Täysiä alas ja hissillä ylös

Hyvää iltaa! Kuten joku varmaan muistaa, kokeilin ensimmäistä kertaa toukokuussa freeride-pyöräilyä Kalpiksen bike parkissa ja siitä jäi sellanen kutkuttavan kiinnostunut fiilis kytemään. Freeride meinaa siis siitä, että ajellaan alas rinnettä, jossa on mutkaa ja mahdollisesti vähän hyppyriä, siltoja ja muuta kikkailua, mutta ei mitään kivikoita tai muuta liian kurjaa. Pääasia on ajaa kovaa ja pitää hauskaa. Ja hiihtohissi kuljettaa ylös, jos laskettelurinteessä ollaan. Lauantaina Rahkaäijä houkutteli mut Sappeeseen, jossa lasketaan talvet suksilla ja kesät pyörällä mäkeä alas. Vaikka muutamakin pyöräilijä oli mulle vakuutellut, että Sappeessa on helppoa ja hauskaa, niin olin varsin skeptinen ja enemmän pelkäsin kuin odotin lauantaita.

Selvisin taas ensimmäisen laskun alas, mutta vasta sitten olikin kuumottavin edessä. Ankkurihissimatka ylös. Tiedän kokemuksesta, että hissistä ei kannata poistua niin, että lyö jarrut pohjaan, koska silloin sattuu leukaan. Vähän väänsin jännitysitkua (:D) alhaalla ennen ensimmäistä nousua, mutta kun selvisin siitä hengissä ja kaatumatta, niin piti heittää yläfemmat Rahkaäijän kanssa. Jes!

Leuatin juhlan kunniaksi. Huomaa paidan alta pilkottava selkäpanssari.

Pari ensimmäistä laskua ja nousua yritin päästä juttuun kiinni ja sitten vasta homma alkoi muuttua oikeasti hauskaksi. Löysin pari helppoa reittiä, jossa ei ollut kohtuuttoman jyrkkiä kohtia tai muita mahdollisia jännäkakan arvoisia paikkoja ja niitä ajeltiin neljä tuntia.

Kunnon etukeno ja menoksi!

Ajolinjat on vähän hukassa, mutta mitäs pienistä!

Sain ihan hurjasti lisää vauhtia päivän aikana ja pari viimeistä laskua menin mielestäni jo ihan vauhdikkaasti. Samaa väitti Rahkaäijä, mutta se on täysin puolueellinen.

Rahkaäijä ja Santa Cruz, pettämätön tiimi.

Ostin muutama viikko sitten full face -kypärän (tollanen motocrossikypärän näköinen) käytettynä ja mulla oli myös polvi- ja kyynersuojat. Etenkin kypärästä sain hurjasta lisää luottoa, kun tiesin, että koko pää ei ole mäsänä, jos vähän kohellan ja ikään kuin kuulun jengiin, kun mulla on samanlainen kypärä kun muilla ajajilla. Kyynersuojatkin oli ihan kivat, paitsi että nyt mulla on valkoset kyynerpäät ja olkavarsi ja kyynervarsi ruskettuneita. Varsin persoonalliset rusketusrajat!

Noin 1,5 sekuntia kuvan ottamisen jälkeen olin rähmälläni tuolla mättäällä. Kuvaaja valitettavasti torkkui, eikä saanut kaatoa ikuistettua.

Maisemat oli vähintääkin välttävät. Hissilatu keskellä.

Tohelompi hukkaisi tän väriset pyörät puskaan.

Myös mun kuvaustaidoissa on vähän petrattavaa, koska otin monta hyppykuvaa Rahkaäijästä ja aina ennakoin.

Alamäessä käsivarret, ranteet ja reidet oli kovilla ja neljän tunnin tahkoamisen jälkeen olin ihan poikki. Mutta näkisin, ettei aika ja rahat todellakaan menneet hukkaan. Sen lisäksi, että taisin viimein voittaa sitkeän hissipelon, sain aivan järjettömästi lisää itseluottamusta ajoon ja omaan tekemiseen. Olin ihan eri nainen Sappeen parkkipaikalta lähtiessä, kun sinne saapuessa. Ennen ensimmäisiä laskuja olin aivan kauhuissani ja pelkäsin, että kaatuilen jatkuvasti, reitit on liian jyrkkiä mulle ja vaan sählään hissin kanssa. Huomasin kuitenkin, että hei, määhän osaan ja uskallan, enkä oikeastaan olekaan ihan paska ajaja, vaan jopa ihan kohtuullinen ottaen huomioon, että rinteessä oltiin toista kertaa. Hyvä minä! Ne väittää, että epämukavuusalueella kehittyy ja saa lisää itseluottamusta ja ei ne taida huijata. Pahoin pelkään, että taidan olla jäämässä koukkuun, meikä vanha alamäkikauhuinen.

Eka pyörä puhtaaksi...

Ja toinen kans!

Nyt on muutenkin hyvä boogie päällä, koska tein tänään uuden penkkienkan eli 57,5 kg.  Kokeilen tällä viikolla myös kyykyn ja maastavedon tämän hetkisen kunnon. Kyykyn ykkösestä ei ole mitään hummaa ja mave toivottavasti on enemmän kuin edellinen ennätys 125 kiloa. Mutta se nähdään loppuviikosta, silloin pukkaan kaikista nostoista videot ja fiilikset tänne. 

Ja mitä tulee vielä pyöräilyhommiin, niin ilmottauduin tänään pyöräilynohjaajakoulutukseen, joka järjestetään syksyllä Jyväskylässä. Siihen kuuluu kontaktiopetuksen lisäksi harjoittelua ja fiilistelin jo, että voin järjestää silloin jonkun lukijalenkin osana harjoittelua. Mulla ei ole ohjaaja-koulutuksesta mitään sen suurempia jatkoajatuksia, mutta tuo vaikutti niin kiinnostavalta ja mun jutulta, että oli pakko tarttua tilaisuuteen. 

Pyöräilin lauantaina vielä maalle 35 kilometriä ja matkalla vastaan tuli karvaisia lehmiä. Onneksi olin syönyt hyvää entrecoteeta ennen pyöräilyä tai muuten karvalehmälle olisi saattanut käydä huonosti.

Koska olen kiva kummitäti ja serkku, vien huomenna lauman lapsia Särkänniemeen, mutta kehtaan väittää, että odotan sitä vähintään yhtä paljon kuin mukaan tulevat muksut. Vaikka muuten mennään varmaan suunnilleen Vauhtimato-osastolla, niin taidan jossain vaiheessa lyödä vajaamittaisille jäätelöt käteen ja karata Tornadoon, vähän pitää päästä kiljumaan ääni käheäksi!

Rahkalaskuri: 899

Parhaat Lidl-löydöt TOP 7

Mää vihaan shoppailua, siis sellaista päätöntä haahuilua ja spontaania ostelua. Eilen pakotin itseni kaupunkiin etsimään muutamaa juttua, jotka tarvitsin ja nautin vaatekaupoissa vaeltamisesta suunnilleen yhtä paljon kun silmän raapimisesta haarukalla. En tykkää ostella mitään turhia rättejä, en kestä hitaasti edellä laahustavia ihmisiä ja rahatkin vielä menee. Urheilukaupat on sitten asia aivan erikseen ja aivan omassa sarjassaan painii yksi, eli Lidl. Silloin kun Lidl tuli Suomeen, olin vielä lapsi ja sieltä ostettiin lähinnä hedelmätoffeeta ja pistaasipähkinöitä. En muista mikä oli ensimmäinen vaate tai käyttötavara, jonka hankin Lidlistä, mutta sen jälkeen homma on lähtenyt ihan käsistä. Kuten pitkäaikaiset lukijat tietää, luen lähes fanaattisesti Lidlin mainokset ja erityisen hereillä olen, kun valikoimiin ilmestyy urheiluvaatteita. Kokemuksesta tiedän, että silloin pitää olla liukkaat liikkeet ja heti kärppänä valkkaamassa parhaat päältä. Tänään nappasin mukaan neljän euron reenitopin ja parin euron sukat ja sen innoittamana tahdonkin esitellä ikiaikaiset Lidl-suosikkini.

Reenitopit kollektiivisesti
Nyrkkisääntö on, että jos Lidlissä on reenitoppeja myynnissä, niin mää ostan sellasen. Ne on hyvännäkösiä, mukavia päällä ja aivan puoli-ilmasia, mutta kestäviä. Tänään ostettu oranssihtava on vähän sellasta läpikuultavaa kangasta (ei sillain rivolla tavalla!) ja nyt mietin, että pitäiskö käydä hakemassa myös mintunvihreä samanlainen.

Urheiluaurinkolasit
Ihan vielä en ole keksinyt miksi ostaisin sadan euron urheiluaurinkolasit, kun mun käyttöön aivan pätevät saa kympillä.

Maailmankartta
Olin vielä Tiimarissa töissä, kun eräs asiakas tuli leuhkimaan kuinka hienon kartan oli ostanut Lidlistä. Kun ruokatunti koitti, niin määkin laukkasin Liiteriin karttaostoksille. Jos illalla ei tule uni, alaosan lippuja voi järjestellä uudelleen mielessään.

Sukat kollektiivisesti
Ihan kaikenlaiset sukat. Kompressiosukat, urheilusukat, nilkkasukat... Vielä en ole huonoja sukkia ostanut Lidlistä. Plussaa kirkkaista väreistä.

Kengät kollektiivisesti
Mua alkoi melkein hävettämään kun tajusin, että mulla on kolmet kengät Liidelistä. Näistä suosikit on saappaat ja balleriinat on ollut viime aikoina kovassa käytössä.

Urheilurintsikat
Jos kaikki maailman sporttailevat naiset tietäisivät hoksaisi tän, niin Shock Absorber menisi konkurssiin. Aivan parhaat!

Rasvakeitin
Tämän Rahkaäijä on hankkinut jo poikamiesaikoinaan, mutta se oli kannattava sijoitus, sillä toisilla treffeillä tarjoillun friteeratun banaanin jälkeen  olin jo aika valmista kauraa naimisiin . Itse tehdyt ranskalaiset, suklaapatukat, sipulirenkaat... Kaiken voi friteerata. Parsakaali on kuulemma erityisen hyvää rasvakeittimessä käyttämisen jälkeen.

(Se on ylähyllyllä, en jaksanut ottaa alas.)

Listan ulkopuolelle jäi varmasti vaikka ja mitä käyttistä Lidl-kamaa. Kuitenkaan edes paras ei voi aina onnistua. Pyöräilyhousujen kokojen kanssa on aina uskomatonta arpajaista ja toppauksetkin on joskus vähän huonot, paistinpannut ei pärjää millään Ikean pannuille ja kahden hengen tuplatyyny oli ihan floppi. Mutta mä annan nämä anteeksi niin kauan kun säännöllisesti on tarjolla värikkäitä ja halpoja reenitoppeja! Eikä koskaan sovi unohtaa Milbonan laastirahkaa, joka on sitä paitsi ravitsevaa, mutta sillä voi myös tilkitä harvaseinäisen hirsimökin. Kätevää, mutta näppärää!

Mitä hittejä (ja huteja) sulla on Lidlistä? Löytyykö samoja suosikkeja? Kerro!

Rahkalaskuri: 893

Kickbikelle uusi koti?

Mää olen pitkän harkinnan jälkeen päättänyt, että kickbike voisi vaihtaa omistajaa. Mä käytän sitä aivan äärimmäisen vähän, pelkään jatkuvasti, että se varastetaan pyörävarastosta ja sillä potkuttelu on aika kovaa hommaa mun rikkinäisille polville. Tykkään siitä ihan sikana, mutta ihan turha sitä on seisottaa tyhjänpanttina, kun se on tarkoitettu liikkumaan. Ihan sääliksi käy, kun se on niin vähällä käytöllä. Mun Kikka on siis Sport G4-malli, pätevä vehje asfaltille ja muille koville pohjille. Kikka on ostettu uutena (kuittikin taitaa löytyä) ja se muutti meille kaksi vuotta sitten.

Sulavalinjainen kaunotar, myydään vain hyvään ja rakastavaan kotiin. 

Kello kaupan päälle!

Plussat:
- Ihan paras kesäkulkuneuvo. Huomio on taattu, kun khuulisti viiletät tolla uimarannalle.
- Lapset ja juopot on innoissaan.
- Erittäin helppo huoltaa, ei tarvii muuta kuin laittaa renkaisiin ilmaa.
- Sopii niin lyhyisiin siirtymiin kuin pitkiin lenkkeihinkin.
- Kun tarpeeks potkuttelee, saa tosi hyvän ahterin ja palaa reisiin.
- Kevyempi kuin mummopyörä, paino 10 kg.
- Vaihteet ei temppuile, koska niitä ei ole.
- Ei ole ihan joka toisella vastaantulijalla.
- Pääsee ripeästi eteenpäin, ei häviä vauhdissa yhtään polkupyörälle.
- Satula ei ole koskaan sateen jälkeen märkä.
- Vähän käytetty ja hyvin pidetty.

Miinukset:
- Vaikea ajaa yhdellä kädellä. Ilman käsiä mahdotonta.
- Todellakin kesäpeli, talven liukkailla välitön kaatumisvaara.

Hinnaksi ajattelin 200 euroa, mutta tarjouksia otetaan vastaan ja jos jollain on antaa joku hauska vehje (esim. yksipyöräinen) vaihdossa, niin harkitaan. Kyselyt ja tarjoukset rahkamuija@gmail.com. Tsättää!

Ensi vuonna Ratareiteen kickbikella?

Nyt alkaa hiljalleen "Ratareisi-darra" olemaan takanapäin. Maanantai ja tiistai lähinnä maattiin sängyssä, katseltiin Viaplaysta leffoja, podettiin flunssaa ja kuittailtiin univelkoja. Ei siis lähdetty Lappiin pyöräilemään, kuten oli suunnitelma. Tänään olen kuitenkin yrittänyt ottaa taas elämästä kiinni ja kävin jopa salilla kääntymässä. Salille saapumisen ja sieltä lähdön välissä vähän treenailinkin, mutta enimmäkseen katselin kun muut kyykkäsi ja penkkasi pää punaisena enkkarautoja. Kyllä määkin taas kohta!

Ihan. Kauheen. Raskasta.

Alkuviikon ameeboinnin aikana vietin varsin runsaasti aikaa muun muassa Pakkotoistolla ja Vauva.fissä lukemassa kaikkia älyllisyyksiä ja älyttömyyksiä ja surffasin blogista toiseen. En nyt varsinaisesti ole mikään suomen kielen sanansaattaja, mutta mun silmät valuu verta joka kerta kun joku kirjottaa personal trainerin isoilla alkukirjaimilla, Personal Trainer. Ja toinen henkilökohtanen suosikkini, dietti. Ilman sitä toista e-kirjainta. Dieettiruuat ja kaikki muutkin sisälmykset meinaa myös tulla ylös, jos joku tekee cardioo. Ei se väärin ole, mutta ei se myöskään suomea ole. Ja kun kerran vauhtiin päästiin, niin fitness-sanan taivutus. Mun Personal Trainer suunnitteli mun dietin ja teen cardioo neljänä aamuna viikossa ja kisaan syksyllä fitnessessä. Olikohan näitä nyt vielä muita, jotka unohdin?

Leaunvetomeitsie eli pullupfie. Yhden käden leuka on vielä kaukainen haave, niin Rahkaäijä kannatteli jaloista. Kaikilla oli varmaan meitä jo tosi kova ikävä salilla. Tai sitten ei. 

Mulla on tässä vielä kuusi päivää lomaa jäljellä ja suunnitelmat on varsin maltillisia. Jos vaikka pari kertaa pääsisi pyörälenkille ilman vesisadetta? Ja Särkänniemeen ensi viikolla! Loppuun vielä hieno video, jonka eräs osallistuja oli tehnyt Ratareidestä. Oon kattonut tämän varmaan kuus kertaa jo ja sykähdyttää edelleen.

Rahkalaskuri: 891

Sadepäivän kuva-arvoitukset

Jaa, että kaikki ristikot ja sudokut on jo tehty? Koko Netflix on katottu läpi? Internetissä ei ole enää mitään uutta ja viihdyttävää? Ei hätää, saat sadepäivästäsi ainakin puolitoista minuuttia kulumaan Rahkamuijan kuva-arvoitusten parissa. Kuvassa on jokin treenaamiseen tai sen "lieveilmiöihin" liittyvä sana, useinmiten yhdyssana. Suurin osa on melko helppoja, mutta seassa on pari ehkä vähän haastavampaa. Eikun pähkäilemään!

1.

2.

3.

4. (kaksi sanaa)

5.

6.

7.

8.

9.

10.

Keksitkö jo jokaisen? Ensimmäinen kommentoija ei sitten saa spoilata kaikkia heti!

Ratareisi 2014 - kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

Nyt on takana sellanen viikonloppu, ettei muuten koskaan ennen. En oikein edes tiedä mistä alottaisin ja miten saa kaiken kerrottua mutta yritetään.
Torstai ei luvannut kovin hyvää mun juhannukseen, koska illalla kuumemittari näytti 38 astetta ja olo oli niin karmea, että hyvä kun pystyssä pysyin. Sillon kieltämättä itketti, että nyt on kaikki pilalla ja sääennustekin näytti niin rumalta, että en suostunut enää kattomaan sitä. Keräsin kuitenkin itteni perjantaihin ja hirveen lähtöhässäkän jälkeen me päästiin matkaan puolen päivän aikaan Tampereelta.

Karavaani valmiina lähtöön!

Meillä oli kyydissä Kauramoottori eli Lasse ja hänen ystävä Anne. Pakettiautossa oli tunnelmaa ja ensimmäisenä perille päästyä tsekattiin rata ja mökki, molemmat loistavia! Kohta Alastaroon saapuivat toinen meidän järkkäriporukan ydinpariskunnista eli Jaanaba ja härre. Ja oli niillä mukana myös yksi kappale valokuvaajia eli Timo "Tinke" Kananoja, joka photografeerasi meitä myös Extreme Runissa toukokuussa.  Kurikasta saapui paikalle vielä yksi pakettiauto, jonka kyydissä oli ajanottoporukka Timehoiska. Ajanottajat perheineen majoittui meidän kanssa samassa mökissä. On kyllä pakko sanoa, että oli aivan viimestä päälle mukavia pohjalaasia koko sakki! Tästä lähtien kaikki kuvat on Timo Kananojan ottamia.

Perjantaina tyyntä myrskyn edellä.

TEHO Sport tarjos urheilujuomat, tattis!

Perjantai-illalla puuhailtiin radalla ja viljeltiin muovitötsiä joka paikkaan merkiksi milloin mistäkin. Älä aja tästä, aja tästä, lasten rata ja mitä vielä. Lauanta-aamulle ei ollutkaan kohtuuttomasti hommaa ja pistettiin kaikki kuosiin ilmottaumisia varten. Osa osallistujista oli saapunut paikalle jo perjantaina tai peräti torstaina viettämään juhannusta.

Huoltoteltta pystyyn!

Tälläkin mentiin.

Vettä ja urheilujuomaa, vettä ja urheilujuomaa!

Rahkaäijä, kisakeskuksen aivot.

Paparazzi iski!

A-P-U-A!

Kun kaikki oli saaneet ajanottochipit ja numeron ja pyörä oli "katsastettu", pidettiin ajajakokous, jossa mää ja Lauri meuhkattiin kuinka pitää käyttäytyä. Aja myötäpäivään radalla, ohitukset ohittajan vastuulla, älä pysähdy keskelle ajolinjaa, roskat roskiin ja sitä rataa. (Hehehhe, ilmaisu "ja sitä rataa" sopii tähän juttuun nyt melkein liiankin hyvin!).

Ajetaan sitten kunnolla perkele!

Nää ei vielä tiedä, mihin ovat lusikkansa työntäneet. ;) Aivan loistavia tyyppejä hirvee määrä.

Mua jännitti koko aamun niin paljon, että ei varmaan koskaan ennen. Olin miettinyt päivää ihan sata ja miljoona kertaa ja tuntu ihan epätodelliselta, että se vihdoin oli ja kaikki tapahtuu.
Ennen lähtöä testattiin, että kaikkien chipit toimi ja tasan kello 12 juhannuspäivänä 2014 oli yhteislähtö, missä meikä heilutteli vihreää lippua lähdön merkiksi. Rataa kiersi vuorokauden aikana yhteensä 60 ajajaa. Poljettavaa vehjettä oli joka lähtöön aina kinneristä riatlonipyöriin ja sinkulasta Jopoon.

Joko mennään?

Start!

Appiukkokin tuli polkemaan!

Koska en päässyt polkemaan, päivyvstin kisatoimistossa ja fiilistelin tunnelmaa. Rahkaäijä pääsi ajamaan ja sitä kannustin kovasti ja hain kaupasta sille lisää karkkia illalla. Kahden aikaan päivällä lauantaina oli melko lannistava sade, joka kasteli monta pyöräilijää alusvaatteita myöten läpimäräksi, mutta se ei kuitenkaan vienyt ajamisen intoa ja neljästä eteenpäin oli hyvä keli ainakin 12 tuntia. Ja silloin muuten ajettiin! Rata ei ollut 24 tunnin aikana hetkeäkään tyhjä pyöräilijöistä, vaikka välillä tuli rakeita ja vastatuuli teki menosta välillä vähän tahmaista. Nukuin vajaat neljä tuntia kello 24 ja neljän välillä ja kun heräsin, katsoin ensimmäisenä radalle ja siellä polki ainakin 10 ihmistä. Uskomattomia höyrypäitä, niin hienoa!

Välillä pitää syödä, että jaksaa!

Päämaja.

Aina tasatunnein haettiin ajanottoautolta väliaikatietoja. Juha kuriirina. 

Tälle miehelle kellotettiin Alastaron kovin kierrosaika polkupyörällä, 3.47.  Moottoripyörällä radan enkka on 1.18.  Kova äijä tuo Tommi!

Kuuden aikaan aamulla jopa paistoi aurinko hetken ja keli oli parhaimmillaan, mutta päivän edetessä alkoi taas satamaan. Tänä aamuna nähtiin vielä äärimmäisen sitkeitä nousuja, kun jäljellä oli enää parikymmentä kierrosta sataan, niin pakkohan se oli hoitaa homma loppuun. Vähän ennen kahtatoista kaikki paikalla olijat kerääntyi radan varrelle ja tsemppasi viimeiset kolme ajajaa viimeiselle kierrokselle. Kinnerimies Tero sanoi perjantai-iltana, että 600 kilometriä olisi hieno juttu ja viimeisellä eli kierroksella numero 221 tuo 600 kilometriä tuli täyteen ja se oli aivan superhieno juttu! Siitä vaan kokeileen pyöräilyä Helsingistä Ouluun! Yhteensä tapahtumassa ajettiin 4527 kierrosta, joka tekee 12313 kilometriä. 75 kierrosta eli 205 kilometriä per henkilö. Ei ollut meinaa mitään ihan turhaa porukkaa!

Go Lasse!

Juha ja Jaana, joita ilman tästä(kään) ei olisi tullut mitään. 

Vihdoin maalissa!

Meillä oli hienot loppuseremoniat, kun annettiin kaikille paikalla vielä olleille kuskeille kunniakirja ja eniten kierroksia veivannut sai spesiaalipalkinnon. Rahkaäijä sorvasi viime viikolla raudasta jättimäisen mitalin, johon mä hakkasin kaiverrukset. Kinnerimies Tero todella ansaitsi mitalinsa, mutta mötikkä lähtee postissa saajalle, koska lähemmäs kymmenen kilon mötikkä olisi ollut vähän liioiteltu lisäpaino kinneriin.

Kauramoottori ansaitsi kunniakirjansa 130 kierroksella. 

Suomalaisena käsityönä tehty arvomitali vaihtaa omistajaa. 

Mikäs olikaan lopullinen kierrosmäärä?

Oltiin tänään jo kolmen maissa takaisin Tampereella ja olo on kieltämättä, kun kuolleista nousseella, vaikka moista en ole ikinä kokeillut. Vedettiin Rahkaäijän kanssa kevyet neljän tunnin päikkärit, mutta näkisin, ettei nukkumatin kanssa juuri tule riitaa hetken päästä. Huomenna voisi myös palata tuttuun rahkaruokavalioon viikonlopun turkinpippuri ja c-vitamiinijuoma -dieetin jälkeen.

Tärkein kuva viimeisenä. Maailman johtavat leuttajat eli meikä, Minttu ja Kauramoottori leuattaa porukalla. Kuvan nappasi Juha.

Tapahtuma meni aivan loistavasti kaikilta niiltä osilta, joihin itse pystyttiin vaikuttamaan. Säälle ei voi mitään, mutta tätä pöytää koputtaen väitän, että ensi juhannuksena ei vaan voi olla näin huono keli. Ei varmaan tarvitse paljon miettiä, että tuleeko Ratareisi myös vuonna 2015. Ihan varmasti, jos se on minusta kiinni!
Mää oon aivan liikuttuneessa tilassa siitä, kuinka mun Ratareisi-unelmasta tuli totta ja vielä näin hienosti. Kiittelyitä tuli jo paikan päällä ja feisbuukissa yhä edelleen. Kiitos kuuluu  kaikille jotka tuli paikalle ja iso käsi myös teille kaikille, jotka kannustitte ja autoitte tässä matkan varrella.
Nyt nukkuun!