarin tulisi olla hyvän värinen, eikä tähän suhtauduttu ollenkaan naureskellen tai alentuvasti, vaan myyjä kaivoi esiin Specializedin luettolon ja etsi sieltä kriteereihin sopivat pyörät ja kertoi minkä värisenä niitä on mahdollista saada. Tästä mä tykkään, koska arvotan värin yhtä korkealle (ellei korkeammalle) kuin muut ominaisuudet. Mitään sykähdyttävää ei kuitenkaan löytynyt, mutta Rahkaäijä kyseli löytyisikö Giron kypärää. Sitä olisi ollut, mutta ei heti saatavilla, vaan jossain edellisenä päivänä saapuneen kuorman seassa, parin tunnin kaivelun takana.

Tästä kaupasta mä tykkäsin, hyvä ja mukava palvelu ja pyöriä näytti olevan joka lähtöön, etenkin jos Spessun pyöristä pitää. Myös esimerkiksi pyöräilykenkiä näytti olevan melko reilusti, vaikka pieni liike olikin.

Velosport, Mäkelänkatu 95, Helsinki
Velosportiin tullessa ei tarjolla ollut parkkihallia, eikä edes vanhainkodin pihaa, vaan jouduttiin ihan tyytymään kadunvarsipysäköintiin. Ulkona ennen liikkeeseen astumista jompi kumpi meistä taisi sanoa, että tää näyttää nyt vähän kalliilta paikalta. Sisältö olikin pelkkää italialaista laatua täynnä!

Pian meitä palvelemaan tuli myyjä (joka näytti myös vähän joltain telkkaritähdeltä, mutta en keksi keneltä. Ehkä joku hovimestari jostakin englantilaisesta rikossarjasta) ja melko nopeasti hän tajusi mitä ollaan hakemassa. Hyvä pyöräkauppias ymmärtää kyllä, että jos ollaan hakemassa hyvää harrastuspyörää mun kriteereillä, ei ole järkeä esitellä mitään viiden tonnin vehkeitä. Herrasmyyjä esittelikin meille Olmoa, josta löytyi hyvät herkut mukavaan ja reiluun 1800 euroon. Pyörässä oli suunnilleen kaikki (paitsi väri) kohdallaan ja pyörän olisi saanut suoraan paremmilla vanteilla lisämaksua vastaan. Shimanoon tottuneena Campagnolon osat kuulosti varsin hienoilta ja eksoottisilta, etuna olisi ollut myös se, että olisin päässyt haukkumaan Rahkaäijän maantiepyörää virvelin osista tehdyksi. (Toim. huom. Shimano = virvelin osia. Tai niin ne väittää.)

Myyjä myös sanoi hienosti, "Sitten kun olet nukkunut tarpeeksi monen yön yli ja päätät ostaa tällaisen pyörän, varaat meiltä mittausajan ja sitten lähetämme mitat Italiaan pyörän valmistusta varten." Tämä kaikki kuulosti niin ruhtinaalliselta, että melkein jo aloin kaivamaan kuvetta nukkumatta yhdenkään yön yli. Lähdimme Velosportista kuitenkin tyhjin käsin (hinnaston sain mukaan!), koska Giron kypärästä ei ollut Rahkaäijän jättipäälle sopivaa kokoa. Ja sitä paitsi, Olmo olisi ollut mulle aivan liian vakava pyörä. Mä haluan leikkisän ja kivan maantiekaverin!

Velosport oli varsinainen pyörähifistelijän kauppa ja myyjä todellinen fine gentleman, arvostan. Ja sitä paitsi, en ole koskaan ennen nähnyt lapsille mitoitettuja maantiepyöriä livenä ja voihan virveli, että ne oli söpöjä!

Cycle Center, Helsinginkatu 9, Helsinki
Rahkaäijän maaginen pysäköintitutka löysi sivukadulta ilmaisen paikan, johon hyljättiin Volkkari shoppailun ajaksi. Liike oli kunnon pieni kivijalkaputiikki ja aivan täyteen ahdettu pyöriä. Myyjiä tai omistajia oli paikalla kaksi (vahvasti veikkaan, että veljeksiä tai vähintään serkuksia. Tai sitten miekkoset olivat ahavoituneet aurinkoisilla maantielenkeillä ihan samannäköisiksi) ja koska muita asiakkaita ei liiemmin ollut, saimme heti palvelua. 

Pojat ei ihan hiffaanneet, kun sanoin, että väri on tosi tärkeä juttu. Olisivat myyneet mulle lähinnä mustia pyöriä ja värikkäin oli alakuvassa näkyvä De Rosa, joka on kuulemma valittu joskus maailman kauneimmaksi pyöräksi. Pyh! Loskaisena päivänä oli ilmeisesti kova himo saada myytyä jotain, koska De Rosa oli jo varattu ja haettaisiin muutaman päivän päästä ja sen olisi saanut heti mukaan "päivän hintaan". Mä ainakin olisin suuttunut aivan helvetisti, jos mun varaama pyörä olisi myyty, kun tulisin sitä hakemaan. Sen takia niitä varmaan varataan, että niitä ei muut voisi ostaa? Rahkaäijä oli aivan pähkinöinä tämän kaupan tarjonnasta, hienoja pyöriä isoilla alennuksilla. Mää en kuitenkaan ollut niin pähkinöinä, että olisin ostanut kurjan väristä pyörää, vaikka miten halvalla olisi saanut. Ei vaikka "tutut Ranskassa ajaa näillä kilpaa."

Cycle Center oli myös tosiharrastajan kauppa, josta ei haeta mitään Jopoja. Jos sattuu olemaan pari kolme tonnia ylimääräistä rahaa, niin täältä varmaan saisi tosi hyvän ylivuotisen maantietykin. Jos värillä ei ole väliä.

Hi5bikes, Puusepänkatu 11, Helsinki
Haifaiffi oli jossain teollisuusalueella (?) joten parkkipaikka löytyi kadun varresta melkein oven vierestä. Tästä paikasta oli hyvä odotukset, Rahkaäijä oli lukenut Fillarifoorumilta kehuja paikan palvelusta, mutta tiedettiin etukäteen, että täältä ei välttämättä maantiepyörää löydy.

Sisällä olikin maastopyörää ja kampetta joka lähtöön. Näin myös ensimmäisen maantiepyörän, jossa väri oli kohdallaan ja hinta myös, mutta muut ominaisuudet ei vastannut hakemaani. Liikkeessä oli jonkin verran muitakin asiakkaita, eikä myyjät ehtineet tulla tarjoamaan apua, vaan Rahkaäijä meni ihan itse kyselemään polvisuojista (siis alamäkiajoon, ei vaimonpainotreeniin!) ja löysikin sopivat, koko pyöräkauppakierroksen ainoat ostokset. Huhuista huolimatta palvelu ei ollut mitenkään erityisen ystävällistä, liekö lauantai-kiire painanut poikia. Hi5:ssa olisi viihtynyt pidempäänkin, kaikki pyörät ja tarvikkeet oli niin ihanan värikästä ja riemukkasta. Miksei samoin voi olla maantiepyörissä?

Jos pari edellistä kauppaa oli maantiehifistelijä taivas, niin tämä oli sitä maastokuskille. Vaatteitakin löytyi varsin hyvin! Rahkaäijä tahtoi antaa lisäpisteet nimestä, mä voin antaa lisäpisteitä tatuoiduista miesmyyjistä.

Kierroksen pääpalkintona olisi tietysti ollut onnistuneet pyöräkaupat, joten pääpalkintoa ei tällä kertaa jaeta kenellekään. Lohdutuspalkinto olisi sitten jaettu Giron kypärän myyneelle lafkalle, mutta sitäkään ei saatu mistään. Mutta Rahkaäijä harkitsee vahvasti tilaavansa sen kakkospaikasta, eli Helsingin urheiluvälinehuollosta. Siellä kypärä oli varsin kilpailukykyisen hintainen jopa ulkomaisiin nettikauppoihin verrattuna.

En määkään kuitenkaan aivan tyhjin käsin pääkaupunkiseudulta kotiin saapunut. Olen aiemminkin käynyt ostoksilla Vantaalla Partioaitan Outlet-myymälässä ja siellä poikettiin myös sunnuntaina. Joskus syksyllä ostin Icebreakerin pitkähihaisen merinovilla-pyöräilypaidan ihan kokeilumielessä. Paita on ollut painonsa arvosta timangia ja nyt mukaan lähti saman merkin lyhythihainen paita. 45 euroa ja ihan käsittämättömän mukava päällä! Outletissa on aika hyvin erilaista pyöräilyvaatetta, että jos siellä päin hiippailee, niin kannattaa poiketa!

Maastoudun kohta täydellisesti metsään!

Näin mä sit kaahaan kesällä! Otin vähän Rahkaäijän pyörää kuvauslainaan, kun oma roikkuu seinällä.

Mutta nyt saa kaikenlaiset pyörähaaveilut riittää, työt kutsuu! Hauskaa viikonloppua! 

Rahkalaskuri: 744

Vaimonpainotreenillä kesäkuntoon!

Takatalvi antoi armollisesti hieman lisäaikaa päästä kesäkuntoon, koska kesä ei taidakaan tulla vielä ensi viikolla. Koska tositreenaaja surffaa aina treeniaaltojen harjalla, ajattelin, että on vähintäänkin kohtuullista paljastaa teille lihaskuntotreenien uudet tuulet. Uusi vaimonpainotreeni on saanut vaikutteita niin kehonpainotreenistä, voimanostosta kuin crossfitista ja vaimonpainotreenin slougani onkin "We don´t use machines, we use wifes." Nimestään huolimatta vaimonpainotreenissä voi käyttää myös muuta elävää painoa kuin vaimoa.
Huomaathan, että vaimoa ei voi heitellä samalla tavalla kuin painonnostotankoa tai käsipainoa. Lisäksi vaimolla tulee olla asianmukaiset turvavarusteet.

Valjaiden avulla vaimoon saa myös näppärästi kiinnitettyä erilaisia kahvoja tarpeen mukaan.

Vaimonpainotreenistä saat koostettua itsellesi kattavan lihaskunto-ohjelman. Tässä yhdeksän pääliikettä ja yksi "älä kokeile kotona" -vinkki. Eikun treenaamaan!

Kyykky

Vaimosoutu

Vaimonveto

Vaimopunnerus

Lisävaimoleuanveto (huom. voit ottaa vaikka vaimon roikkumaan selkään, jos olet oikein voimakas)

Yhden käden vaimosoutu (edistyneille vaimonpainotreenaajille)

Vaimoavusteinen pystypunnerrus

Olankohautukset

Pohkeet lisäpainovaimolla

X-files: vaimoprässi (tässä vaimo tarvitsee sitä kypärää)

Mikä oli sinun suosikkisi vaimonpainotreeniliikkeistä? Mihin muuhun liikkeisiin vaimoa voisi käyttää? Aiotko päästä kesäkuntoon? Kerro!

Rahkalaskuri: 738