perjantai 23. syyskuuta 2016

Taidetta ja tv-kuvauksia

Keskiviikkona meillä oli luvassa hieno ja jopa hieman juhlallinen tilaisuus, koska olimme saaneet kutsun taidenäyttelyn avajaisiin. Hetkinen, Rahkaväki ja taidenäyttely, ei jotenkin sovi yhteen? Mutta tää olikin aivan spesiaalia taidetta, nimittäin murskaustaidetta! Keväällä meihin otti yhteyttä helsinkiläinen taiteilija Reija Meriläinen, joka ehdotti yhteistyötä prässäämisen merkeissä. Sehän sopi! Toukokuussa nainen saapui meille auto täynnä tekoraajoja eli ballistisesta geelistä tehtyjä käsiä ja jalkoja, jotka näyttivät inhottavan paljon ihan oikeilta raajoilta. Teimme videon näiden murskaamisesta ja Reija kuvasi materiaalia omaan työhönsä.
Taitelija ja muusa. Reija on aivan mahtava ja kiva tyyppi!
Meidän videon kanssa kävi lopulta niin, että jouduimme poistamaan sen melkein heti julkaisun jälkeen Hydraulic press channelilta ja siirtämään Beyond the Press -kanavalle pienemmän yleisön saataville, koska tunsimme kakkamyrskyn nousevan päällemme ennätyksellistä vauhtia. Harmi sinänsä, koska video oli mielestäni hyvä ja hauska, mutta kyllähän sen nyt ymmärtää, että joillekin jalkaterän murskaaminen voi olla jollekin vähän liikaa. Varsinkin jenkeille, ihme mielensäpahoittajia.
Koko seinän skriini, hypnotisoiva jumputusmusiikki ja mössöksi hajoavat sormet. Lumouduin.
Reijan näyttely on siis esillä vielä pari viikkoa Turun Titanik-galleriassa ja se oli yllättävän vaikuttava kokemus. Seinänkokoisella näytöllä pyöri nonstoppina video käsien ja jalkojen musertumisesta ja tämä oli suorastaan hypnoottista. Olisi ollut helppoa istua videon edessä vaikka tunnin ja vain tuijottaa ruutua. Näyttelyssä on esillä myös meidän alkuperäinen HPC-video ja yhdellä näytöllä pyöri videoon tulleita kommentteja.
En tiedä onko Suomessa ennen Youtube-videot päätyneet taidenäyttelyyn ja se tästä tekeekin mielenkiintoisen, ikään kuin joku tekisi mäkkärisafkasta fine diningia. Ihan mitenkään meidän videoita vähättelemättä ne on kulutustavaraa, joita mennään katsomaan videosta toiseen hyppien aivot off-asennossa, että on jotain tekemistä iltapalan aikana. Videoinstallaatio taidenäyttelyssä on taas sitä varten, että ajan kanssa mennään fiilistelemään teosta ja funtsimaan mitä tunteita se herättää. Ja nyt siellä on meidän video. Oikein näen kuinka hipsteritaitelijat vaeltaa joukolla Turkuun ja hieroo partaansa ja pyörittelee samalla mielessään ja keskenään, mitä yhteiskunnallisia piiloviestejä meidän videosta löytyy ja onko prässin vihreällä värillä jokin symbolinen merkitys. Mene siis Titanik-galleriaan, jos haluat pohtia tätä asiaa.

Tänään pohdin taas, että tämä opintovapaa etenisi aivan huippuhyvin, jos joskus ehtisi luennolle. Tällä kertaa syynä lintsaamiselle oli kuvaukset NBC:n kanssa. Pojat tuli vähän tekemään pätkää Caught on Camera with Nick Cannon -ohjelmaan. Googletin muuten just äsken vasta, kuka edes on Nick Cannon ja se on näköjään ollut joskus naimisissa Mariah Careyn kanssa. Hyvin mää oon perillä.
Kuvausporukan toimittaja sanoi, että ohjelmalla on noin 5 miljoonaa katsojaa plus nettikatselut päälle. Ainakin meidän tämänpäiväiset haastattelut menee tuohon ridiculous -osastoon, oli meinaan sen verran naurettavaa toimintaa, kun koitin englanniksi kertoa miten hydrauliprässi toimii. Kuvakaappaus on NBC:n nettisivuilta.
Jos jotain olen viime aikoina oppinut, niin sen, että kaikki kuvataan aina vähintään viisi kertaa uudestaan. Omat videot vedetään aina ykkösellä purkkiin, niin on pieni shokki, kun Amerikan pojat tulee käymään ja yhden muutaman minuutin pätkän kuvaus vie tuntitolkulla. Ei ollut muuten Cannonin juoksupojat ihan pikkubudjetilla liikkeellä, kun kuvausryhmän toi paikalle oma autonkuljettaja, joka oli ollut porukan palveluksessa koko Suomen vierailun ajan. Ihan perus.
Haastatteluasemissa. Mun haastis kuvattiin lopulta sisällä. Yleensä ketään ei kiinnosta mun haastatteleminen ja olin aivan shokissa, kun tajusin että tällä kertaa meikäkin joutuu vastailemaan kysymyksiin. Olisi voinut vaikka tukan pesaista, jos olisin tämän ennakoinut. :D
Kuvaukset kesti viisi ja puoli tuntia, eikä ukkeleille meinannut mennä millään jakeluun, että pajalla pitäisi sorvin pyöriä, eikä siellä voi koko päivää kuvata. Kuvauskalusto siirtyi siis meille sisälle mun haastattelun ajaksi ja siinä vaiheessa jo hieman kiehutti koko homma ja käskyttävä toimittajaheebo. Teroitin tympeälle äänimiehelle varmaan kolme kertaa, että ulko-ovea ei jätetä auki, koska meillä on kissoja. Voin sanoa, että Nick-pojalta olisi saattanut mennä vähän sisu kaulaan, kun olisi saanut laskun kissan katoamisesta. Lisäksi tein varmaan jonkun megaluokan etikettivirheen, kun käskin äijiä ottaa kengät pois meillä sisällä. Porukka oli tepastellut ensin tunteja pajalla metallilastujen seassa ja sitten ne tulee kengät jalassa meidän olkkariin. Excuse me? Olkkarin Jaffa-matto tuli pesusta kuukausi sitten, ja nyt valkoisen A-kirjaimen kohdalla on juntin mikrofonimiehen jalanjäljet. Edes siitä voisin pistää laskun Marieh Careyn exälle. Mutta siis sellaiset kuvaukset tällä kertaa, sotkeentuneen maton sijaan yritän miettiä, että viis miljoonaa jenkkiä näkee meidän hölmöilyjä. En tiedä, oliko se kovin lohduttava ajatus. :D
Vasemmalla näkyy matonsotkija-äänimies. Sillä ei muuten ollut sukkia, kun lopulta otti sitten kenkänsä pois. Nyt sen jalkasilsa varmaan seikkailee meidän olkkarissa. 
TV-hommat jatkuu huomenna, mutta tällä kertaa kotimaisen viihteen parissa. Huomenna illalla ollaan mukana Possen suorassa lähetyksessä. Käyn tässä suurta keskustelua itseni kanssa, että mitä ihmettä telkkariin kuuluu laittaa päälle. Jos mua ei näy huomenna, en varmaan keksinyt mitään päällepantavaa ja jänistin ja työnsin vaan Rahkaäijän lähetykseen. :D Elämme jännittäviä aikoja. Hyvää viikonloppua!

tiistai 20. syyskuuta 2016

Kyykkyä, nyhtistä ja mifua

Kesän reenit oli vähän sitä sun tätä ja voisi sanoa, että viimeiset kuukaudet salilla on ollut kuntoilua, eikä varsinaisesti tavoitteellista voimanostotreeniä. Olinkin vähän lannistut, että edessä on hirveä työ, kun kaikki voimat on kadonneet. Viikonloppuna suureksi ilokseni huomasin, että eihän tässä ole mitään hätää! Kokeilin ensimmäistä kertaa toukokuun kisojen jälkeen ykköstä kyyykyssä ja sata kiloa sain väännettyä ylös. Vähän moittivat isot pojat, että jäi himpun vajaaksi, mutta se olisi ollut korjattavissa vähän tarkemmalla tekniikalla. Ennätys alkuvuodelta on 110 kiloa, ja uskon sen tason palautuvan äkkiä, kun saa treenirutiinin kunnolla pyörimään ja vähän varmuutta ykkösiin. Penkissä otin lisäksi 57,5 kiloa, eli siitä puuttuu 5 kiloa ennätyksestä. Olen tosi tyytyväinen, kun huomasin, että ei ne voimat radikaalisti häviä mihinkään muutamassa kuukaudessa, vaikka reeni olisi ihan vasemmalla kädellä tehtyä (silloin luulisi vasemman käden olevan tosi vahva, höhööhö!). Ja vaikka elämä on ollut epäsäännöllistä ja hektistä, lähes joka viikko salilla on pyörähdetty vähintään kerran tekemässä esimerkiksi 3x10 sekä kyykkyä että penkkiä ja vähän selkää.
Iltapullistelut RautisGymillä.
Välillä sitä mielellään funtsii, että mitä jos koko vuosi olisikin ollut säännöllistä voimanostotreeniä, kyykkäisin varmaan 120 kiloa, hauikseni pimentäisi auringon ja kaikki salin tangot vääntyis mutkalle, kun käyttäisin mavessa niin isoja romuja. Tai sitten ei. Mää kuitenkin ajattelen tän niin, että tässä on koko loppuelämä aikaa nostella painavia asioita, mutta jotkut kokemukset on niin ainutkertaisia, että pieni takapakki kyykkytuloksessa ei varmaan haittaa. Jos suunnitelmana on harrastaa salitreeniä ja voimanostoa vuosia, ei yksi muutaman kuukauden huonon treenin kausi pahemmin vaikuta. Nyt kun oikeasti tuntuu, että olen taas reenin syrjässä kiinni, voisi seuraavat kisat olla marraskuussa. Vielä en ole kokonaan haudannut ajatusta SM-kisoistakaan, katsotaan katsotaan!
Onpa muuten ruma lastaus tangossa, miten edes kehtaan laittaa tällaista nettiin?
Meidän autotallisali RautisGym on menossa pian kiinni tältä kaudelta, kun kelit kylmiää ja talvisalillamme HH Gymillä tapaa myös muita ihmisiä. Kun me tehdään nykyään töitä yhdessä, se tarkoittaa sitä, että ollaan noin 24 tuntia vuorokaudesta yhdessä. Sen takia on hyvä lähteä edes treenaamaan pois kotoa muiden ihmisten seuraan, ettei ihan mene hermo puolin ja toisin. :D Mutta mitä tähän tiimityöhön tulee, yllättävän hyvin tämä meidän Youtube-startup-yhtiökumppanuus on pelannut tähän asti.
Tää setti palauttaa niin reenistä kuin työpäivästäkin.
Vähän aikaa sitten kerroin meidän uudesta lempparista, eli kasviskebabista. Nyt ollaan otettu myös haltuun muita viime aikojen muotiruokia. Nyhtökauraa tulee meidän lähi-Prismaan vain lauantaisin ja se on ollut aina loppu, kun päästään mestoille, mutta viime lauantaina oltiin nälkäisiä aamushoppaajia ja saatiin vähän nyhtistä koriin. Mutta mikä on tämä nyhhtökauralle annettu palstatila ja hehkutus, sehän oli ihan tunkkaista ja pahaa! Tai no ei ainakaan kaiken hehkutuksen arvoista. Kokeiltiin kahta eri makua, eli jotain inkivääriä ja tomaattia. Kumpaakaan ei syönyt pelkiltään, ja tomaattisoseen joukkoon sekoitettuna jotenkuten.
Nyhtistä tomaattikastikkeella. Kyllä sitä ny syä, enne ku selkäänsä ottaa.
No entäpäs sitten se kohuruokien äiti, eli Mifu. Mää niin näen, kuinka siellä sata euroo tunnilta laskuttavat konsultit on vuositolkulla pohtineet, että mitäs uutta me kehitettäis siihen lihan tilalle ja sitten tulee aika esitellä tuotekehityksen huipentuma. Tittididiididiidid, mitäs sieltä paljastuukaan! Raejuusto! Eikun hetkinen, sehän keksittiin jo joskus 30 sitten. Ei mutta tää on ihan eri juttu, isompaa raetta ja sekaan voi pistää maustekastikkeen, niin tulee semmoinen ruokaisa tunnelma. Se on mifua se. Jos Valio tarvii vielä tuotekehitysapua, mä voin lähtee mukaan ja laskuttaa vaan 90 € tunti. Voitaisiin vaikka yhdessä kehittää semmonen valkonen välipala, joka tosi paljon muistuttaa rahkaa, mutta se ei ole rahkaa, ja sen nimeksi voisi antaa vaikka Rafu! Ja jos Valio tarpeeksi maksaa, voin muuttaa blogin nimen Rafumuijaksi. Ja kun vielä vähän maksavat, keksin mainoslauseetkin. Ota Rafu, niin ei nouse korvista savu.
Laitoin mifua munakkaaseen ja siellä se maistui ei miltään tai korkeintaan juustolta ja salaatin seassa se oli sitä itseään eli raejuustoa. Mä oikeesti uskoin tähän juttuun ja olisin tosi paljon tahtonut tykätä mifusta.
Vähän olin nyt pettynyt näihin lihankorvikkeisiin, vaikka kovasti olisin suonut niiden olevan hyviä. Mutta ei se mitään. Uskoisin, että maustamatonta nyhtistä voidaan ehkä mahdollisesti joskus kokeilla jonkun ruuan seassa hyvin maustettuna, mutta mifulle ei nyt löytynyt oikein paikkaa meidän maailmasta. Sekasyönti jatkuu siis edelleen.
Mutta sellaiset olivat mietteet tällä kertaa muotiruuista ja muotikyykyistä. Tässä oli kaikki tällä kertaa, kiitos lukemisesta ja hyvää päivänjatkoa!

tiistai 13. syyskuuta 2016

Kuka kopioi ja ketä?! Rahkamuija vs. Ken Block

Tämä olisi melkein Rahkis-Sanomien erikoisnumeron paikka, sillä juuri äsken selvisi erittäin kuohuttava kopiointikohu. Tänään julkaistiin ralliautoilija Ken Blockin uusin video Youtubessa ja Rahkaäijä ei koskaan jätä yhtäkään miehen ajovideoista katsomatta. Mutta tällä kertaa Ken Block jäi kiinni verekseltään. Uuden videon huippukohta oli pöllitty suoraan Rahkamuijan blogista!!!
Kyllä! Julkaisin elokuussa kuvia Åren matkalta ja tämän huippusuositun postauksen (luettu  413 kertaa) on ilmeisesti silmäillyt läpi myös Blockin poika, joka on epätoivoisesti yrittänyt keksiä jotain hauskaa koukkua Gymkhana nine -videolleen. Taitaa olla ideat jo vähän lopussa yhdeksännen videon kohdalla, kun pitää muilta pölliä. Peli on niin selvä kuin olla ja voi.
Rahkamuijan postauksen jännittävimmässä kohdassa Rahkamuija lähes murskaantuu Segwayllaan ruotsalaisen veturin alle. Blockin videossa ukkeli kaahaa holtittomasti junaradan yli ja ehtii juuri viime hetkellä pois veturin alta. Täsmälleen sama kohtaus!
Jos videota katsoo tarkemmin, se on oikeastaan kopioitu meidän elämästä muutenkin, koska ajolinjat on ihan samat kuin Rahkaäijällä Prismaan mennessä juuri ennen sulkemisaikaa, kun on pakko saada Pepsi Maxia.Video on alla, jos joku haluaa tarkistaa väitteideni paikkansapitävyydet. En tiedä kannattaako tuollaiselle säälittävälle kopiojalle antaa yhtään katselua, niin ala-arvoista matkimista.
Nyt Rahkamuija alkaa koota lakimiesrivejään, sillä tämä ei jää tähän. Uskoisin, että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun matkija-Block varastaa muiden ideat, joten jos Ken Block on matkinut myös sinua, ilmoittauduthan kommenttiboksissa, koska haistan tässä joukkokanteen mahdollisuuden! Ukkeli on perustanut DC-kenkämerkin, joten näkisin, että tässä on helposti mahdollisuus 50 miljoonan dollarin korvauksiin. Ja sitä paitsi, tämä juttu on niin ilmiselvä, että oikeuden tuomari varmasti julistaa Ken Blockin matkijaksi ja syylliseksi heti videon katsottuaan!

Nyt toivotan kaikille muille paitsi Ken Blockille hyvää yötä tai huomenta. Käräjillä nähdään, Kentsu!

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Inhottavimmat ruuat TOP3

Tänä viikonloppuna ruokaympyrä on koostunut lähinnä ravuista, racletesta, ribseistä ja viinistä, mutta nyt ei puhuta siitä, vaan tällä kertaa mässäillään inhottavilla ruuilla. Jostain ihmeellisestä syystä meille on viime aikoina kulkeutunut kaikenlaisia herkkuja ympäri maailmaa ja nyt aionkin paljastaa kolme pahinta vihollistani.

3. Vegemite
Pronssin värinen mitali lähtee merten taakse Australiaan Vegemite-tahnalle. Purkki tätä inhotusta saapui meille australialaisen Danin matkassa. Mies oli häämatkalla Suomessa ja toi meille samalla erinäistä Australia-kamaa murskattavaksi. Herää kysymys, mikä saa tulemaan Suomeen häämatkalle? Australian mies oli Euroviisu-fani ja oli vieraillut Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2007, kun täällä järjestettiin Euroviisut. Dan oli ihastunut Suomeen ja saunaan ja oli sen jälkeen vieraillut Suomessa useammankin kerran. Mutta nyt takaisin Vegemiteen.
Vegemite on siis mustaa tahnaa, joka on tehty oluen valmistuksesta jäävästä hiivajätteestä. Herkullinen mielikuva, vai mitä? Toivoin kovasti, että mömmö maistuisi maapähkinävoilta, mutta se oli silkkaa toiveajattelua. Maku ei hyvällä tahdollakaan muistuttanut ruokaa, vaan se oli todella törkeän makuista. Överisuolaista ja aika hapanta. Danilla oli erittäin hauskaa katsellessa meidän irvistelyitä ja yökkäilyjä ja hänen mukaan Vegemite on tosi suosittua Australiassa ja sitä vedellään leivän päälle margariinin tapaan. Öööö, miksi? Kun olin jotenkin päässyt yli mausta, pistettiin purkki prässillä mäsäksi ja sen jälkeen Vegemite oli irti! Prässin ympäristössä leijaili inha Vegemiten tuoksu ja mönjää jäi kiinni prässin työkaluihin ja saasta haisi pajalla monta päivää tämän karun kohtaamisen jälkeen.

2. Surströmming
Yleensä ruotsalaiset voittaa kaiken, mutta tänään tarjolla on kakkossija. Surströmming on purkitettua hapansilakkaa ja sillä on aikamoisen lemuruuan maine. Heinäkuussa meillä kävi kaksi jäbää Ruotsista, pojat oli lähtenyt road tripille Suomeen ja yksi matkakohteista oli Tampere. Miehet toi meille tuliaiseksi purkin hapansilakkaa, mikä oli ihan mukava juttu, koska suurströmminkiä ei taida löytää Suomesta juuri mistään. Vieraat tietysti toivoa, että voitaisiin prässätä tölkki, mutta kieltäydyttiin kohteliaasti kunniasta, koska ei haluttu saastuttaa koko konepajaa hapansilakan lemulla.
Päätettiin siis, että Surströmming on hoidettava ulkona ja se sai kyytiä videossa, jossa räjäytettiin säilykepurkkeja nuotiossa. Hapansilakkapurkki oli viimeisenä, koska tiedettiin, että jälki tulee olemaan rumaa. Ja kuten aavistettiin, haju oli todella kuvottava. Ei maistettu tätä kalaherkkua, mutta yleensä ei tule muutenkaan mieleen syödä mitään, mikä haisee kilpikonnan ulosteelle. Olen muuten juuri tässä itse syömässä, hyvää ruokahalua mulle!

1. Durian
Tässä tiukassa kilpailussa ykkössijan vie eksoottinen hedelmä nimeltä durian. Tämä piikkihedelmä nousee kuvottavuudessaan ohi hapansilakan, koska durian-muistot ovat erittäin tuoreena mielessä, kun kohtaaminen tapahtui tänä aamuna. Durian päätyi meille tällä viikolla singaporelaisen Wanin matkassa, kun hän tuli tekemään Hydraulic press channelista juttua The hieno -sivustolle. Durian saapui meille muovipussissa ja sitä oli ilmeisesti säilytetty pakastimessa ja jääkaapissa ja jätin sen meidän keittiön pöydälle, kun ajattelin, että se joutuu pian prässin alle. Seuraavana päivänä keittiössä puuhaillessa ihmettelin, että ovatko kissat piilottaneet jonnekin jääkaapin taakse hiirenraadon, koska lähes koko yläkerran oli vallannut mädäntyneen haju. Sitten tajusin, että syyllinen on piikkimonsteri muovikassissa ja se sai muuttaa samantien ulos asumaan. 
Durian haisi siis jo ennen prässin alle joutumista tosi pahalle, mutta tämä Luciferin lahja maailmalle pääsi oikeuksiinsa vasta kun se oli hajotettu. Todella kuvottava mädän haju levisi taas ympäri pajaa ja mun oli pakko mennä ulos yökkimään, kun haju oli niin karmea. Onneksi ollaan niin kovan luokan ammattilaisia, että prässäysvarusteisiin kuuluu kaasunaamarit ja kun ne puettiin päälle, pystyttiin jotenkin käsittelemään sotku. En yhtään liiottele, kun sanon, että oksennus olisi varmasti tullut ilman kaasunaamareita. Mä en maistanut duriania, mutta Rahkaäijä sanoi sen maistuneen vähän samalta miltä haisi, mutta makealta. En pidä tästä mielikuvasta. Netissä joku kuitenkin väitti, että durian on ihanan makuista, mutta en suostu uskomaan tätä. Kuulemma Singaporessa ja Thaimaassa durianin vieminen moniin hotelleihin ja julkisiin kulkuneuvoihin on kielletty hajun vuoksi. Pohdittiinkin, että olisi aikamoista bioterrorismia tiputtaa kypsä durian vaikkapa kauppakeskuksen aulaan ylemmistä kerroksista. Siinä olisi evakuointi aika lähellä tai kauppa ei ainakaan kävisi kovin vauhdikkaasti, koska asiakkaat lähtisivät kotiin oksentamaan.
Otin kaasunaamariselfien hajotetun durianin kanssa.
Kaikki nämä herkkuruuat päätyivät meille siis kansaisvälisiltä vierailta, jotka todellakin tiesivät, että ei välttämättä tulla pitämään tuliaisten mausta ja hajusta. Etenkin haju oli näissä kaikissa aikamoinen kynnyskysymys. Ruuan pitää tuoksua hyvältä, että sitä voi syödä. Uskon, että esimerkiksi mämmi tai salmiakki eksoottisuudessaan voi syystä tai toisesta päätyä jonkun ulkomaalaisen inhottavimmat ruuat -listaukselle, mutta niiden seurassa pystyy sentään hengittämään. Suomiruuista olisin voinut ottaa tähän vaikkapa kaalilaatikon, josta en pidä lainkaan, mutta se haisee suunnilleen ruusulle verrattuna vaikkapa durianiin, joten sellainen ei kelpaa tällaiselle hardcore-listalle.

Oletko koskaan maistanut tai haistanut mitään näistä kolmesta? Tai mikä muu ruoka kuuluisi olla tällä listalla? Kerro!

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

RAHKIS-SANOMAT KERTOO TOTUUDEN!

Hyvää iltaa ja tervetuloa Rahkis-Sanomien syyskuun numeron pariin. Rahkis-Sanomat ei ole ilmestynyt sitten helmikuun, koska keskusrikospoliisi luuli lehden olevan MV-lehden sisarjulkaisu ja sulki lehden tekijät vankilaan puoleksi vuodeksi. Nyt toimituskunta on kuitenkin päässyt pois kiven sisästä ja internet saa jälleen kuulla totuuden siitä, mitä oikeasti tapahtuu!

RAHKAMUIJAN MUMMU TILITTÄÄ: NAVETTA TÄYNNÄ IRTORAAJOJA!
Rahkis-Sanomien luotettavan tietolähteen mukaan Rahkaperheen shoppailut ovat jälleen kerran karannneet pahasti käsistä. Tällä kertaa ei kuitenkaan ilmeisesti ostettu yhtään polkupyörää, vaan peräkärryllinen mallinukkeja. Rahkis-Sanomien salaisen tietolähteen mukaan nuket on nyt piilotettuna Rahkamuijan mummun navettaan. "Siellä niitä lojuu, jalkoja ja käsiä ja torsoja" kommentoi nimettömänä pysyttelevä mummu tätä hirvittävää kätköä. "Anttilan konkurssimyynnistä ne nuoret ostivat nämä nuket" jatkaa järkyttynyt mummu. Rahkis-Sanomien haastatteleman maalaispoliisin mukaan tapauksesta ei ole syytä aloittaa rikostutkintaa, sillä mallinukkejen säilyttäminen navetassa ei ole rangaistavaa Suomen rikoslaissa. 
Rahkis-Sanomien tietojen mukaan mallinuket ovat työskennelleet aiemmin Lahden Anttilan vaate-esittelijöinä, mutta nyt heillä kaikilla on uusi työpaikka HPC Entertainmentin stuntmiehinä.

YOUTUBE-MILJARDÖÖRIEN KOTONA TORAKOITA!?
Rahkis-Sanomien vihjepuhelimeen tuli 77 euron arvoinen vinkki, että Hydraulic press channel -tekijöiden kotoa on löydetty torakoita. Soitimme Rahkaäijälle kysyäksemme pitääkö kuohuttava väite paikkansa.
Rahkis-Sanomien toimittaja (RST): Rahkis-Sanomista terve, teillä on kuulemma torakoita?
Rahkaäijä(RÄ): No terve. Ei ole torakoita, pari turkiskuoriaista oli.
RST: No melkein. Aiotteko mahdollisesti muuttaa pois tai polttaa talon?
RÄ: Emme aio, kuoriaiset sai kyytiä kunnon siivouksella ja myrkytyksellä
RST: Aha, Miten kommentoit väitettä, jonka mukaan olette Youtube-miljardöörejä?
RÄ: Ei valitettavasti pidä paikkansa. Hyvää päivänjatkoa. Tuut tuut tuut....
Tuholaiasiantuntija Teppo Orakan mukaan turkiskuoriaiset ovat melko yleinen riesa vanhoissa taloissa. "Turkiskuoriaiset syövät vaatteisiin reikiä, mutta ovat muuten melko harmittomia" asiantuntija T. Orakka kommentoi. "Kannattaa pitää huoli vaatekaapin tai vaatehuoneen siisteydestä ja säilyttää tekstiilejä laatikoissa, niin kuoriaisilla ei ole mitään syötävää" Teppo Orakka vinkkaa. 
Siivousoperaation jälkeen vaatehuoneet näyttivät erittäin siisteiltä.

YÖLLINEN JAHTI "PELKÄSIN HENKENI EDESTÄ"
Koska median tehtävä on päästää ääneen myös pienet ja heikot, julkaisimme harvinaisen haastattelun, jossa tarinansa kertoo Rahkaväen kissojen kiusaama päästäinen. 
"Olin yhtenä iltana ihan rauhassa hengailemassa apiloiden seassa, kun selkääni iski hampaansa hirvittävä peto. Piipitin armoa, mutta peto vain murisi matalasti ja lähti kuljettamaan minua hampaissaan jonnekin. Rukoilin jyrsijöiden jumalalta apua, mutta pyyntöni tulkittiin ilmeisesti väärin, koska kohta petoja oli pian kaksi" päästäinen kertaa kauhujen illan tapahtumia. Tarina saa vielä hurjempia sävyjä, kun pedot veivät avuttoman päästäisen sisälle taloon. "Ne paiskoivat minua pitkin lattioita ja päästivät hetkeksi karkuun ja kävivät taas kiinni. Tätä piinaa kesti useita minuutteja ja pääni oli luultavasti jo irronnut, kunnes paikalle saapui ihminen joka sai huitaistua minut sanomalehdellä pahvilaatikkoon" päästäinen kertoo ääni väristen.
Päästäinen ei halua tulla omilla kasvoillaan julkisuuteen, vaan pysyttelee mielummin tuntemattomana.
 Lopulta päästäinen lensi tunkiolle, eikä muista loppuillasta mitään. "Vaadin jotain oikeuksia päästäisille, hallitus leikkaa aina vanhuksilta, lapsilta ja päästäisiltä. Juha Sipilä voisi koittaa olla päivän ajan päästäinen ja miettiä sen jälkeen ovatko säästökohteet oikeat!" päästäinen puhisee. Rahkis-Sanomat järjestää hyväntekeväisyysgaalan, jossa kerätään rahaa kissojen kiusaamille päästäisille. Voit osallistua keräykseen lahjoittamalla rahaa Rahkis-Sanomien tilille FI69 6969 696969.
Rahkis-Sanomien tietojen mukaan väkivaltainen päällekarkaus tapahtui tässä häkissä ja aggressiiviset pahoinpitelijät näkyvät kuvassa.

RAHKAMUIJAN SILIKONI-IMPLANTIT, KATSO KUVAT!!
Toimituksen vihjepuhelin kävi jälleen kuumana, koska Rahkamuijan huhutaan ottaneen silikonirinnat. Huhut perustuvat Instagram Stories -kuvaan, jossa Rahkamuijan etumus näytti selvästi kasvaneen. Seuraavasta kuvasta kuitenkin paljastui, että kyseessä oli vain irtoimplantit, jotka olivat Beyond the Press -kanavan videota varten. Saimme kuitenkin käsiimme kuvan, jossa Rahkamuija esittelee auliisti feikkisilikonejaan. Kuvat ovat K18-materiaalia, joten suljethan silmäsi tämän kuvan ajaksi, jos olet alle 18-vuotias. 
Rahkamuija esittelee tässä uusia, mutta väliaikaisia silikonirintojaan.

Rahkis-Sanomat sai luotettavan vihjeen, että nämä implantit eivät kestäneet prässin käsittelyä.

VIISI VUOTTA YHDESSÄ -USKOMATON ON-OFF -SUHDE!!
Kylillä huhutaan, että Rahkamuija ja kuntosaliharrastus olisivat olleet yhdessä jo viisi vuotta. "Totta se on, 3.9.2011 päätin, että nyt aloitan salitreenit säännöllisesti" onnellisen kuuloinen Rahkamuija hehkuttaa vuosipäivän kynnyksellä. Viisi yhteistä vuotta on sisältänyt niin ylä- että alamäkiä sekä epäonnistumisia että uusi ennätyksiä. "Välillä vihaan salitreenejä, mutta useimmiten niistä tulee hyvä ja energinen fiilis" Rahkamuija kertoilee. Rahkis-Sanomien luotettavat tietolähteet kertovat, että kesällä Rahkamuijalla ja kuntosalilla saattoi olla viikonkin ero, mutta nyt kyyhkyläiset ovat jälleen säännöllisesti yhdessä. "Yleensä vietämme kolme iltaa viikossa yhdessä" Rahkamuija kihertää ja silittelee tangon karheaa pintaa. "Meitä ei mikään erota, olemme loppuelämän yhdessä". Rahkis-Sanomat ei tavoittanut kuntosaliharrastusta kommentoimaan vuosipäiväuutista. 
"Tämä on pysyvää rakkautta" Rahkamuija hehkuttaa kultansa kanssa puuhaillessa.
Tässä oli syyskuun Rahkis-Sanomat täynnä totuutta ja painavaa sanaa. Kannattaa pistää Rahkis-Sanomat tilaukseen, niin et missaa internetin luotettavinta aikakausilehteä jatkossakaan! Hyvää loppuviikkoa.