sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Rahkisvlog 3

Mä ymmärrän kaikkia suuria elokuvantekijöitä, että mestariteoksia ei voi pukata maailmaan kovin usein, koska luova työ on niin hidasta. Niin on myös meillä reenivlogien kanssa, pari vuodessa on nähtävästi ihan riittävä tahti! Yleensä kuvaaja-ohjaaja-leikkaajalla on vähän erimielisyyksiä päähenkilön kanssa tuotannon suurista linjoista, mutta tänään produktio saatiin loppuun sovussa. Edes musiikista ei tarvinut riidellä! Aiheina mun uudet jouluvalot (<3) ja valmistautuminen salin voimanostokisoihin, joihon tänään "herkisteltiin" ja haettiin vähän aloituspainoja. Ja on siellä allekirjoittaneen kyykkyenkkakin!

Ja mitä me sitten ostettiin sieltä Prismasta?
Currykanaa ranskalaisilla/lankkuperunoilla, näillä palautuu! Ruokalukemisesta ja annoksen koosta voi päätellä syöjän. 
Oivaa ensi viikkoa ja joulukuun alkua! 

P.S. Vaihdettiin tietokoneen toinen näyttö telkkariin, kun katotaan leffoja makkarissa, niin nyt on ainakin riittävän suuri ruutu blogin tekemiseen!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Sellanen mukava syksy

Meidän salilla on vitsi, että maanantaisin kaikki tangot on loppu. Paitsi fatbar ja mutkatanko on vapaana. Oikeasti se ei ole vitsi, koska aika usein maanantaisin kuuden aikaan tangot on loppu. Mutta vitsin siitä tekee se, että kerran eräs lihapääroinaaja otti hirveät siepit, kun tangot oli loppu. Ja siitä jaksetaan repiä hauskaa varmaan maailman loppuun asti. Eilenkin oli tangot loppu, mutta kuin ihmeen kaupalla maastavetoon tarkoitettu tanko oli vapaana ja kuin ihmeen kaupalla mulla oli mavepäivä.
Vetäiskö vaiko eikö? Pojat siellä takana hihittää jo valmiiksi. 
Mavetangossa on merkit vähän eri kohdassa kuin tavallisessa voimanostotangossa ja pinta on niin rapea, että kämmenet saa mukavan syväkuorinnan reenin aikana. Mutta en mää syytä pullien palamisestakaan uunia, jos vika on leipurissa. Mave oli raskasta ja takkuilevaa ja 115 kg ei noussut, kun luovutin kesken kaiken. Mutta en ole ollenkaan huolissani, ainakin mulla maastavetoon vaikuttaa päivän kunto ja fiilis tosi paljon. Ja ahterikin oli ihan jumissa!
Rahkaäijä halkaisi etusormen kyntensä pyörän pinnojen väliin (!?),  niin mavehommat meni remmien kanssa säätämiseksi. 
Ja sitten asiasta ihan toiseen. Mulla on ollut jotenkin poikkeuksellisen mukava syksy. Yleensä pimeys ja musta maa ketuttaa ja töiden ja koulun yhteensovittaminen ressaa ja syö naista. Tänä syksynä karsin toisen ressitekijän eli koulun vähemmälle ja pyysin töistä lisää tunteja. Mulle ei ole millään tavalla selvää, että opiskelenko nyt oikeaa alaa ja pistin homman vähäksi aikaa mietintämyssyyn. Opintotukia olisi vielä kuitenkin vähän jäljellä, eikä niitä kannata nyt tuhlata, jos keksinkin jotain muuta. Kanditutkinto on viiden kurssin päässä ja sen ajattelin tehdä kesään mennessä loppuun, sitten on ainakin jotakin valmiina. Edelliset kolme vuotta olen käynyt töissä ja koulussa samaan aikaan, ja jokainen sitä tehnyt tietää, että se on aikamoista kuraa välillä. Parhaimmillaan tai siis pahimmillaan aamukasiksi kouluun ja iltayhdeksältä töistä kotiin. Kesällä päätin, että nyt kun meillä on uusi koti ja kissat, niin mulla ei ole mitään syytä tehdä mitään 13 tunnin päiviä, jos ei oikeasti ole pakko. Ja kappas vaan, ei muuten ole pakko.
Rahkaäijä alkaa selvästi kehittymään blogikuvaajana, koska se keksi eilen näin nerokkaan kuvakulman. 
Kouluhommia onkin nyt ollut lähinnä nimellinen määrä, joskin sain viime viikon ruotsin esitelmästä hirveän ressin aikaan, mutta se olikin sitten ihan ainut laatuaan. Arkivapaina, kun Rahkaäijä on töissä, olen kotoillut ihan huolella. Eilen vihdoin öljysin meidän keittiöön tulevan apupöydän ja tein kissoille hirveän satsin ruokaa pakkaseen. Ennen vuoden vaihdetta voisin vielä tehdä tentin tai kaksi, mutta en ota niistä suurempia paineita. 7 opintopistettäkin on enemmän kuin ei ollenkaan.
Etukyykyssä sen sijaan on tärkeää, että pysyy hyvin paineet keskikropassa. Parempi paina keskikropassa kun päässä!
Voin paljastaa, että tällainen downsiftaus (okei, on mulla niitä töitä keskimäärin 30 tuntia viikossa) on aikamoisen ajatystyön takana tällaselle neljän ällän (entiselle) himo-opiskelijalle. Ensin oli ihan hirveän vaikea myöntää itselleen tai kenellekään muulle, ettei unelma-alaksi luulemani sosiaalipolitiikka ihan hirveästi maistukaan tai ei mua huvitakaan mennä mihinkään hienoihin töihin jonnekin virastoon. Sen lisäksi olen kuullut päässäni elinkeinoelämän pamppujen hokemat siitä, kuinka pitää äkkiä valmistua ja mennä kunnon töihin ja mää vaan "lusmuilen". Auts. Mutta mulla on selkeä suunnitelma tähän lusmuiluun ja aion kuitenkin tehdä kanditutkinnon ihan kiltisti valmiiksi, niin Raimo Sailaksen ei tarvii hyökätä mun kimppuun heti.
Meidän salilta löytyy voimapyörä, jolla voi tehdä vatsoja vähän kivikkoisemmassakin maastossa. 
En koe, että mun tarvitsisi kenellekään kauheasti selitellä, että miksei opintopisteet ropise ja mitä ihmettä teen Ikean kattilaosastolla juuri silloin kun muut on luennoilla. Mutta selittelin silti. :D (Ja se Ikean kattilaosasto on ehkä paras työpaikka ikinä!) Olen vähän sitä mieltä, että ihmisen elämään mahtuu vaan tietty määrä isoja palasia, kuten opiskelua, töitä, harrastuksia, lapsia, luottamustoimia... Musta on välillä tuntunut, että jos viikossa on opiskelee 20 tuntia viikossa, on töissä 25 tuntia viikossa ja treenaa vielä kymmenen tuntia, siinä on jotain vähän liikaa. Totta kai on superihmisiä, jotka pystyy tähän vielä yhdistämään vaikka lapsetkin, mutta ei täällä kukaan taida jakaa sellasille superihmisille mitään palkintoja. Muuta kuin korkeintaan börnis-diagnooseja. Ja se ei taida olla kovin tavoiteltavaa.
Ja kissat tekee elämästä vaan entistä hauskempaa. Rahkaäijä-Rambolla on kissanheitin, jonka panoksena on huomenna puolivuotias Leoko.

Mukavaa ja stressivapaaata viikkoa!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Arvonnan voittajat ja savun tuoksuinen pyöräretki

Miellyttävää sunnuntai-iltaa! Hoidetaan muodollisuudet ensin pois alta! Alkuviikosta lupasin arpoa pari Kisu ry:n ensi vuoden kalenteria ja äsken meillä oli juhlallinen arpajaistilaisuus. Ostin sitä varten oikein uuden fleecepaidankin XXL Sportista. No oikeesti en sitä varten ostanut, muuten vaan, kun se oli violetti ja maksoi kympin. Juhlallinen arpajaistilausuus otettiin tietenkin videolle ja kaikkien on nyt pakko katsoa se, että tietää sitten onko itse voittanut. Voittajia pyytäisin lähettämään mulle sähköpostilla yhteystiedot, että voin pistää kalenterit postiin.
Näiden kahden onnekkaan lisäksi haluaisin lähettää kalenterin sille nuorelle naiselle(?), joka kommentoi lukeneensa koko Rahkamuija-blogin läpi ja sen takia oli vähän tenttiin lukemisetkin jäänyt. Siihen kalenteriin voisi sitten vaikka merkitä ne uusintatenttien ajankohdat! Että jos vielä olet linjoilla (en ihmettele, vaikka olisit niin sanotusti jo saanut tarpeeksesi Rahkamuijasta, heheh!) niin pistä mulle sähköpostia.

Edes ihan joka viikko ei käy sellanen tuuri, että mulla ja Rahkaäijällä olisi yhteinen vapaapäivä. Tänään onni potki ja suunnilleen keskiviikosta asti suunniteltiin mitä tehdään sunnuntaina. Yleensä homma menee niin, että ensin sovitaan, ettei tehdä mitään koko päivänä, mutta lopulta koko päivä on täynnä ohjelmaa. Maailmassa ei kuitenkaan ole parempaa vapaapäivän ohjelmaa kuin pyöräily, joten lähdettiin pienelle pyöräretkelle.
Käytiin tsekkaan Vilusen uusi, mutta ei vielä valmis skeittiparkki. Aika hieno!
Rahkaäijä otti jo vähän tuntumaa parkkiin. Onneks sillä on kypärä!
Lähdettiin jäykkäperämaastureilla, kun matkalla oli vain pieni pätkä metsää, muuten asfalttia ja hiekkateitä. 
Ollaan kenkäsamikset! Nää Diadoran talvipyöräilykengät on varsin hyvät, lämpöset, mukavat jalassa ja tyylikkäät.
Ajeltiin Taivalpirtille, jossa on laavu ja nuotiopaikka järven rannalla. Se on suosittu sunnutaikohde, sillä eväsretkelle oli tullut muitakin. Meillä oli mukana maistuvat ja ennen kaikkea huipputerveelliset eväät, naan-leipää, nakkia ja vaahtokarkkeja. Mun teki jostain syystä mieli aurajuustomakkaraa, mutta se olikin ihan huijausta, aurajuustoa nähnytkään! Retkellä tulee aina eväskateus ja muiden eväät näyttää aina paljon paremmilta. Tänään mietin vähän sellaista "Kato, tuolla on tosi iso kuikka" -hämäystä, jolla olisin voinut huomaamatta napata Rahkaäijän nakit ja toisen seurueen kokiksen.
Khuuuumaaaa!
Parasta on se, että parillä odottaa valmis nuotio, eikä tarvi itse katkoa sataa Tiimari-tulitikkua nuotio sytyttämiseen. Mää saan haukkua Tiimarin tulitikkuja, koska olin siellä töissä. Muut ei saa haukkua. 
Rahkaäijä ostaa aina näitä, eikä ole meinaan hääppösiä!
Tuli kyllä niin lämmin pyöräillessä, että melkein teki mieli mennä uimaan. Tai sitten ei. 
Jaa tyhjää tikkua grillailet siellä nuotiossa?
Paistettu vaahtokarkki a´la Rahkaäijä.
Paistettu vaahtokarkki a´la Rahkamuija. 
Kun eväät oli nautiskeltu, alkoi juuri sopivasti kiva pieni lumituisku saattamaan meitä kotiin. Olisin nyt aika valmis antamaan jotain lahjuksia meteorologeille, että ne povaisi kunnon lumisateet ja pikkupakkaset Tampereelle.
Mennessä mentiin Kaukäjärven ja Hervannan kautta, takaisin päin poljettiin Vuoreksen ja Veisun kautta. Takaisintulomatkalla leikittiin seuraa johtajaa ja kumpikin oli vuorollaan reittivastaava ja veti meidän kahden ajajan junaa pitkin puistoja ja polkuja. Jaa kuulostaa lapselliselta? No kokeile ite, pyöräily muuttuu heti hauskemmaksi!
Mun vetovuorolla piti ajaa tietenkin ilman käsiä, koska vihdoin osaan sen!
Ajettiin niin kauas, että siellä oli maapallokin vinossa. 
Jos vaan yhtä asiaa maailmassa saisin harrastaa, niin eiköhän se pyöräily olisi, on se vaan niin kivaa! Ja aikamoinen tsäkä on käynyt, että mun kanssa asuu toinen, joka myös tykkää pyöräilystä tosi kovaa. Yhdessä me ollaan aika hyvä (pyöräily)tiimi!
Nyt on juuri sopiva aika päättää postaus ja lähteä lämmittämään glögiä!

P.S. No en pidä jännitystä enempää yllä, jos joku ei pysty katsomaan videoo. Kalenterit lähtee Mari A:lle ja Ninnille! 

perjantai 21. marraskuuta 2014

Piparkakkusali

Tänään on ihan tavallinen päivä Los Angelesin Venice Beachilla. Rannalla pelataan beach volleyta, nuorison skeittilaudat kolisevat asfalttiin ja turisteja ympäri maailmaa vaeltelee rantabulevardilla. Myös elämäntapabodari Bishoy Hannahilla on tänään ihan tavallinen päivä. Aamiaisen jälkeen hän saapuu Venicen Muscle Beach -salille jaaloittaa loppumattoman raudan pumppaamisen. Penkkiä, kyykkyä, hauiskääntöä, se on tämän päivän suunnitelma. Kun Bishoy aloittaa treenin, pian ulkosalin ympärille kokoontuu turisteja kuvaamaan ja ihmettelemään jättimäisen bodarin puuhia. Bishoy on tottunut jo tähän kaikkeen, välillä hän heittää muutamat hauisposet kameran kanssa hosuville japanilaisille ja jatkaa sen jälkeen treenejään. Kuten vuoden jokaisena päivänä, Bishoy syö treenitauolla paistettuja kananmunia, koska kananmuna on anabolinen ruoka! Auringon laskiessa ja ilman viiletessä turistit jatkavat matkaa ja Bishoy nostelee raudat ja tangot yöksi sisälle. Hän menee vielä hetkeksi pelaamaan tennistä rannalle erään kauniin tytön kanssa ja sitten onkin lihastenkasvatusunien aika.
Taas yksi päivä Muscle Beachilla on ohi, lihakset ovat ehkä vähän isommat ja turisteilla valtava määrä kuvia kameroissaan.






P.S. Aika törkeen kuumaa tuo sula sokeri. t. Rakkosormi

maanantai 17. marraskuuta 2014

27 kissakuvaa ja yksi arvonta

Sain tänään kommentin, jossa käskettiin ryhdistäytymään ja tekemään postaus, jossa on ainakin sata kuvaa kissoista. Sataa mää en pistä, koska kaikki nukahtais, mutta 27 kappaletta  sentään! Tää on varmaan sitä lukijalähtöistä blogin pitämistä. :D
 SunnyPace Empetrum nigrum eli Leokohan se siinä!
Ja kukas se siinä mutustaa lelua? Se on MyArt Leonardo eli Leo. 
Mullon maja!
Tuun ihan lähelle haistaan. 
Ja taas Rahkamuijan Jaffa-mattoo repimässä, argh!
Leoko+Leo=Leksat (Mä jo vähän haaveilen tyttökissasta, jonka nimi olisi Leona.)
Naruun on varmaan uinut jossain lihakeitossa, kun näyttää maistuvan niin hyvin. 
Pysy tyynenä ja ole bengali.
Millon aletaan valmistaa vihreitä abessinialaisia?
Mitäs me hölmöt?
Leoo, tuu leikkiin!
Sydäntenmurskaaja.
Paini alkaa nyt!
Kissanhiekkaa lattialla, ei kai?
Tässä kuvassa Leo on Tenojoella uistelemassa, olisittepa nähneet sen joka pääsi karkuun!
Tästä virpomisvitsasta ei ole kohta mitään jäljellä!
Meillä ainakaan ei imuroida ennen blogikuvien ottamista. 
Pitää syödä vähän lisää sydäntä, että käpälä kasvaa pidemmäksi. 
Jos Leoko saisi päättää, se olisi koko ajan olkapäällä. Välillä se harrastaa olkapääsurffausta ja hyppii niskasta toiseen. 
Pitäiskö ehkä vähän vielä harjotella näitä näyttelyasentoja?
Vähän Naturesmenun märkäsafkaa välipalaks. 
Otetaanko kisa kumpi syö nopeammin?
Leo, sä niin hävisit tän jutun. 
Täältä maailma näyttää parhaalta. 
Piti ottaa ryhmäkuva, mutta Leksat ei ollut tänään sillä tuulella. 
Mistä toinen kissa alkaa ja mihin toinen päättyy?
Mutta välillä on pakko mennä päikkäreille peiton alle. Sänkyyn ei voi koskaan enää rojahtaa huolettomasti, koska peiton tai petauspatjan alla voi olla yksi pieni Leoko. 
Ja nyt seuraa kissoihin liittyvä pikkuinen arvonta! Sain Kisu ry:ltä pari kalenteria blogiin arvottavaksi ja jos haluat pysyä ensi vuoden kärryillä päivien kulumisesta ja katsella samalla kissojen kuvia, niin kommentoi jotain kivaa tähän postaukseen, vaikka terveisiä Leksoille! Keksi itelles joku nimimerkki, että osaan sitten kuuluttaa kalenterin voittajia nimellä. Arvonta alkaa just nyt ja aikaa osallistua on perjantaihin kello 22.57 asti. Arvonnan virallisina valvojina toimii ylikonstaapelit Leo ja Leoko.
Tää näyttäis niin hyvältä sun keittiön seinällä!
Kattimaista viikonjatkoa!