keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Normipäivä, hyvä päivä.

Eilen aamulla kello soitti 6.43. Mun lisäksi sängystä pomppasi pystyyn Leo ja Leoko, jotka tietävät, että aamulla on tosi hyvä mahdollisuus saada ruokaa. Tunnin päästä pitäis olla jo menossa, joten loivaliikkeiseen aamuun ei ollut aikaa. Laita kissoille ruoka, laita vesi makaronit kiehumaan, tee ja syö aamupala, etsi pyöräilyvaatteet. Etsi työavaimet ja esitelmän tukisanalista. Näin kiihkeät aamut on aamuäreälle vaikea asia sulatettavaksi, mutta toisinaan ei ole vaihtoehtoja.
Kyllä tää päivä tästä vielä iloksi muuttuu!
Aamupalahetki
Naapurin kissa ulkoili meidän ikkunan alla. Meidän kissat ei jaksa kiinnostua moisesta ollenkaan.
Makaronin keittyessä valmistelin muita eväitä ja etsiskelin eväsrasioita. Muovikipot on niin vanhanaikasia ja lasirasiat tätä päivää. Tyylikkäitä, helppoja pestä, eikä ainakaan ruokaan irtoile ylimääräistä muovia. Otan töihin eväät joka päivä ja se sopii mulle, ei tarvitse jännittää onko ruokalistalla vaikkapa kaalikääryleitä. (Mutta tänään söin poikkeuksellisesti firman ruokaa, koska tortilloja! <3)
Mun aamupala. Mandariini oli kellarin makuinen, sitä en syönyt kokonaan. 
Emmeitä lounaaksi ja päivälliseksi.
Eväiden ja aamupalan jälkeen keräilin tavarata kasaan pikavauhtia ja uskomatonta kyllä, olin ulkona menossa juuri siihen aikaan, kuin olin suunnitellut. Kello oli 7.44 ja käänsin maantiepyörän keulan kohti yliopistoa. Vaikka ajaisin maantiepyörällä vain kilometrin, en pysty lähtemään farkuissa, vaan päälle on vedettävä pyöräilykuteet. Tää on tärkeä tyylikysymys!
Jes, ajoissa lähdössä!
Yhdeksän jälkeen alkaisi puheviestinnän tunti ja meidän ryhmällä oli tulossa projektityön esitys. Siispä vedettiin esityksemme kasaan ennen tuntia ja todettiin, että hyvä tästä tulee! Aivan superhyvä ryhmä meillä, en muista onko vastaavaa osunut koskaan tielle yliopiston aikana. Kaikki tekivät oman osansa hyvin ja kaiken lisäksi oli vielä hauskaa, joten tiimi todellakin toimi!
Mietipäs jos toi oliskin Finni A, höhöö!
En kestä kuunnella muiden ylipitkiä esitelmiä, joten en myöskään halua, että kukaan joutuu kuuntelemaan omaa maratonluentoani. Siksi vaivihkaa hoputinkin ryhmää kesken esityksen, kun huomasin, että kello laukkaa hirveetä kyytiä. Lopulta saatiin asiat pakettiin ja aikaa meni vähän liikaa, mutta ei se mitään. Meillä oli niin paljon hyvää asiaa, että en usko kenelläkään olleen tylsää.
Hissin peilissä oli raitoja, ei yhtään hyvää selfiekamaa!
Karkasin hieman etukenossa tunnilta, koska työvuoro oli alkamassa kahdeltatoista. Yliopistolta lähtiessä muistin, että en voikaan ajaa töihin tavanomaista reittiä, koska siitä osa on hiekkatietä ja olen maantiepyörällä liikenteessä. Sovelsin matkalla uuden reitin ja se oli hyvä valinta, aikaa ei mennyt yhtään enempää kuin tavallistakaan reittiä.

Muistin taas matkalla miksei maantiepyörä ole erityisen kätevä työmatkakäytössä. Kaupungissa ajaessa pitäisi reagoida nopeasti liikenteeseen ja poukkoileviin mummoihin ja sitä varten levyjarrut olisivat huomattavasti paremmat kuin vannejarrut. Vaikka renkaat onkin hyvät, pitää aina vähän hidastaa rotvalleihin ja muihin epätasaisuuksiin. Se olisikin ihan oman postauksen paikka minkä ihmeen takia pyörätielle pitää laittaa risteyksiin reunuskiviä, argh! Siispä joskus rikkauden kohdalle sattuessa hankin ehkäpä cyclocrossin työmatka- ja muuhun arkisuhailuun.
Sekainen, mutta rakas pukukaappini.
Töissä olin jo ruhtinaallisen ajoissa kello 11.16 ja tämä tarkoitti mukavan leppoisaa lounashetkeä ennen töiden alkua. Nälkä olikin jo aivan jäätävä! Lounaan hauskin juttu oli, kun työkaveri kysyi salihommista puhuttaessa, että onko mun penkki liikkunut viime aikoina. Tähän toinen työkaveri valitti, ettei ymmärrä mistä me puhutaan ja kolmas sanoi ihan pokerinaamalla, että eilen Nipprig-sarjan penkin mallikappale oli liikkunut ainakin kaksi metriä omalta paikaltaan. Höhööhöhööhö! Nauroin tälle vielä illallakin.
Sain viimeistä päivää töissä olleelta työtoverilta kynän perinnöksi. 
Lounaan jälkeen olin valmis tarttumaan töihin. En yhtään kestä, jos töissä on tylsää ja parhaimmillaan olen silloin, kun on pitkä lista asioita, jotka pitäisi saada tehtyä. Mielummin liian paljon hommaa, kuin liian vähän. Muiden töiden lomassa pölisin asiakkaiden kanssa ja ihastelin vappukoristeita, jotka laitoin viime viikolla roikkumaan katosta. Että olen taitava!

Ensimmäinen tauko koitti kahden aikaan ja silloin kietaisin huiviin rahkan hedelmien kanssa. Kyllä sillä pärjää, kunnes taas seuraavan kerran syödään! Seuraava ruokahetki koittikin neljän aikaan, jolloin pidin toisen tauon ja taas oli nälkä. Välillä en vaan tajua, miten voi olla koko ajan nälkä, vaikka syö ku aikunen mies. Eipä auta kuin syödä lisää!
Uimakelit kohdallaan!
Kuudelta työvuoroni oli ohitse ja puin pyöräilyvaatteet päälle. Ulkona oli mukava keli ja ajattelin, että ajan pienen lisälenkin kautta kotiin. Lisälenkistä tulikin suunnitteltua lyhyempi, koska Hervannan kohdalla iski hirveä nälkä ja vähän kävi myös tuuli. Koukkasinkin Hervannan läpi kohti kotia ja se oli oikein hyvä päätös. Ajaessani huomasin, että maantiepyöräilykunto ei ole vielä ihan huikeassa tikissä. Hetken aikaa autotiellä reippaasti pyörittäessä tuntui, että kunto loppuu ihan kokonaan. Mutta kun toukokuun voimanostokisoista on selvitty, alkaa kunnolla kesän pyöräilykausi. Katsotaan sitten syksyllä, että hapottaako enää!
Nurmikko vihertää jo.
Kotipihaan päästessä näin ikkunasta, että Rahkaäijä on tiskaamassa ja molemmat kissat päivystää keittiön pöydällä. Loistavaa, reitti on siis selvä ja voin mennä alakerran ovesta rauhassa ilman pelkoa karkailevista kissoista. Kun olin päässyt sisälle ja oven kiinni, rapuista kuuluikin tuttu jolkotusta ja Leoko juoksi alakertaan. Homma menee aina samalla tavalla, se juoksee suoraan kiinni juuttikankaiseen takaseinään, teroittaa siihen kyntensä ja tulee sitten morjestamaan mua. Koska lattian tasosta ei voi jakaa hellyttää, Leoko hyppäsi välittömästi olkapäälleni ja aloitti puskemisen. Mulla oli kuitenkin vielä takki päällä, joten siirryin lähemmän pyörähuoneessa olevaa hyllyä ja Leoko hyppäsi sen päälle ja sain takin pois. Sitten siirryin taas lähemmäs hyllyä ja kissa tuli takaisin paikalleen olkapäälle. Joskus tuntuu melkein siltä, kuin Leoko tietäisi mitä sen pitää tehdä!
Leoko on suorastaan humaltunut mun ihanuudesta. :D
Yläkertaan päästessä Rahkaäijä ilmoitti, että nyt lähdetään kauppaan ja protestoin hyvin voimakkaasti, koska olin vähän nälkäkiukku. Sain sentään banaanin käteen ennen kauppaan lähtöä. Vaikka Prisma on aika lähellä, mentiin autolla, koska Rahkaäijä oli vähän flunssainen. Ostosten kuljettaminen pyörällä on myös melko hankalaa ja siksi meillä onkin suunnitteilla rakentaa tavarapyörä kauppareissuja varten.
Kasuaali kauppatyyli.
Meidän ollessa kaupassa joku oli pysäköinyt kohtuu lähelle autoamme.
On aina hieno idea lähteä vähän nälkäisenä kauppaan ja tällä kertaa valitsin välipalaksi tippaleipiä. Ai että, ne oli vielä paljon parempia, kuin muistinkaan. Rasia oli tyhjä, kun päästiin takaisin kotiin. Maha täynnä tippaleipää olikin hyvä kömpiä saunaan, joka oli just sopivan lämmin meidän kotiin saapuessa. Saunottelun ajan kissat päivystivät saunan oven takana, mutta saunaseuraa niistä ei saa. Ei edes Leokosta, joka oli pentuna kova saunomaan.
Ah, ihan parasta!
Älkää naurako mulle!
Missä laatikko, siellä Leoko!
Saunan jälkeen kerättiin voimia ja loikoiltiin sängyllä ja naurettiin kissojen hölmöilyille. Heiteltiin niille kaikkia mahdollisia esineitä, jotka käteen osuivat, mutta mitään ne eivät tuoneet takaisin. Niillä on vielä vähän opittavaa! Yhteistuumin päätettiin ottaa vielä pieni loppurutistus päivään ja laitettiin pyykkejä kuivumaan, paistettiin kanaa valmiiksi tälle päivälle ja syötiin iltapalaa. Tämän lisäksi Rahkaäijä esitteli mulle aikaansaannoksiaan City Skylines -pelissä, jossa luodaan ja ylläpidetään kaupunkia. Rahkaäijän luoman kaupungin nimi on Annila ja siellä on monta kaupunginosaa, esimerkiksi Porhola, Slummila, Leokola ja Leo-aluea. Vaikuttaa sellaselta peliltä, jota määkin jaksaisin pelata!
Annilan kaduilla on ruuhkaa.
Iltapala on paras pala!
Ennen kymmentä kömmittiin sängyyn ja tähän päättyi Rahkamuijan hektinen, mutta hyvin tavallinen päivä. Tällä hetkellä elämässä on paljon ohjelmaa, mutta se sopii mulle. Joskus vähän puuduttaa jatkuva "koulusta suoraan töihin ja sieltä salille ja huomenna kaikki uudestaan", mutta sitä varmaan sanotaan arjeksi. Kesäksi onneks tahti vähän hellittää ja se on hyvin tervetullut muutos. Mutta eipä tässä nykyhetkessäkään valittamista ole. Elämä on aika hyvä just näin!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Hurjan voimakas lauantai!

Ostin pari vuotta sitten Prismasta pyöräilytakin ja ilmeisesti köyhän ei todellakaan kannata ostaa halpaa, koska takin vetoketjut laukesivat yksi kerrallaan käyttökelvottomiksi ja tämän kevään olen ajanut aina sillä takilla mikä käteen naulakosta osuu. Pyh! En kyllä oikeastaan edes erityisemmin pitänyt vanhan takin mustasta väristä, eli hyvä kun meni rikki!
Perjantaina huomasin, että XXL:ssä on tänä viikonloppuna jotain alennuspöhinöitä ja päätin, että nyt on uusi pyöräilytakki saatava, muulla ei ole väliä, kuin että se on vihreä.
Messukylän kirvespyöräilijä kylvää kauhua.
Muuten meni ihan hyvin, mutta ostinkin oranssin takin! Vihreitä takkeja oli vain miesten kokoja ja niihin olisi mahtunut parikin Rahkamuijaa sisään, mutta sitten silmä osui kirkkaanoranssiin takkiin (ei yhtään tuollanen keltainen, mikä kuvassa!) ja se oli oikein sopiva päällä. En oikein pidä tämmösestä, että naisille on tarjolla vain vaaleanpunaisia/violetteja/oransseja/punaisia takkeja, eikä yhtään vihreitä. Mutta tästä takista pidin paljon ja eikä kukaan voi ainakaan väittää, ettei nähnyt mua, jos ajaa autolla päälle! Takki on meinaan TOSI oranssi! Äitini, todellinen oranssifriikki, pitäisi tästä kovasti!
Hankin myös uuden fillarin!
Vanteet on kyllä painavan puoleiset ja ohjaustango kanssa saa olla varovainen ruuhkassa. 
Takkiostosten jälkeen olikin aika siirtyä salille useammaksi tunniksi. Ensin tein oman reenini, josta ei juuri ole jälkipolville kerrottavaa, Vähän on vielä nihkeää flunssan jäljiltä. Mutta kyllä tästä vielä noustaan!
Tämän kuvan nimi on vihainen kiinalainen.
Melkein heti mun reenin jälkeen tupa oli täynnä naisia, koska kello 14.00 starttasi naisten voimanostokurssi vol 3. Eka ja toka kurssi järjestettiin viime keväänä näihin samoihin aikoihin ja kolmatta kurssia kyseltiin paljon ja yleisön toiveesta se myös järjestettiin. Kymmenen hengen kurssi tuli täyteen vuorokaudessa ja varasijoillakin olisi vielä ollut innokkaita tulijoita.
Homma nimi oli siis se, että TVN:n kokeneet nostajat ja valmentajat kävi neljässä tunnissa läpi niin kyykyn, penkin kuin maastavedonkin ja jokainen kurssilainen sai nostaa varmasti aivan sielunsa kyyllyydestä. Kävi tuollainen neljän tunnin setti varmaan ihan reenistä! Mä en tiedä siitä mitään, koska otin vaan kuvia ja huutelin asiattomuuksia.
Tässä kuivaharjoitellaan sitä, miten otetaan kyykkytangosta kiinni ja pidetään selkä tiukkana!
Kolmesta liikkeestä kyykky vei eniten aikaa, koska siinä riittää harjoiteltavaa itse kullakin ja pieniä hiottavia nyansseja riittää. Mutta oli aivan huikeaa nähdä se kehitys, miten päästiin eteenpäin ensimmäisestä vähän kehnohkosta toistosta ja aivan jokainen sai tekniikkaa parannettua reenin aikana. Kyykyssä päivän iskulause oli "Polvee sivulle!", eikä sitä voi tarpeeksi korostaa.
Jos on berberilihoissa tai takareisissä jumeja, niin tällä lähtee! Uh!
Penkata osaa melkein kaikki, mutta harva sillain oikeasti. Nyt nää mimmit osaa, siitä pidettiin huoli intensiivisellä tunnin penkkisatsilla. Lahnapenkit muuttuivat komeiksi kaariksi ja tanko liikkui paljon ripeämmin, kuin aiemmin. Kuten joku osuvasti totesi "Täällä on paljon kevyempää, kuin kotopuolessa!".
No niin, siellä saatiin jo komea kaari aikaiseksi!
Hyvä, selkä koko ajan tiukkana!
En tiedä missä nää pimut on piilotellut kaikki nämä ajat, mutta joukossa oli hullun hyviä penkkaajia! Esimerkiksi eräs 85 kilolla tehty kisapenkki veti aika hiljaiseksi, aivan huikeeta! Kaikkien asenne oli tosi kohdallaan ja porukka oli tosi motivoitunutta korjaamaan tekniikkaansa ja tuloksista huomasi, että panostus todellakin kannatti.
Mun ihana työkaveri Annina...
...ja mää ehdittiin vähän myös hölmöileen kaiken voimailun ohessa!
Viimeisenä ja omasta mielestäni tietenkin kaikkein tärkeimpänä käytiin läpi maastaveto. Mää yritin vähän morkata sumovetoa (koska en osaa sitä, hihii), mutta molempia, sekä kapeaa, että sumotyyliä tunnuttiin suosivan. Suuressa hurmoksessa pistettiin ikään kuin vahingossa useampikin henkilökohtainen ennätys uusiksi ja mikäs siinä enkkoja tehtaillessa, kun tekniikka parani kaikilla aivan silmissä. Melko pieniä, mutta niin tärkeitä juttuja, kuten jalkojen asento, käsien paikka tangolla, lantion ottaminen mukaan touhuun. Kyllä lähtee!
Liikettä sinne lantioon, niin kyllä irtoo!
On kyllä sanottava, että oma treenimotivaatiokin sai kunnon buustauksen, kun katseli neljä tuntia näitä emäntiä, jotka veti niin hyvällä asenteella ja fiiliksellä. Kurssin lopussa kaikki tuntuivat olevan väyneitä, mutta erittäin tyytyväisiä kaikesta opista, mitä päähän oli jäänyt. En tiedä ollaanko siellä tänään enää niin tyytyväisiä, kun varmaan vähän joka lihasta kolottaa. ;) Tuli aika hieno fiilis, kun osallistujat kiittelivät kurssista ja joku totesi, että kannatti tulla, kun kaikissa lajeissa tuli uusi ennätys. Tää on niitä bloggaajan tähtihetkiä!
Lopuksi pakotin vielä kaikki kynnelle kykenevät yhteiskuvaan ja tässä ne nyt kannustaa mua uuteen penkkiennätykseen. Onneks on varmistajatkin, kun oli niin painava tuo tyhjä tanko!
Hyvin voimanostopainotteisen päivän jälkeen kotona odotti sauna aivan tilauksesta ja pihakeinussa kylpytakki päällä istuessa oli varsin raukea ja mukava fiilis. Jos kurssilaiset saivat päivästä paljon, niin kyllä sain minäkin. Kiitos kaikille!

P.S. Jos joku tuntee tikkakuiskaajan, ottaisitko yhteyttä. Elämäämme meinaan piinaa jonkin sortin tikkalintu, joka aamuisin hakkaa räystästä meidän makkarin kulmalla. Ja tarina on aivan tosi! Tikat on kuulemma rauhoitettuja, muuten piinaajatikka olisi jo lähettetty sinne, missä räystäätkin on puusta.
Meidän elämää viimeisen viikon ajalta.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Maantiepyörän osto-opas aloittelijoille

Nyt se on vihdoin täällä! Kauan odotettu maantiepyörän osto-opas!  

Heti kun olet lukenut tämän postauksen, käy ilmoittautumassa Ratareisi 2016 -pyöräiltapahtumaan, jossa uusi pyöräsi pääsee tositoimiin!

Tämän postauksen on kirjoittanut suurimmaksi osiksi Rahkaäijä, Rahkamuija on lähinnä korjannut yhdyssanavirheitä ja kyseenalaistanut ja haastanut tekstin sisältöä, että aloittelijakin ymmärtäisi. Kuvituskuvat on Rahkaväen reissuilta napsittuja. Täydellistä opasta ei varmaan olekaan, mutta tällä pääsee varmasti alkuun! 

Varoituksen sanana se, että Rahkaperhe ei pidä maantiepyörän valintaa tai ominaisuuksia yhtä kriittisinä kuin maastopyörän nyansseja. Sen verran kuitenkin kampia on pyöritetty maantielläkin, että uskallamme tälläisen ohjeistuksen tehdä. Erityisesti jos olet ostamassa ensimmäistä maantiepyörääsi, tämä on sinua varten! Kannattaa ensin lukaista tämä ohje, sitten tutkailla pyörävalikoimaa ja kun olet valinnut pari sopivaa vaihtoehtoa, kannattaa vielä palata ohjeen pariin ja verrata pyörävaihtoehtoja tässä oppaassa olleisiin seikkoihin.

Koska teksti on mahdottoman pitkä, tekninen ja jonkun mielestä jopa tylsä, käymme sen rakenteen aluksi läpi. Aluksi kahlaamme erilaiset maantiepyörätyypit läpi ja koitamme ottaa selvää minkälaiseen käyttöön mikäkin pyörätyyppi sopii. Tämän jälkeen käymme nopeasti läpi oikean kokoisen pyörän valitsemista sekä seikkoja miten maantiepyörästä saisi hieman mukavemman aloittelijalle ja kokeneellekin harrastajalle. Sitten seuraa pakollinen tekninen osio, jossa kerromme pyörän eri osat sekä niiden merkityksen kokonaisuudelle. Kun pyörät ja osat ovat tuttuja, pohdimme kuinka kallis pyörä olisi järkevää ostaa ja mistä se olisi fiksuinta hankkia. Lopuksi kertaamme mitä muita varusteita tarvitsee pyörän lisäksi.

Maantiepyörä, syslorossi vai mitä noita nyt on? Erilaisia kippurasarvisia kaksipyöräisiä on miltei yhtä kattava valikoima saatavilla kuin maastossa viihtyviä lajitovereitaan. Käydään aluksi yleisimmät tyypit läpi.

Maantiepyörä
Maantiepyörä on tarkoitettu urheilukäyttöön asfalttipinnoitetulle ajoradalle. Pyörä on siis parhaimmillaan kauniina kesäpäivänä kuivalla asfaltilla. Pyörä on hyvin kevyt, siinä on kevyet vanteet ja renkaat, sekä ajoasento on melko aerodynaaminen. Tämän ansiosta pyörä on hyvin nopea verrattuna tavalliseen hybridiin tai maastopyörään. Siihen ei kuitenkaan yleensä mahdu nasta- tai mitään muitakaan yli 28 milliä leveitä renkaita. Siihen ei myöskään saa kiinni lokasuojia tai tavaratelineitä.

Nykyään maantiepyörät alkavat erottua kahteen eri kategoriaan, ns. kilpapyöriin ja endurance-pyöriin. Kilpamaantiepyörät ovat niitä niin sanotusti perinteisiä maantiepyöriä, joissa tärkeintä on hyvät edellytyksen nopeaan ajoon ja kilpailuun. Niinpä runkojen on oltava todella jämäköitä ja ohjauksen herkkä ja nopea. Moni ostaa kuitenkin maantiepyörän lähinnä kuntoiluvälineeksi, jolloin prosentin parin hitaampi eteneminen joissain teoreettisissa olosuhteissa ei haittaa. Tällöin pyörän rungosta voidaan tehdä vähän mukavampi ja ohjauksesta hieman vakaampi. 
Parhaimmillaan maantiepyöräily on tätä!
Cyclocrossi
Maantiepyörän ja maastopyörän avioton lapsi, jollainen piti muutama vuosi sitten jokaisen itseään kunnioittavan pyöräilijän ostaa. Ideana on ollut tehdä sellainen maantiepyörä, että sillä selviäisi hiekkateillä ja kevyessä maastossakin. Tämä on toteutettu muuttamalla hieman rungon geometriaa, jotta saavutettaisiin helpompi ajettavuus maastossa sekä tekemällä tilaa hieman isommille renkaille. Myös jarrut ja muut osat tarvittavilta osin on valittu siten, että ne selviävät mudasta ja töyssyistä paremmin kuin hennot maantieosat. Osaan cyclocross-pyöristä saa myös lokasuojat ja tavaratelineenkin kiinni.

Retkipyörä
Retkipyörä on maantiepyörä, jonka suunnitellussa on otettu huomioon retkeilyn vaatimuksia pyörälle. Retkeilyllä tarkoitetaan tässä tapauksessa esimerkiksi parin vuorokauden telttareissua, jolloin kaikki tavarat eivät  mahdu reppuun. Retkipyörä eroaa maantiepyörästä siinä, että siihen mahtuvat isommat renkaat sekä lokasuojat, rungosta löytyy paljon kiinnityspisteitä tavaratelineille, runko ja vanteet ovat mitoitettu kantamaan kuljettan lisäksi suuri tavarakuorma. Ajoasento on myös usein paljon mukavampi kuin maantiepyörissä.
Ei kulje! Heitän tän fillarin tonne ojaan ja otan taksin!
Aika-ajo/triathlonpyörä
Aika-ajopyörä on tarkoitettu sellaiseen kilpailu- tai kuntoajoon, jossa ei ajeta toisen pyöräilijän imussa, vaan tuulta pitää halkoa aina etummaisena pyöränä. Tämän takia aika-ajopyörissä on aika-ajotanko, sekä muutenkin virtaviivaisempi ajoasento kuin maantiepyörässä. Aika-ajopyörä ei ole suositeltava ensimmäiseksi maantiepyöräksi hieman hankalan ajoasennon ja kapean käyttökohteen vuoksi. Jos sinulla on tarvetta aika-ajopyörälle, saat maantiepyörästäsi miltei yhtä nopean pyörän vähäisin muutoksin, jotka käydään läpi myöhemmin.

Mikä näistä on juuri minulle se oikea?
Lähestytään asiaa samalla systeemillä kuin maastopyörien kanssa. Alla on listattu erilaiset maantiepyörän käyttötarkoitukset ja niihin sopivat pyörät. Eli valitse lausahdus, joka sopisi sinulle parhaiten ja valitse pyörä sen mukaan.

"Jotain nopeempaa tarttis saada alle kun on tota työmatkaa 10 km suuntaansa ja nyt menee Jopotkin ohi"
Yleensä varmin valinta työmatka ajoon on cyclocross-pyörä. Hieman maantiepyörää pystympi ajoasento tekee liikenteen seuraamisesta helpompaa ja mahdollisuus asentaa pyörään lokasuojat ja hieman leveämmät pistosuojatut renkaat pelastaa syksyn ja kevään kurakeleillä turhalta päänvaivalta. 

"Työmatkaa kanssa tarvis ajaa, mutta multa kyllä löytyy jo maastopyörä kurakeleille"
Jos tallista löytyy jo rospuuttokeleille pyörä, voit harkita työmatka-aseeksi maantiepyörää tai cyclocrossia. Jos työmatkasi on vähän pidempi ja pääsääntöisesti maantietä tai hyväkuntoista kevyen liikenteen väylää voi maantiepyörä olla hyvä, mutta taajamassa cyclocrossi on kuivallakin kelillä mukavampi vaihtoehto.

"Ihan vaan perusmaantielenkkejä ja ehkä Pirkan pyöräily sitten ens vuonna"
Tälläiseen käyttöön tavallinen maantiepyörä on paras valinta. Jos tavoitteena ei ole kuitenkaan olla kaikista nopein, vaan lähinnä pitää huolta kunnosta ja nauttia samalla maisemista, kannattaa valita joku muu maantiepyörä, kuin se kirein kisatykki. Nykyään monen valmistajan edullisemmat mallit on jo valmiiksi suunniteltu hieman mukavampaan menoon, niin ajoasentonsa kuin muidenkin ominaisuuksien puolesta, koska näitä pyöriä ostavat yleensä aloittelijat, joilla ei ole aikomuksia ajaa kilpaa. Vähän kalliimmassa, noin 2000 euron hintaluokassa alkaa olemaan jo erikseen niin sanottuja endurance-pyöriä, jotka ovat tavallista kilpapyörää mukavampia.

"Maantiepyörä tietenkin ja mielummin nopeampi kuin kavereilla"
Tässäkin tapauksessa maantiepyörä on paras vaihtoehto ja mikäli tavoitteena on olla nopein kaikista, kannattaa valita siihen soveltuva malli, joka on jo valmiiksi suhteellisen kevyt, riittävän jämäkkä ja headtube, eli rungon etuosa, ei ole liian korkea todella aerodynaamisen ajoasennon saavuttamiseksi.

"Joku kotimaan pyöräilyturnee olis makee ajaa"
Jos pyöräretkiä on tarkoitus ajaa enemmänkin, kannattaa ostaa oikea retkipyörä. Jos taas tuntuu, siltä että ehkä niitä ei niin kovin montaa tulekaan ajettua, voi olla järkevämpää ostaa jokin cyclocross, johon saa tavaratelineet kiinni. Kunnollisia retkipyöriä on myös vaikea löytää suoraan pyöräkaupoista ja ne ovat hieman cyclocrossia painavampia. Jos päädyt ostamaan cyclocrossin johon saa tavaratelineet kiinni, varmista vielä, että vanteet ovat kohtuu kestävää tekoa, koska tavallista painavampi kuorma rasittaa juuri vanteita eniten.

"Pitäis perusmatkan triahtloni ajaa sillä nyt ainakin ja ehkä olis kiva käydä porukkalenkeillä"
Jos aiot kuntoilumielessä osallistua silloin tällöin triathlon-kisoihin tai viikkotempoon, ei sinun kannata ehkä silti ostaa ensimmäisenä aika-ajopyörää. Maantiepyörästä tai jopa cyclocrossista saa 15 minuutissa rakennettua aika-ajopyörän vaihtamalla satulatolpan sekä asentamalla siihen niin sanotut aerokahvat. Ero aerodynamiikassa oikeaan aika-ajopyörään on samaa luokkaa, minkä saat vaihtamalla maantiepyöräilykypäräsi siihen villin näköiseen aika-ajopottaan, eli ei mitenkään merkittävä seikka tavalliselle kuntoilijalle. (Mainittakoon silti, että Rahkaäijältä löytyvät silti niin aerodynaamiset vanteet kuin kypäräkin...) Ostamalla aika-ajopyörän sijasta maantiepyörän voit käydä ajamassa sillä porukkalenkkejä ja se on muutenkin puhdasta aika-ajopyörää paljon monikäyttöisempi. 


Maantiepyörä varusteltuna triathlonia varten.

"Peesaus on ihan hanurista! Ja Havajin Ironmanissä kuulema tuulee kovaa"
Jos tarkoitus on vain kilpailla triathlonissa, eikä ajella työmatkaa tai käydä pyöräilyseuran porukkalenkeillä, etkä tarvitse maantiepyörää mihinkään, voit ostaa suoraan aika-ajopyörän. Suosittelen silti kokeilemaan jotain kaverin pyörää vaikka aluksi, että saat hieman käsitystä siitä opitko suoraan ajamaan aika-ajopyörällä, vai pitäisikö ensimmäinen kesä harjoitella maantiepyörällä kuitenkin?

Minkä kokoinen sen sitten pitäisi olla?

Maantiepyörien koot ilmoitetaan yleensä sentteinä tai tuttuina XS-XXL -kirjainyhdistelminä. Ilmoitettu sentti määrä tarkoittaa rungon korkeutta, mutta nykyään varsinkin hiilikuituisia runkoja alkaa olemaan niin monen muotoisilla runkoratkaisuilla, etteivät valmistajien ilmoittamaat koot ole aina täysin vertailukelpoisia keskenään. 

Oikeaa rungon koko miettiessä kannattaa lähteä liikkeelle mittaamalla jalkasi sisäpituus, eli inseam lenght. Tämä tapahtuu siten, että otettaan mittausta haittaavat housut ja kengät pois jalasta ja mennään seisomaan seinää vasten jalat lähellä toisiaan. Tämän jälkeen painetaan kohtuu ohut kirja seinää vasten jalkojen väliin ja nostetaan se niin ylös kunnes se osuu haaraväliin, tähän kohtaa seinää tehdään merkki tai muuten mitataan kuinka korkealla lattiasta kirjan yläpinta on ollut.
Lukion  pitkä matikka on vankasti Rahkamuijan hallussa, eli näin mittaat jalan sisäpituuden.
Tämän jälkeen kerrotaan saatu pituus 0.665:llä jolloin saadaan suuntaa antava arvio oikeasta runkokoosta. Jos olet kahden eri koon välillä, esimerkiksi 50cm ja 52cm, kannattaa mukavuutta painottavaan ajoon valita suurempi runko ja vauhdikkaaseen ajoon pienempi runko.

Jotkut valmistajat antavat myös runkokokosuosituksia joko jalkasi sisäpituuden tai koko pituutesi perusteella. Jos tälläinen taulukko on saatavilla, luottaisin siihen mielummin kuin tuohon 0.665:lla kertomiseen, koska valmistaja on todennäköisesti ottanut huomioon rungon muodon yms. seikat, joita tuo perinteinen sääntö ei huomio. 

Ihannetilanne olisi tietenkin jos pääsisit asiantuntevaan pyöräkauppaan kokeilemaan pyöriä ja kauppias osaisi avustaa oikean runkokoon valinnassa. Tässä kohtaa kuitenkin taas varoituksen sana, että jos kauppiaan suosittelema pyörä poikkeaa paljon valmistajan kokotaulukosta tai tuosta 0.665:lla kertomalla saadusta tuloksesta, kannattaa kysyä minkä takia juuri tämä runkokoko on oikea vaikka valmistaja suosittelee eri kokoista runkoa. Rahkaperheellä on omakohtaisia kokemuksia siitä kun aivan liian isoa pyörää koitettiin myydä aloittelijalle, koska ei sattunut oikean kokoisia olemaan varastossa.

Miten tehdä maantiepyörästä mukavampi peruskuntoilijalle?

Maantiepyörän mukavuus tai epämukavuus kostuu yleensä kahdesta seikasta, tärinän suodatuksesta sekä ajoasennon mukavuudesta. Molempiin voi vaikuttaa eniten pyörä valittaessa, mutta jo ostetulle pyörälle voi myös tehdä vielä jotain.

Pyörää ostaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen kuinka ylös ohjaustanko kiinnittyy satulaan nähden. Mitä ylemmäs, sen mukavammaksi ajoasento yleensä koetaan, mutta myös sitä korkeampi ilmanvastus. Ohjaustangon korkeuteen voidaan vaikuttaa kolmella eri seikalla, headtuben korkeudella, spacerien määrällä sekä erilaisilla ohjainkannattamilla (nämä kuvassa alla). Spacereilla ja ohjainkannattimella voidaan ohjaustanko nostaa tai laskea suuntaansa noin 2 senttiä, mutta usein ulkonäön kustannuksella. Tämän takia kannattaa valita suht korkealla headtubella varustettu runko jos tietää pitävänsä suhteellisen pystystä ajoasennosta. 

Yleensä kohtuullisen edukkaissa aloittelijoille tarkoitetuissa pyörissä on melko korkea headtube ja spacereita on jätetty runsaasti tangon alle, eli ajoasento on maantiepyöräksi jo valmiiksi pysty. Jos runko on matala ja spacereita ei ole juurikaan, vaan keula on sahattu matalaksi ei ohjaustanko voi nostaa kuin jyrkällä ohjainkannattimella.
Kuvassa numeroituina 1. headtube, 2. koko etuhaarukan putken pituus, 3. spacereitä, 4. ohjainkannatin eli stemmi.
Eli ohjauskannattimen sijaintia pystysuunnassa voidaan säätää siirtämällä spacereitä sen ylä- tai alapuolelle. Ei kuitenkaan headtuben yläpintaa alemmaksi tai etuhaarukan putken pituutta ylemmäksi. Joistain liikkeistä pyörää tilatessa voit erikseen pyytää, että etuhaarukan putki jätetään tavallista hiukan pidemmäksi jolloin ajoasento on pystympi. Etuhaarukan putkea on mahdollista aina jälkikäteen lyhentää, mutta ei pidentää.
Tärinänsuodatus vastaa maastopyörien jousitusta. Maantiellä ei tarvitse huolehtia juurakoista, mutta joskus karkea asfalttikin täristää ikävästi. Tämän takia maantiepyörä on sitä mukavampi, mitä enemmän siitä löytyy joustoa tai ns. suodatusta tärinöitä vastaan. Tärinöitä vastaan voi suojautua renkailla, hyvällä rungolla sekä jossain määrin ohjaustangolla.

Yleisesti ottaen hiilikuidusta valmistettuja runkoja pidetään mukavimpina. Tämä pitääkin usein paikkansa, mutta myös metalleista saadaan valmistettua mukavia runkoja. Erityisesti hyvät teräs- ja titaanirungot voivat olla yhtä mukavia kuin hiilikuiturungot. Jossain endurance-pyörissä mukavuuten on kiinnitetty erityistä huomiota asentamalla joustoelementtejä runkoon suodattamaan tärinöitä. 

Jos rahat eivät kuitenkaan riitä hiilikuituiseen maantiepyörään voi tärinöitä suodattaa/ehkäistä hyvin paljon pelkällä rengasvalinnalla. Suurin osa maantiepyöristä myydään edelleen 23 milliä leveillä renkailla. Kuitenkin monesta rengasmallista 25 mm tai jopa 28 mm leveä versio rullaa paremmin kuin 23 mm leveä versio. Ainoat haitta puolet ovat muutaman kymmenen gramman painon lisäys ja jokin teoreettinen ero ilmanvastuksessa. 

Rahkaperhe suositteleekin, että viimeistään kun vanhat renkaat ovat ajettu loppuun, ostat tilalle 25 mm tai 28 mm leveät renkaat. Rahkaperheellä on hyviä kokemuksia Continentalin GP4000S-renkaista, jotka testien mukaan rullaavat todella hyvin, mutta ovat kuitenkin melko hyvin pistosuojatut. Jos bujetti ei anna myöten uusia molempia renkaita, mutta tärinä ärsyttää, pelkkä takarenkaankin vaihto auttaa jo huomattavasti. Kaikkiin maantiepyöriin mahtuu pyörimään ainakin 25 mm renkaat.  Jos jarrut ja runko näyttävät ahtailta 23 mm renkailla, kannattaa ottaa jostain selvää mahtuuko kyseiseen pyörään 28mm renkaat jos sellaiset haluaisi.

Renkaan leveyden lisäksi käytetty rengaspaine vaikuttaa suuresti mukavuuteen tai sen puutteeseen. Jos sinulla on 25 mm leveät renkaat ja painat 60 kiloa, ei sinun tarvitse pumpata täyttä kymmentä baria ilmaa renkaisiin, vaan taakse noin kuusi baria ja eteen viisi baria riittää. Jos haluat tieteellisen tarkasti laskea juuri sinulle oikeat rengaspaineet onnistuu se tällä laskurilla. 

Tärinän ja vähän pystymmän ajoasennon lisäksi mukavuuteen vaikuttaa se, että ajoasento on säädetty juuri sinulle sopivaksi. Eli satula, klossit yms. ovat oikeilla kohdillaan. Jotta saisimme tämän ohjeen joskus valmiiksi, en kirjoita tuota pyörän säätämistä tähän tekstiin vaan voitte tutustua aiheeseen kätevästi videon muodossa. Emme valitettavasti löytänyt tarpeeksi kattavaa ja yksinkertaisita ohjetta suomeksi, mutta korjaamme tilanteen kun ehdimme.



Onko merkillä väliä? Ja tekeekö Shimano vain virveliosia?

Jos maastopyörissä pyörämerkeistä puhuminen herättää tunteina, niin maantiepyöristä puhuttaessa pitää olla jo paikoin varovainen. Osalle harrastajista vain italialaisessa pyörässä on tarpeeksi luonnetta, eikä tylsä saksalainen tekele tule kuuloonkaan. 

Maantiepyörissä on hienoja perinteisiä ja kalliita merkkejä vielä enemmän kuin maastopyörissä. Hyviä puolia niin sanotuissa merkkipyörissä on kattava jälleenmyyjä- ja huoltoketju, brändin tuoma "fiilis" (jos siihen haluaa uskoa), parempi jälleenmyyntiarvo ja hyvä laatu. Usein hinnassa joutuu antamaan vähän tasoitusta nettikauppojen omille pyörämerkeille ja muille halvemmille pyörämerkeille. 

Monet tunnetut halpamerkit, esimerkiksi Radon, ovat kuitenkin myös erittäin laadukasta tavaraa, eivätkä pyörämerkit muutamaa suurinta luukunottamatta edes itse valmista pyöriensä runkoja tai muitakaan osia. Eli jos tuntuu siltä, että nettikaupan tosi hyvillä osilla varustettu pyörä huokuttelee enemmän kuin jokin merkkipyörä voit ostaa sen ihan hyvillä mielin, tai jos välttämättä haluat "Spessun" tai muun muodikkaan pyörän ei siinäkään mitään vikaa ole. Nämä ovat makuasioita.

Myös eri merkkien osasarjat, eli vaihtajat, jarrut, kammet ynnä muut, ovat kaikki nykyään niin laadukkaita ja toimivat samoilla periaatteilla, ettei osasarjan merkillä ole mitään käytännnön merkitystä aloittevalle pyöräijijälle. Vaikkakin mainittakoon, että Shimanon 105-osasarjalla pääset 11-vaihteisiin käsiksi aika halvalla nykyään :D

Paljonko siinä pitää olla vaihteita? Tarviinko levyjarrut?

Nykyään maantiepyöriin on vakiintunut joitain halvimpia malleja ja ehkä retkipyöriä lukuunottamatta kaksi eturatasta ja 9-11 takaratasta. Kaksi eturatasta tekee ajamisesta paljon helpompaa, koska pystyt käyttämään takavaihtajaasi paljon laajemmalla alueella koskematta etuvaihtajaan. Karkeasti sanottuna voit ajaa tasaisella ja alamäkeen isommalla rattaalla, käyttäen vain takavaihtajaa. Ja vastaavasti ylämäkeen tai vastatuuleen pienemmällä rattaalla. Kun taas kolmen rattaan systeemissä joudut useammin vaihtamaan eturatasta ja samaan aikaan myös takavaihteita, ettei hyppy ole liian suuri.

Eturattaita on karkeasti jaeteltuna kahta eri kokoa, eli tavallisia ja ns. kompaktikampia, joissa rattaat ovat hieman pienemmät. Kompaktikammilla on jaksaa heikkojalkaisempikin kiivetä jyrkkiä mäkiä hyvin, mutta välitykset eivät riitä ihan niin koviin vauhteihin, kuin tavallisilla eturattailla. Aloittelijalle kuitenkaan tuskin tulee ongelmia kompaktikammillakaan, sillä niilläkin päästelee reilusti yli neljääkymppiä. Jotkin retkipyörät on varustettu kolmirattaisella maantieosasarjalla tai maastopyörän osasarjalla, tälläisellä pyörällä pääsee sinne vuoren päälle matkatavaroidenkin kanssa.

Maantiepyörissä ja cyclocross-pyörissä on perinteisesti ollut vannejarrut. Vannejarruissa voima välitetään vaijerilla kahvalta jarruille, joissa kumiset jarrupalat puristuvat vanteen molemmin puolin hidastaen pyörää. Tässä on kaksi ongelmaa, ensinnäkin vaijeri välittää huonommin voimaa kuin maastopyörien levyjarrujen hydraulineste ja toiseksi kumisen jarrupalan sekä vanteen välinen kitka vaihtelee voimakaasti sen mukaan mitä kaikkea sinne sattuu lentämään väliin. Lisäksi vannejarrut tarvitsevat enemmän huoltoa kuin levyjarrut sekä ne kuluttavat vannetta.
Tällä pysähtyy hyvin.
Tällä ei ihan niin hyvin.
Maantiepyörällä ajetaan kuitenkin pääsääntöisesti tiellä ja usein vieläpä hyvällä kelillä. Tällöin hyvä vannejarru riittää aivan hyvin pysäyttimeksi. Kannattaa kuitenkin huomioida, että halvimmat vannejarrut ovat oikeasti melko huonoja ja vaativat paljon näppivoimaa.

Cyclocross-pyörillä sen sijaan ajetaan usein hieman haastavammissa olosuhteissa, jolloin levyjarrut saattavat olla ihan hyvä sijoitus. Jos epäilet ajavasi paljon huonossakin kelissä, talvella, mudassa tai muuten haastavissa olosuhteissa on levyjarruista sinulle todennäköisesti hyötyä. Pärjäät toki vannejarruillakin, mutta jos budjettiin mahtuu levyjarrullinen pyörä niin se on ihan hyvä vaihtoehto.

Levyjarruja on kahdenlaisia, vaijeri- ja hydraulikäyttöisiä. Vaijerikäyttöisiä levyjarruja pitää säätää sitä mukaan kun palat kuluvat, eikä varsinkaan halvimpien levyjarrujen teho välttämättä poikkea vannejarrujen tehosta juuri mitenkään. Hydrauliset levyjarrut taas vaativat kalliit erikoiskahvat, eikä niitä tämän takia juuri maantie- tai cyclocrosspyörissä vielä olekaan.

Entäs vanteet? Ne on kuulema tärkeät.

Vanteet vaikuttavat pyörän rungon ohella eniten siihen, miltä pyörä tuntuu ajossa. Myös suuri osa pyörän painosta tulee vanteista ja renkaista. Yleisesti ottaen vanteiden tulisi olla jämäkät ja kevyet. Lisäksi vanteilla on vaikutusta pyörän aerodynamiikkaan ja jonkin verran mukavuuteen. 

Markkinoilla on todella paljon eri vannevalmistajia ja -merkkejä, ja usein vanteen kehä on jonkun valmistajan, pinnat toisen ja keskiö jonkun kolmannen. Tällöin vanteiden suora vertailu pyörien välillä on melko vaikeaa. Jossain halvimmissa maantiepyörissä ei edes ilmoiteta mitkä vanteet pyörässä on, saatetaan vaan todeta esimerkiksi, että alumiiniset huippukevyet vanteet. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että ne ovat kaikkea muuta kuin huippuvanteet. Se, että vanteiden valmistaja ja tyyppi ilmoitetaan on jo parempi merkki. Tällöin voitkin syöttää Google-hakuun vanteen merkin ja tyypin, jolloin usein löytyy joko jonkun lehden arvostelu tai edes käyttäjäkokemuksia.

Helpoiten vertailtava ominaisuus vanteissa on paino, joka on yleensä helppo löytää netistä. Vanteiden paino vaikuttaa lähinnä siihen kuinka kevyeltä ja herkältä pyörä tuntuu ajaa. Tällä ei ole suurta merkitystä todelliseen nopeuteen, varsinkaan aloittelijalla Suomen suht tasaisilla teillä, mutta pyörä on paljon hauskempi ajaa kun siinä on kevyet vanteet. Vanteiden painon lisäksi myös renkaat ja sisärenkaat vaikuttavat tähän tuntumaan, jopa vanteitakin enemmän, koska niiden massa on aivan pyörivien osien ulkokehällä. Usein halvin tapa parantaa pyöränsä ajotuntumaa onkin ostaa kevyemmät sisä- ja ulkorenkaat, jos ne ovat vakiona kovin painavaa sorttia. Tässäkin tosin tehdään aina vähän kompromissejä, varsinkin ulkorenkaiden osalta, kevyempi rengas tuppaa aina olemaan herkempi puhkeamaan ja pienempi koko on epämukavempi huonolla alustalla. Rahkaperhe suosittelee hyvänä kompromissinä Continentalin GP4000s II renkaita 25 millin koossa. (Continental ei ole vielä maksanut tästä meille mitään, toivottavasti kuitenkin pian tulee ilmaisia renkaita ovista ja ikkunoista.)

Painon lisäksi vanteiden jäykkyydellä on iso merkitys pyörän ajettavuuteen. Löysät vanteet hukkaavat tehoa varsinkin seisaaltaan suurella voimalla ajettaessa. Tämä korostuu erityisesti painavilla ja vahvajalkaisilla kavereilla. Jos joitakin vanteita ei pidetä maailman tukevimpina, se ei välttämättä ole ongelma 55-kiloiselle tytölle, mutta 100-kiloiselle miehelle vanteet voivat tuntua todella huonoilta. Tämä on siis hyvin tilannekohtaista!

Rahkaäijä tietenkin osti itselleen muodikkaat aerovanteet, koska ajaa niin mahdottoman kovaa.

Nykyään vanteiden aerodynamiikalle annetaan, varsinkin myyntipuheissa, iso merkitys. Korkeita hiilikuituvanteita näkeekin nykyään jo aika paljon. Vanteiden aerodynamiikalla ei mielestäni ole aloittelijalle juurikaan merkitystä. Ensinnäkin vanteiden aerodynamiikalla alkaa olemaan merkitystä vasta hiukan kovemmissa yli 30km/h vauhdeissa ja tällöinkin puhutaan samansuuruisesta vaikutuksesta, joka huonolla ja hyvällä kypärällä saattaa olla. Aerodynamiikan parantamisessa kannattaa mielestäni lähteä ajoasennon laskemisesta ja sitten kun aletaan olemaan aika matalassa ajoasennossa ja alakahvoilta ajaminen on mukavaa ja tuttua puuhaa, voi ruveta shoppailemaan "aerovanteita" ja muita "aero-osia". Lisäksi korkeaprofiiliset vanteet ovat kovalla sivutuulella hankalat ajettavat.

Cyclocross-pyörien mukana tulee yleensä suhteellisen painavat ja kestävät vanteet, joilla voi ajaa maastossa. Jos kesällä mieli tekee maantielle, saa pyörästään paljon hauskemman maantiemenijän ostamalla toisiksi vanteiksi jotkin kevyet maantiepyörän vanteet. Tällöin ei tarvitse myöskään joka lenkkiä varten vaihtaa renkaita, vaan pelkkä nopea vanteiden vaihto riittää. 

Kuinka kallis pyörä kannattaa ostaa?

Maantiepyörissä hinta muodostuu, rungosta, osasarjasta (eli vaihtajista, jarruista, kammista ja kahvoista), putkiosista (eli satulatolpasta, ohjaustangosta jne), vanteista sekä muista osista. Yleisesti ottaen mitä kalliimpi pyörä, sen kevyemmistä osista se on tehty. Tiettyyn rajaan asti rahalla saa myös muutakin kuin grammoja pois pyörästä.

Rahkaperheen mielestä maantiepyörään kannattaa pyrkiä säästämään ainakin sen verran rahaa, että pyörä on valmistettu kohtuullisen laadukkaista osista. Mielestämme tämä tarkoittaa Shimanon osasarjoissa 105:sta tai parempaa. Meillä on kokemuksia Shimanon osasarjoista Sorasta, 105 ja Ultegrasta. Sora vaihtoi selkeästi hitaammin ja eikä käyttötuntuma ollut kovin mukava, lisäksi vaihtajia sai olla säätämässä noin kolme kertaa useammin kuin 105:sta. Tietenkin kaikki pyörät ovat yksilöitä ja käytetyt vaijerit ynnä muut vaikuttavat myös, mutta ainakaan tuon yhden pyörän perusteella emme voi suositella 105:sta halvempia osia. Tosin jos ei ole kovin kranttu vaihteiden ja jarrujen käyttötuntumasta ja osaa säätää vaihtajia tarpeen tullen, kyllä Sorillakin pärjää. Soran ja 105 väliin mahtuu vielä Tiagra, josta ei meillä ei ole kokemusta.

Shimanon kalliimmat osasarjat ovat Ultegra ja Dura-ace, joita saa molempia sähköllä tai vaijerilla toimivia. Ultegra toimii ehkä vielä aavistuksen hienostuneemmin kuin 105, mutta säädön tai huollon tarpeessa emme ole havainneet mitään eroa. Sähkövaihtajat ovat vaijerilla toimivia mukavampia käyttää, mutta ladattavista akuista on pientä lisä riesaa. Sähkövaihtajia on tarjolla vasta reilusti yli 2000 euron pyörissä.

Jostain syystä markkinoiden edullisimmat pyörät ovat usein varustettu Shimanon osasarjoilla, mutta vähän kalliimmissa pyörissä löytyy myös Sramin ja Campagnolon osasarjoja. Eri merkkien osasarjojen vertailu ei ole ihan suoraviivaista, mutta näiden merkkien Apex ja Veloce vastaavat kai noin suurin piirtein 105:tä laadultaan ja Rival ja Centaur Ultegraa.

Kohtuullisen laadukkailla (105 tai parempi osasarja) osilla varustetun maantiepyörän saa halvimmillaan jo alle tuhannella eurolla. Soralla tai muilla halpisosilla varustettuja pyöriä löytää jopa alle 500 euroon. Usein kuitekin hyvin halpa hinta kielii siitä, että pyörän muut osat, kuten esimerkiksi vanteet, ovat hyvin edullista tavaraa ja pyörän paino voi olla yli kymmenen kiloa. Osia vertaillessa kannattaa huomioida valmistajien yleinen temppu laittaa selkeästi näkyvillä olevaksi takavaihtajaksi jokin vähän kalliimpi osa ja samaan aikaan pistää jarruiksi jotkin täysin merkittömät pysäyttimet, eli kokonaisuus ratkaisee, ei takavaihtaja!

Rahvelon tehtaalle kuluttajaa ei koiteta harhauttaa vaan kaikki osat ovat Ultegraa.
Hyvä esimerkki järkevän hintaisesta aloittelijan pyörästä on vaikka Radonin R1.1000 eurolla saat 105 osasarjan, hyvät vanteet, alumiinirungoin hiilikuituisella etuhaarukalla, joka on paljon alumiinista mukavampi. Pyörä on jo melko kevyt painaen ilman polkimia vain 7,85 kiloa.

Jos haluat sijoittaa hieman enemmän rahaa,  niin vähän alle 2000 euron hintaluokasta löytyy laadukkaita hiilikuiturunkoisia pyöriä, jotka ovat alumiinista pyörää vähän mukavampia ja mahdollisesti kevyempiä.
Reiluun kahteen tuhanteen euroon alkaa taas löytymään vähän erilaisiin käyttötarkoituksiin suunniteltuja pyöriä, esimerkikis erityisen mukavia endurance-pyöriä ja nopeita aero-pyöriä.

Ja tietenkin tuosta ylöspäin vain taivas on rajana ja rahalla saat paitsi painoa pois, myös huipputehokkaat levyjarrut, sähkövaihteet, omakotitalon hintaiset vanteet ja niin edelleen. Ensimmäiseen pyörään ei kuitenkaan kannata mielestämme käyttää juuri tuota 2000 euroa enempää, koska et ole välttämättä ihan varma minkälaisen pyörän tulet jatkossa tarvitsemaan, jos harrastussuunnitelmasi muuttuvatkin, niin kuin harrastuksen alussa on usein tapana käydä. Tietenkin jos sinulla sattuu olemaan paljon rahaa käytössäsi, pyörä on aina loistava ostos ja voit ostaa kalliimman ja tätä myöden myös paremman ensipyörän. Hyvä pyörä on pitkäikäinen sijoitus ja sillä tulee ajettua enemmän.

Mistä ostaa pyörä?

Maantiepyörä kannattaa ostaa joko asiantuntevasta pyöräkaupasta, tilata netistä tai ostaa käytettynä. 

Asiantuntevalla pyöräkaupalla tarkoitetaan yleensä kauppaa, jossa myydään ainoastaan polkupyöriä. Rahkaperheen kokemuksien mukaan aloittelijoiden ei kannata välttämättä ostaa maantiepyörää Prismasta tai Intersportista, vaikka siellä niitä joskus sattuu olemaan myynnissä. Usein myyjillä ei ole mitään kokemusta maantiepyöristä, eikä heitä ole välttämättä koulutettu myymään maantiepyöriä. Uudesta tulokkaasta XXL:stä ei ole vielä kokemuksia, mutta ainakin pyörien hintahaitari ylettää sen verran ylös noissa liikeissä, että myyjiksi luultavasti on valittu maantiepyörätkin tuntevia kauppamiehiä ja -naisia.

Pyöräkaupasta ostettaessa pääset kokeilemaan pyörää, saat neuvoja sen ostamiseen eikä sinun tarvitse huolehtia pyörän postimaksuista, kasamisesta sekä raastavasta odottamisesta ja mahdolliset takuuasiat sujuvat helpommin. Huonoja puolia on suppeampi tarjonta erityisesti erikoisempien pyörien osalta, sekä usein vähän korkeampi hinta. Monet liikkeet kyllä mielellään myös tilaavat asiakkailleen sopivan pyörän, mikäli sellaista ei löydy hyllystä. 

Rahkaperhe suositteleekin käymään paikallisessa pyöräkaupassa, vaikka netistä olisi jo joku hyvä diili kiikarissa. Esimerkiksi joku viime vuotinen malli saattaa irrota kotimaastakin yllättävän edullisesti.

Nettikauppojen etuna on jo edellä mainitut hinta ja valikoima. Rahkaperheellä on hyviä kokemuksia ainakin kaupoista Bike-discount, Chainreaction, Rose ja Wiggle. Jos ostat pyörän netistä tulee se yleensä miltein valmiiksi kasattuna, sinun tarvitsee ainoastaa kiinnittää ohjaustanko ja vanteet pyörään. 

Käytetyn pyörän ostamalla on mahdollista päästä harrastuksen makuun jo muutamalla satasella. Emme kuitenkaan suosittele varsinkaan kalliin käytetyn pyörän ostamista täydelliselle aloittelijalle, koska hän ei osaa arvioida pyörän kuntoa ja hintaa uusiin pyöriin verrattuna vielä kovin hyvin. Käytetty on kuitenkin aloittelijalle silloin hyvä valinta, kun rahaa on käytössä rajoitetusti. Esimerkiksi alumiinirunkoisen muutaman vuoden vanhan ihan käyttökelpoisen maantiepyörän voi saada käytettynä muutamalla satasella, jolloin voit aloittaa harrastuksen hyvin halvalla ja ostaa myöhemmin sen kalliimman pyörän, jos siltä tuntuu. Käytettyä pyörää ostaessa kannattaa pitää aina tuntosarvet pystyssä ja tarkkailla, että tietääkö myyjä todella pyörästä kaiken tarpeellisen vai onko kaveri kauppaamassa naapurin pyörävarastosta käännettyä peliä. Hyvä paikka käytetyn pyörän etsimiseen on Fillaritori.

Käytettyä pyörää ostaessa kannattaa tarkistaa, että ajaessa mikään osa ei heilu, eikä pyörästä tule mitään ylimääräisiä ääniä jarruttaessa tai kovaa poljettaessa, ja että vanteet ovat suorat ja kulutusosat, kuten ketjut ja rattaat ovat asiallisessa kunnossa. Rahkaperheen mielestä käypä hinta pari vuotta vanhalle käytetyllä kohtuullisen siisti kuntoiselle maantiepyörälle on noin puolet uuden pyörän hinnasta. Jos ostat käytetyn pyörän parin satasen säästön takia, menee tuo raha äkkiä, kun uusit renkaat ja voimansiirron osat.


Mitä muuta tarvitsen?

Pyörän lisäksi tarvitset polkimet, ajovarusteet sekä perushuoltotyökalut.

Pyörät myydään usein ilman polkimia. Tämä johtuu siitä, että näin kukin voi valita mieleiset polkimensa. Maantiepyörään kannattaa valita ilman muuta lukkopolkimet. Jos et ole ennen käyttänyt niitä, löytyy netistä ja mahdollisesti pyöräkauppiaalta neuvoja niiden opetteluun. Lukkopolkimia on kahdenlaisia, maantie- ja maastokengille tarkoitettuja. Ennen kuin ostat jommat kummat polkimet, sinun täytyy päättää kumpia kenkiä haluat käyttää. Näistä juttua hieman alempana.

Pakolliset ajovarusteet ovat kengät, kypärä sekä housut. Tietenkin voit ostaa lisäksi kaikki muutkin vaatteesi pyöräilyyn tarkotettuina, mutta nuo ovat ne pakolliset.

Kenkiä ja polkimia on kahdella erilaisella "klossilla" eli kiinnitystavalla varustetuina. On niin sanottuna maastokenkiä ja maantiekenkiä. Maastokengissä "klossi" eli osa, jolla kenkä kiinnittyy polkimeen on pienempi ja se on upotettu kengän sisään. Tämän ansiosta maastokengillä pystyy kävelemään kohtuullisen hyvin ja ne sopivatkin paremmin maantiepyörän kengiksi tilanteessa, jossa joudut kävelemään pyöräilykengilläsi vähänkään enempää. Maantiekengillä on vaikeampi kävellä, mutta niiden klossi on polkimessa tukevammin kiinni, mikä antaa aavistuksen paremman tuntuman polkemiseen.
Oikealla maastokenkä ja vasemmalla maantiekenkä.
Maantiepyörällä ajaessa ihan tavallinen kypärä tai maastokäyttöön tarkoitettu kypärä käy hyvin. Jos kuitenkin päätät ostaa uuden kypärän, maantiekypärä on kuitenkin tyylikkäämpi ja aerodynaamisempi vaihtoehto, kuin lipalla varustettu maastokypärä. Jos haluat joskus kilpailla triathlonissa tai aika-ajossa ja päätät ostaa maantiekypärän, kannattaa ostaa joku aerodynaamiseksi suunniteltu kypärä. Esimerkiksi Rahkaäijältä löytyvä Giro Airshield -kypärä on lähes yhtä aerodynaaminen kuin oikea aika-ajokypärä, mutta se ei näytä niin hurjalta etteikö sitä voisi käyttää kaikilla lenkeillä.
Oikealta vasemmalle, "aerokypärä", tavallinen maantiekypärä ja maastokypärä. Kaikki ovat ajavat asiansa maantiellä.
Hyvissä pyöräilyhousuissa on haaravälissä pehmuste eli "vaippa" joka tekee siittä todella kovasta maantiepyörän satulasta paljon mukavemman. Tämän takia Rahkaperhe suosittelee pyöräilyhousujen ostoa heti ensi lenkeillekkin. Rahkamuija on löytänyt mukavimmat pyöräilyshortsinsa Lidlistä, joten kannattaa kokeilla monia eri vaihtoehtoja, koska kaikki pehmusteet eivät sovi kaikkien pyrstöille.

Huoltotyökaluja ostaessa kannattaa arvioida kuinka paljon pyöräänsä haluaa itse huoltaa. Perushuollot eivät ole kovin vaikeita ja netistä löytyy ohje kaikkiin huoltoihin, mutta toisaalta aina se on helpompaa antaa ammattilaisten huoltaa pyöräsi. Vaikka päättäisit, että teet huoltoja pyörääsi itse, tarvitset kuitenkin joitakin työkaluja.

Ensinnäkin tarvitset renkaan vaihdossa tarvittavat pumpun, rengasraudat sekä varasisäkumin tai paikkasarjan. Lisäksi lenkeillä on hyvä olla mukana yleistyökalu, josta pitää löytyä ainakin pyörästäsi löytyvät kuusiokolo, torx ja ristipääavaimet sekä ketjutyökalu. Ketjutyökalulla saat poistettua katkenneen lenkin ketjustasi, jolloin voit korjata katkenneen ketjusi lenkillä uudella ketjulukolla.

Lisäksi sinun kannattaa ostaa ainakin ketjunvenymämittari. Vaikka et itse vaihtaisi uusia ketjuja pyörääsi, mittarilla mittaamalla tiedät, koska sinun tulee viedä pyöräsi ketjun vaihtoon. Venymämittari ei maksa kovin paljoa ja se maksaa itsensä takaisin ennen pitkää pienempinä voimansiirron huoltokuluina.

Työkalujen lisäksi sinun kannattaa hankkia satulalaukku, jossa kuljetat työkaluja. Lisäksi maantiepyörään kannattaa asentaa (jos siinä ei niitä ole jo valmiina) kaksi pullotelinettä sekä hankkia kaksi reilun kokoista pulloa. Lisäksi jokin pieni ja kevyt vaijerilukko on hyvä varuste, jos haluat poiketa kesken pyöräreissun terassille nauttimaan kahvit.
Perus satulalaukku johon mahtuu varasisäkumi, pieni lukko, työkaluja, sekä avaimet ja luottokortti.
Rahvelossa on tietenkin huippukevyet hiilikuituiset juomapullon telineet.

Loppusanat

Onneksi olkoon, jaksoit ilmeisesti lukea tekstin loppuun asti. Kertauksena todettakoon ehkä, että pyörän ostossa tärkeintä on oikean koon ja käyttötarkoituksen mukaisen pyörän ostaminen. Yksittäisiä osia on mahdollista vaihdella jälkikäteenkin mutta koko pyörän vaihtaminen tulee kalliiksi!

Kaikki, jotka lukivat tekstin kokonaan, huutavat HEP! Millaisia aatteita osto-opas herätti? Mikä on sinulle tärkeää maantiepyörässä? Mitä haluaisit vielä lisätä? Kerro!

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Kun Rahkamuija Turkuun lähti

Ai että tätä onnen päivää! Tunnen itseni aivan multimiljardööriksi, koska kun joulukuun alkupuoli koittaa, joudun varmaan avaamaan uuden tilin, sillä kaikki veronpalautukseni eivät varmasti mahdu vanhalle tilille. Joka muutenkin on toki koko ajan aivan täynnä.
Joulukuussa jumppaan setelisäkillä, enkä nosta enää penkistä, vaan pankista.
Nyt kaikki on varmaan jo lopettanut lukemisen hermostuksissaan, niin voin paljastaa, että oikeesti saan vaan yhden tollasen violetin setelin. Mutta en voi korostaa kuinka innoissani olen, koska en oo varmaan ikinä saanut viittäkymppiä enempää veronpalautuksia ja Rahkaäijä on aina päässyt leuhkimaan isoilla palautuksillaan mulle. Nyt vois kerrankin lähteä johonkin reissuun, kun molemmille tulee sopiva potti. Tämmöset rahajutut on yleensä aika vaiettu aihe blogeissa. Luiskan laukut, satasen reenitrikoot ja maastopyörät on kiltti hammaskeiju muninut tyynyn alle yön aikana, eikä raha ole vaihtanut omistajaa missään kohtaa. Mutta jos joulukuussa Rahkamuija ostaa läskipyörän, sitä ei ole kukaan muninut, vaan violetti seteli on päässyt kiertoon.
Tää häkki on tosi syvältä!
Mutta sitten otsikon aiheeseen! Tamperelainen joutui todellakin nöyrtymään ja lähtemään sunnuntaina Turkuun, koska siellä järjestettiin TUROKin kissanäyttely, johon Leoko osallistui. Mukaan kaappasin vanhan ystäväni Paulinan, jonka kanssa selailtiin lapsena rotukissakirjoja ja piirrettiin kissoja. Luulen, että silloin taisi suosiossa olla pitkäkarvaiset rodut, kuten Norjalainen metsäkissa. Niin se maku muuttuu! Lähdettiin Tampereelta jo kuudelta ja matkalla näkyi vaalimainosten lisäksi muun muassa lauma kauriita ja vähintään tuhat ylinopeuskameratolppaa, jotka oli kaikki sijoitettu noin kolme metriä sen jälkeen kun nopeus putosi satasesta kahdeksaankymppiin. Hupaisa matka siis!
Eka näyttely, niin jännää molempien mielestä!
Näyttely järjestettiin Metsämäen raviradalla  ja vähän ennen määränpäätä ajattelin itsekseni, että aika korvessa nää turkulaiset pitää ravejaan, kun ei näy muuta kun mettää ja maatiloja. Päästiin osoitteeseen ja missään ei näy ravirataa, hevosia kylläkin ja pienen pähkäilyn jälkeen todettiin, että ollaan tosiaan osoitteessa Vanha Tampereentie 235, mutta paikkakunta on Aura. Hups! Aura tai Turku, ei kai sen väliä? Aurajoki on kuitenkin Turussa? Eipä mitään, aikataulu oli laadittu tämän Auran osoitteen mukaan ja turbo punaisena hehkuen kaahattiin maalaisteitä Turkuun ja oltiin kohtuullisen ajalla paikalla, jes!
Leokon sydän hakkasi miljoonaa, samoin omistajan.
Ensin oli eläinlääkärintarkastus ja sitten asettauduttiin omaan häkkiin ja tästä ei mennytkään kauaa, kun jo juostiin häntä viidentenä jalkana tuomarinpöydälle. Kissojen järjestys oli sekoitettu, niin meille tuli vähän hoppu, mutta siellä se tuomari odotti meitä kärsivällisesti.
Ei tää ookaan niin paha, kyllä tästä selvitään!
Mitäs se oli Leokosta mieltä? Hyvä väri, turkki on rodunomainen, kissa oli pesty hyvin(!), lihaksisto näkyi kauniisti, ilme vielä vähän baby face, korvat liian pienet. Nää mää oikeastaan jo tiesinkin, Leoko on hienon värinen ja tosi jäntevä rakenteeltaan, mutta näillä korvilla ei pötkitä pitkälle. :D
Liian pienet korvat? Pitäkään näyttelynne, en ala!
Loppupäivä menikin hengaillessa ja muita kissoja katsellessa. Pyörähdettiin Paulinan kanssa myös Turun keskustassa syömässä ja se oli taas ihan oma reissunsa, kun meikä vähän suhaa kaistojen väliä ja navigoi suuntaa. Olen oikeesti tosi hyvä navigoimaan, paitsi Turussa.
Kyydissä karvaisia lapsia! Tällasia kissanvaunuja näkyi useampikin!
Italialainen tuomari arvioi abessinialaista, joka ei näytä kauheen tyytyväiseltä. 
Sama tuomari valkkaa värin parasta. Menossa riistan väriset abyt. 
Me ei päästy värin parhaan arviointiin, koska punaisia abyja oli paikalla vain kaksi. Leokolla ei myöskään ollut asiaa paneelin, jossa valitaan muun muassa kategorian paras ja näyttelyn paras. Leoko saikin viettää aikansa näyttelyhäkissä ja mun sylissä, jossa sitä kävi lapset rapsuttelemassa.
Leokon aivan ihana sisko Zini, joka oli pieni, siro ja kaunis. Mutta ei juurikaan Leokon näköinen!
Upea valkoinen kissa, jonka rotua en pysty tähän hätään sanomaan, mutta poseerasi meille hienosti häkistään. 
Ja taas abessinialainen! Oli siellä muitakin kissoja kuin abyja ja tuo valkoinen jättiläinen, mutta ne eivät osuneet kuvaan. 
Neljän aikaan oli lupa lähteä ja kerättiin kimpsut, kampsut ja kissat ja huristeltiin Tampereelle. Herätys viideltä painoi aika pahasti ja paluumatkalla varmaan kaikki muut paitsi kuski torkkui. Leokokaan ei kovin kauaa jaksanut protestoida automatkan epämukavuuksia, vaan hiljeni koppaansa unille pitkän päivän jälkeen.
Kotona odottava Leo sai tuliaseksi repusta pilkistävän vihreän viuhkalelun. 
Sisälle päästessä vapautin Leokon kopasta, mutta Leo olikin sitä mieltä, että reissussa ollut kaveri haisee oudolle ja alkoi erikoinen välttely ja sähinä, jota jatkui pitkälle eiliseen. Nyt ilmeisesti reissun hajut on jo hävinnyt Leokosta, koska maassa on rauha ja kissoilla hyvä tahto. Ja ensimmäinen ruuseke on saatu, vau! Saa nähdä jatkuuko Leokon näyttelyura vielä, hieman kyllä kiinnostaisi kuulla mitä jäbästä sanotaan, kun baby face on kasvanut vähän isommaksi.
Rahkaäijä vaatii vieressä, että senkin rakkaasta laitetaan vielä kuva loppuun! Saamansa pitää! Äijä löysi eilen jostain Rauta-Soinin romukasasta meidän autotallisaliin lattian eli valtavan rullan kumimattoa. Sitä on ainakin riittävästi! Kuva ei anna rullan jättimäisyydelle oikeutta. Vaatii vielä vähän pesemistä kylläkin, ennen kuin tuossa viitsii jumpata. :D
Taas tässä käy näin, että mun pitäis olla jo menossa töihin ja tässä istun edelleen. Ääk! Mutta nyt meen, kattilat ei voi enää odottaa myyjäänsä!