lauantai 22. lokakuuta 2016

Minä rakastan minua -messuilla

Tänään oli oikein kunnon tyttöjen päivä. Laitettiin väriä ripsiin ja lähdettiin  messuille humputtelemaan! Humputteluseuraksi otin ystäväni Iinan, jonka kanssa olen harrastanut erinäisiä humputuksia ja hömpötyksiä jo lähemmäs 13 vuotta. I love me -messut, joille mulla oli bloggaajapassi, aukesivat kympiltä ja oltiin ryskyttämässä ovia jo ennen kymmentä monen muun kanssa. Jo aamun väkimäärä lupasi varsin tiivistä tunnelmaa iltapäivälle.
Messualueen lisäksi mahduin lakkaan!
 Itseä kiinnosti messuilla eniten liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvät jutut ja alkuun ravattiin apinanraivolla läpi kauneus-osasto, joka ei pahemmin meitä puhutellut. Purkkia, purnukkaa ja piperrintä olisi ollut jos jonkinlaista, mutta meidän silmissä siinsi jo loputtomat maistiaistarjottimet. Vähän siinä aamupäivänälkä jo kolkutteli, mutta se oli pian hoidettu pois päiväjärjestyksestä, kun maisteltavana oli raakasuklaata, smoothieta, spelttipuuroa ja vaikka mitä muuta voimaruokaa.
Marjakeittoa hintaan 20 €/litra, mikä jottei!
Kattavat ja monipuoliset maistiaistarjottavat olikin ehdottomasti yksi tämän messujen vahvuuksista. Jos meinaat jotain myydä messuilla, siitä pitää olla maistiasia. Oli se sitten tukankihartimia tai nahkasaappaita, niin maistiasia pitää olla!
Iina väkertää voimapalloja. Vai oliko ne energiapalloja?
Oli mitä oli, mutta nämä falafel-pyöryköiden näköiset pallerot oli superhyviä!
Kauneuden ja raakasuklaan lisäksi messuilla olisi päässyt kokeilemaan muun muassa perinteistä jäsenkorjausta, hierontaa, ostepaatin käsittelyä tai vyöhyketerapiaa, mutta me ei hoksattu mennä niihin heti kymmenen jälkeen ja iltapäivän puolella kaikkiin oli jo tunnin jono. Mene siis heti aamusta, jos aiot mennä!
Voi myös mukavasti hieroa kallonpohjaa, jos kopsahtaa tuosta kaverin jalkojen päältä päälleen lattialle. Tää taisi olla akrojoogaa. Agrojooga taas olisi sellaista maajussien joogaa traktorin päällä. Höhöö.
Messuilla oli paljon mielenkiintoisia juttuja, mutta myös melko reilusti sitä huuhaa-osastoa, josta spontaani ensikommentti oli vain "Eisssaaakeli!". Enkeliterapiaa ja chrakroja ja auroja. Oon erittäin skeptinen kaikkea huuhaata kohtaan ja olisin varmaan viimeisiä ihmisiä, jonka joku lahko tai hölynpölykerho saisi agitoitua riveihinsä. (Nyt kun sanon näin, niin liityn varmaan ens viikolla Skientologeihin. :D) Näiden messujen ehdoton huuhaamaksimi saavutettiin osastolla, jossa kaupattiin AURA-valokuvausta. 20 eurolla sai kivan kuvan, jossa poseeraattiin batiikkivärjätystä Thaimaan tuliaspaidasta kaapattujen värien ympäröimänä ja päälle tulkinnan siitä, mitä tämä huipputieteellisen menetelmän avulla otettu kuva kertoo sinusta. Itse ajattelin ruveta myymään Paintilla tehtyjä AURA-kuvia hintaan 19,95 € ja mukaan saa paketin AURA-juustoa. Että jos juustoenergiat kiinnostaa, niin laita viestiä!
Tiesitkö, että AURA-juustossa on energiaa 340 kcal/100 grammaa? Se antaa siis vankan energiakentän.
Me jäätiin jumiin melkein jokaiselle osastolle, jossa kaupattiin silmälaseja, koska mulla on pitkään ollut pakkomielle saada vihreät silmälasit. Niille olisi oikeastikin tarvetta, mutta en voi hankkia laseja ennen kuin löydän täydelliset vihreät pokat.
Heti kun laittaa kakkulat päähän, muttuu puolet fiksumman näköiseksi.
Tarjolla oli myös taas kerran vaikka mitä liikuntakeskusta, krosvittisalia ja kamppailulajeja, mutta ihan tylsästi näistä mielenkiintoisimmat toimii aina vain pääkaupunkiseudulla. Yhdellä pisteellä olisi saanut vetää myös leukoja, mutta mä en viitsinyt edes mennä (nössö!), kun joku mimmi oli paukuttanut päivän pohjalukemiksi 18 leukaa. Oma viime aikojen enkka taitaa olla viisi, että sillä ei vielä rankingissa keulita. Mike Tysonia kävin kuitenkin pistään turpaan.
Ei kuule paljon poika pipo suojaa sun kupolia, kun kumautan täältä semmosen mouhijärveläisen heijarin, että et oot ennen nähnyt! (Ihan vaan jos joku pelkäsi tän herran puolesta (joka ei varmaan esitä Tysonia), niin paljastan että se oli nukke.)
Kun oltiin saatu päähalli käsiteltyä, siirryttiin pieneen Muoti-halliin, joka oli suoraan sanottuna aika laimea esitys. Jos olisin 50 v. ja tykkäisin punaisista mokkanahkatakeista, Muoti-osiossa olisi voinut olla jotain mullekin.
Melkein ostin tämän huipputyylikkään housuihin mätsäävän Leo-kissakuvioisen veskan, mutta en ihan.
Pian messuille saapumisen jälkeen bongasin pienestä kojusta leggingsit, jotka puhuttelivat mua voimakkaasti, mutta en harrasta 70 euron herätehousuja, niin jätin ostopäätöksen hautumaan. Päätin, että jos vielä messuilta lähtiessä haluan ne ja kokoa ja mallia on vielä jäljellä, silloin ostan. Ja olihan niitä! Viimeistään siinä vaiheessa kaivoin pankkikorttia rivakasti lompakosta, kun myyjä kertoi, että housut tehdään Kaliforniassa. Yhdet Venice Beach -pöksyt mulle kiitos! Vannon sitkeästi Lidlin laadun nimeen, mutta voi morjes kuinka hyvät ja napakat nämä on jalassa ja vyötärö on kunnolla korkea.
Ihan kun tää leopardi-kuosi olisi nyt jotenkin muotia mulla?
Lähdettiin messuilta pois iltapäivän puolella ja silloin oli jo tupa mukavan täynnä. Kuten meidän äiti aina sanoo, kaupunkilaiset lähtee niin myöhään liikkeelle, joten siksi kannattaa olla tällaisissa paikoissa aina ajoissa!
Olen huomannut Ikeassa sellaisen ilmiön, kuin kollektiivinen shoppailuyllytys. Juttu menee niin, että (nais)porukalla ollaan kaupoilla ja yks ihastelee, että onpa kiva kippo/huivi/lyhty/mikä vaan, niin muut komppaa perässä, että "joo siis aivan ihana, just sua, kannattaa kyllä ostaa". Teoriani on, että muita yllyttämällä saa tavallaan luvan itsekin ostella, eikä omat ostokset tunnu lainkaan pahalta, kun shoppailukaverit myös ostavat. Näillä messuilla tämä ilmiö on varmasti voimissaan.
Me ei Iinan kanssa päästy kollektiiviseen ostomaniaan, koska messujen ainoa hankinta oli nuo mun pöksyt (okei, Iina yllytti vähän). Sen sijaan käytiin messujen jälkeen nautiskelemassa hyvästä ruuasta ja vielä viimeisenä ihailemassa Iittalassa kaikkia kippoja ja laseja, joita me ei tarvita. Iinan muksuille oli varattu lastenhoitaja kello 8-18, niin reissu oli erittäin hyvin suunniteltu, koska auto starttasi pihasta kello 8.02 ja palautin äidin lapsilleen kello 17.58. Tämä oli aivan mainio tyttöjen humputtelupäivä, time well spent!
Toin kissoille tuliaseksi paperikassin, ne oli ikionnellisia!
 I love me -messut on vielä huomenna Messukeskuksessa, joten mene pistämään sinne aurat ja energiavirrat kuntoon ja maha täyteen raakasuklataa, jos kaipaat pientä aivojen nollausta sunnuntaipäivään!

tiistai 18. lokakuuta 2016

POMO PIILOSSA - Rahkamuija Edition!

Hyvät katsojat, tervetuloa seuraamaan huippusuosittua Pomo piilossa -sarjaa. Tällä kertaa pomona piilottelee HPC Entertainment -yhtiön extra content manager ja strateginen johtaja Rahkamuija. HPC Entertainment on Itä-Tampereen suurin Youtube-videoiden tuotantoyhtiö ja sen palveluksessa työskentelee kaksi henkilöä, eli Rahkamuija ja Rahkaäijä. Yhtiön tavoite on kasvaa maailman suurimmaksi multimedia-tuotantoyhtiöksi. HPC Entertainmentin koko henkilöstö on tarkkaan valittu ja työntekijöiltä odotetaan vähintään kolmea ylempää korkeakoulututkintoa. Lisäksi kaikilta talenteilta vaaditaan moitteetonta rallienglannin lausumista ja laajaa tietämystä tuhovideoiden uusimmista tuulista.
Rahkamuija stailataan viikon ajaksi konneveteläiseksi Pirkoksi, joka on etsimässä uutta alaa Uudet duunit -nimisessä tositv-ohjelmassa. Rahkamuija eli Pirkko tutustuu viikon ajan HPC Entertainmentin toimintaan ja selvittää löytyykö yhtiön toiminnassa kehitettävää. Sen lisäksi näemme, miten Rahkamuija pärjää viikon ajan firman töissä ruohonjuuritasolla ja tunnistaako yrityksen toinen työntekijä ja johtohenkilö Rahkaäijä häntä maskeerauksen takaa, vaikka pariskunta tekee töitä päivittäin yhdessä ja ovat kaiken lisäksi naimisissa. Se selviää kohta, sillä nyt alkaa Pomo piilossa Rahkamuija Edition!
"Kiitos kun ehditte tähän johtoryhmän kokoukseen. Tällä eksperienssillä haetaan nyt hommaan lisää mänitsmenttii ja liidershippii ja sit koitetaan vähän hakee semmosta start up- pöhinää kans!"
Viikon aikana taitavaan valeasuun puettu Rahkamuija työskentelee HPC Entertainmentin palveluksessa Pirkkona, joka työskentelee koulun keittäjänä Konnevedeltä, mutta haaveilee uudesta urasta Youtube-tähtenä. Rahkamuija sen sijaan on sanonut Rahkaäijälle lähtevänsä viikoksi Mallorcalle, joten Rahkaäijä ei voi mitenkään aavistaa, että Pirkko onkin valeasuinen Rahkamuija!
Ensimmäisenä päivänä Pirkko pääsee tositoimiin videon kuvauksiin. "Tämä oli erittäin opettavainen päivä, huomasin, että prässin vipu on melko jäykkä ja sen vääntämiseen tarvitaan paljon voimaa. Otan asian esille seuraavassa johtoryhmän kokouksessa, koska voisimme tehostaa yhtiön toimintaa nopeakäyttöisemmällä vivulla."
Toisena päivänä Pirkko pääsee ihmettelemään prässillä litistettyä ukuleleä. "Tuotantoprosessimme on erittäin hyvä, koska tavarasta tulee aika litteä" Rahkamuija kommentoi toisen päivän oppejaan. 
Kolmantena päivänä Pirkko häkeltyy 3D-tulostimen uskommattoman hypnotisoivasta työskentelystä. "Tämä 3D-tulostin ansaitsee ylennuksen ja lisää vastuuta ja lähetän sen tapaamaan äitiään Kangasalle" Rahkamuija kommentoi liikuttuneena työpäivän tuntojaan. 
Neljäntenä päivänä selviää, että kun Rahkaäijä väittää editoivansa ankarasti uusia tuotoksia, kuluukin aika hauskojen kissavideoiden katseluun. "Tähän on puututtava välittömästi, sillä kissavideot eivät ole yrityksemme arvojen mukaisia" jyrisee Rahkamuija pöyristyttävän työpäivän jälkeen. 
Viidentenä päivänä Pirkko huomaa, että ruohonjuuritasolla tehdään erittäin hyvää ja tarkkaa työtä, sillä kahvia keittäessä vedet kaatuu pöydälle, kun keskittyminen herpaantuu hetkeksi. "Tämän kokemuksen jälkeen arvostan todellakin kaikkia, jotka keittävät kahvia työkseen" Rahkamuija kertoo ääni liikutuksesta väristen. 
Vihdoin Pirkon eli Rahkamuijan huippujännittävä Pomo Piilossa -viikko on takana ja Rahkamuija pääsee kertaamaan viikon opit muulle johtoryhmälle.
"Tämä oli tosi opettavainen kokemus ja huomasin, että meillä on firmassa paljon hyvää, mutta myös kaikenlaista kehitettävää. Ensinnäkin voitais varmaan alottaa YT-neuvottelut (Youtube-neuvottelut?), kun meillä on tiivistämisen varaa tässä prosessissa ja henkilöstössä."
Vihdoin koittaa se koko ohjelman odotetuin hetki, kun Rahkamuija kohtaa Rahkaäijän viikon Pomo Piilossa -hassuttelun jälkeen.
- No hei Lauri, tunnistatkos minua?
- No terve, ei kyllä nyt tuu mieleen. 
- Olen Anni, HPC Entertainmentin strateginen johtaja, ja vaimosi. 
- Oho katos joo, ajattelinkin, että jotain tuttua tossa tukassa oli. 
- Et taidakaan tietää, että vietin koko viikon kanssasi Pirkkona. 
- No en kyllä, oli niin taitava maskeeraus! 
- Kiitos viikosta, oli mielenkiintoista. Mutta katellaan niitä Thug Life -videoita sitten vapaa-ajalla, työajalla edioitaan videoita. 
- Mutta kun yritin etsiä inspiraatiota uuteen murskausvideoon. 
- Joo niin varmaan, saat potkut. Eikun siis, ei tää ollutkaan Diili... Nyt me haluttais palkita sut sun työpanoksesta. Olet meidän yrityksen kulmakiviä, niin saat haluttais lähettää sut opintomatkalle Hervantaan. Matkan teet tietysti omalla kustannuksellasi. Lisäksi pääset työväenopiston editointikurssille, jossa harjoitellaan Windows Movie Makerin käyttöä. 
- Nyyh, kiitos paljon, ihana yllätys! Olen tosi kiitollinen!

Ohjelman kuvauksien jälkeen HPC Entertaiment on jatkanut kasvuaan maailman suurimmaksi multimedia-tuotantoyhtiöksi ja Rahkaäijä pääsi opintomatkalle Hervantaan TKL:n bussilla ja nautti kovasti työväenopiston editointikurssista, jossa käytiin perusteellisesti läpi kaikki tietokoneen avaamisesta aina videoleikkeen kopioimiseen. Tämän lisäksi 3D-tulostin ylennettiin toimitusjohtajaksi (heti Kangasalan matkan jälkeen), koska se Rahkamuijan havaintojen mukaan teki vuorokauden ympäri töitä herpaantumatta. Sen sijaan Rahkaäijä alennettiin 3D-tulostimeksi, eikä työtehossa edellenkään ole kehumista.
"Olen tulostanut tätä kissaa nyt 47 päivää, eikä loppua näy!"
Tässä oli Pomo Piilossa Rahkamuija Editionin ensimmäinen ja viimeinen jakso. Kiitämme kaikkia katsojia ja kehotamme olemaan alati valppaana, koska pomo saattaa olla pian piilossa juuri sinun työpaikallasi!

lauantai 15. lokakuuta 2016

Meikkileikkejä ja spekulointia - Blog awards 2016

Huh, heräsin juuri puolentoista tunnin päiväunilta ja yritän päästä takaisin tähän todellisuuteen. Sitä odotellessa palataan vähän eiliseen.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen Rahkamuija kutsuttiin blog awardsiin! Eikun hetkinen, eihän Rahkamuijaa kutsuttu?! Hydraulic Press Channel kutsuttiin, koska kanava oli gaalassa yhdessä kategoriassa ehdolla. Näin pitkän linjan bloggaajana pääsin siis Rahkaäijän avecina paikalle. :D
Kuka olet?
Kävin eilen aamulla kampaajalla ja myös meikissä. Oon ite aivan toivoton meikkaaja, niin ajattelin, että joku muu saa nyt hoitaa homman kerrankin kunnolla. Tai tuskin olisin mennyt meikkiin, ellen tuntisi meidän ystävää Anskua. Tämän tuttavuuden alku on vähän erikoisempi, koska Rahkaäijä tutustui tähän naiseen Arvostele mun illallinen -ohjelman kuvauksissa, missä molemmat kilpaili ja siitä asti ollaan pidetty yhteyttä. Itse asiassa tavataan muitakin ohjelmassa olleita edelleen (yleensä ruuan merkeissä, kuinkas muutenkaan). Ansku elikkä Anna-Mari pyörittää Morsiuspalvelu Anna-Mari Kristiina -yritystä ja on muutenkin pitkän linjan tukan ja meikin tekijä. Ja voi vitsit, että tuli hienoa jälkeä! Katoin peilistä valmista naamaani, että kuka ihme tuo nainen on?
Onks tää sama muija?! Kevyt muodonmuutos muutamassa tunnissa.
Meikki ja tukka mätsäsi täydellisesti asuun! Rahkaäijä oli tietysti ensin vähän järkyttynyt, mutta tekee sillekin ihan hyvää nähdä välillä vaimo muutenkin kuin ihan räjähtäneenä hupparissa ja kollareissa. Kun tekee kotona töitä, niin panostus ulkonäköön on tasan nolla arkisin. Mulla ei ole koskaan ennen ollut tuollaista juhlameikkiä ja ennakko-odotusten vastaisesti tykkäsin meikattavana olemisesta ja meikistä tosi paljon. Huomaatko, kuinka innoissani olen siitä vieläkin?
Helsingissä meillä oli ensin yksi palaveri ja sen jälkeen lähdettiin Splayn toimistolle vaihtamaan vaatteita. Splay on siis Youtube-verkosto, joka hoitelee meidän asioita ja siellä tulee poikettua melkein aina kun ollaan Helsingissä. Kun saatiin vaatteet vaihdettua, napattiin pari kuvaa Splayn studiossa.
Onneksi otettiin pari kuvaa studiolla, koska Blog Awards -paikassa oli violetti valo, joka ei varsinaisesti imartele ketään. Kun näin kuvat, mietin vaan, että apua, kuinka hyvältä näytän!
Splaylta lähdettiin etsimään Rahkaäijälle kenkiä. Ukkeli muisti torstai-iltana, että pukukenkänsä ovat muuten rikki ja puku ja turvakengät on ehkä vähän erikoinen yhdistelmä, niin oli pakko metsästää jostain fiksut kengät. Meitä yhdistää se, että vaatteiden ja kenkien ostelu ei kuulu niihin lempipuuhiin ja lopulta uudet kengät ostettiin UFFilta. Meitä myös yhdistää se, että molemmat tuntee suurta tyydytystä siitä, että juhlakengät löytyy 20 eurolla, kun oletusarvo on se, että tuollaiset nahkakengät maksaa sata euroa.
Nehän on kuin uudet!
Koska säästettiin niin paljon kenkäostoksilla, mentiin UFFin naapuriin sushille. Kiireisen päivän jälkeen oli aika nälkä ja arveltiin, että blog awardseissa menee aikaa ennen kuin siellä tarjoillaan safkaa ja se on kuitenkin jotain söpöä coctail-ruokaa. (Olimme oikeassa molemmissa asioissa.) Paikka oli Fuku Sushi ja siellä oli tarjolla buffet-pöydässä sushia ja muuta mukavaa. Tosi hyvää!
Tämä on mun lempiruokaa nykyään, viimeisen vuoden aikana musta on tullut aivan sushihullu. 
Sushin jälkeen lähdettiin Kulosaareen päin, jossa pippalot pidettiin. Heti pihaan päästessä oli selvää, että puitteet on komeat ja näihin pileisiin on mennyt jokunen penni. (Tiedättekö, mikä on parasta? Se, ettei saa keneltäkään penninjeniä bloggaamisesta, niin voi kertoa asiat aina niin kuin itse näkee ne, eikä tarvi loivennella mitään sen takia, että pelkää purevansa ruokkivaa kättä.) Sisällä komea meininki jatkui ja huomasin, että oma panostukseni ei ollut todellakaan mikään överi, koska kaikki muutkin oli pistänyt ykköset päälle ja kovimmat maalit naamariin. Tapahtuman pukukoodi oli tumma puku ja helppohan se on miesten vetää aina sama puku päälle, mutta naisille se selvästi tuo joskus vaikeuksia hahmottaa, mitä ihmettä pitäisi pukea. Eilen näki kaikkea pitkästä iltapuvusta treenitrikoisiin. Vaikka oma tyyli olisi kuinka fitness, Puman jumppapuku on ehkä vähän erikoinen valinta tällaiseen tilaisuuteen.
Porukkaa oli kun pipoo ja paljon tuttuja naamoja.
Tapahtumassa oli ilmaista juomaa tarjolla ihan joka kulmalla, mutta alkoholittomia vaihtoehtoja ei ihan liikaa. Loppuillasta olin niin janoinen, että kävin kysymässä, että saako mistään vettä ja sitten hain jostain nurkasta puolisalaa pullon kuplavettä.
Taas oli tarjolla buffet, mutta ei sushia tällä kertaa, vaan muuan muassa haukihampurilaisia ja mummonkurkkushotteja. Grillattu kana oli tosi hyvää, samoin joku ratatouille-tyylinen kasvisjuttu. Salaattia vähän välttelin, koska siinä oli paahdettua lehtikaalia ja mikään ei ole koskaan aiheuttanut yhtä infernaalista närästystä kuin lehtikaalisipsit. :D Jälkkärinä oli jotain ihanaa omenakaneli-juttua, nam!
Violettia ruokaa. Mummunkurkkushotti oli aika erikoinen. Voi mummo parkaa.
Gaalassa oli ensi kertaa mukana kategorioita myös Youtube-kanaville. Se tarkoitti sitä, että sarjoja oli aivan hengästyttävän paljon, muistaakseni 16. En oikein tiedä, onko tubekanavien paikka tuossa tapahtumassa. Se on alunperin perustettu blogeja varten ja tubekanavat mukana tuntui semisti päälleliimatulta. Tuli vähän sellainen fiilis, että joku on hoksannut, että tämä blogihomma vähän niin kuin meni jo ja pakko saada tubetus mukaan, tai muuten koko tapahtuma kuolee. No okei, oli vähän kärjistettyä. Mutta blogimaailma ja tubetusmaailma on oikeasti aika eri asioista.
Vuoden ruokabloggaajalla oli illan ihanin asu, kimaltava vihreä mekko!
Niillä on sellainen maailmojen ero, että tällä hetkellä blogeja tuottaa aikuiset naiset muille aikuisille naisille ja tubekanavia pitää nuoret lapsille ja nuorille. Tekijät ja kohdeyleisö on siis aika eri. Pakko kuitenkin mainita, että on muutamia tyyppejä (esim NaaG ja Uino), jotka on onnistunut siinä, että pitkän blogiuran jälkeen tai lomassa ovat siirtyneet tubetuksen maailmaan ja saamaan sieltä ehkä ihan uuden (nuoremman) yleisön. Yleensä bloggaajien vahvuus on kirjoittaminen ja/tai kuvat, mutta sama tyyppi ei välttämättä ole kovin luonteva tai kiinnostava kameran edessä. Eikä tarvitsekaan olla, jos blogi on se formaatti, joka toimii, ei sitä kannata vaihtaa. En usko, että blogit on mihinkään kuolemassa, eihän sanomalehdetkään kuole.
Ja vuoden sporttiblogi on Rahkamuija! Mitä, eikö?
Hydraulic Press Channel oli tosiaan ehdokkaana vuoden tulokkaaksi tubetuspuolella. Kategoriassa oli ehdokkaana myös Pernilla Böckerman ja Jaakko Parkkali. Kai mä voin sen suoraan sanoa, että olin aika pyöristynyt, kun Jaakko Parkkali voitti. Mistään en löytänyt kriteerejä sille mitä tässä sarjassa haettiin, eikä voittajista ole myöskään perusteluja, niin on aika mahdoton spekuloida jälkikäteen, että mikä teki Lahden Jakesta paremman kuin HPC:sta. Vähän haluan kuitenkin spekuloida, koska tykkään sellaisesta. Voittaja ratkaistiin kuulemma joka sarjassa suljetulla lippuäänestyksellä, jossa jokainen yhdeksästä tuomarista antoi kaikille kolmelle ehdokkaalle pisteet yhdestä viiteen. Eli ykkössijalleen viisi pistettä, kakkoselle kolme ja kolmoselle yhden pisteen ja voittaja on se, jolla eniten pisteitä. Eli mitään perusteluita sinänsä ei tarvitse olla, pisteet riittävät.
Narikasta nakattiin mukaan vielä goodie bag, jossa oli kaikenlaista purkkia ja purnukkaa. Ystäväni Niina varmaan pitää siitä, että saan tällaisia lahjuksia, koska sisältö ohjautuu yleensä suoraan hänelle, kun omissa kaapeissa nämä erinäiset purnukat jää käyttämättä. 
Tästä päästäänkin siihen, että voittajaa varmasti auttaa se, että tuomari jotenkin tuntee ehdokkaan kanavan tai blogin etukäteen tai että blogi tai kanava nauttii suurta julkisuutta. On siis mahdollista, että Jake Lahest oli tuomareille tutumpi kuin HPC. Mutta tämä on siis puhdasta spekulointia. Haluaisin vielä spekuloida vähän myös sillä asialla, että tuomaristossa on useampi vaikuttaja eri blogiportaalien tai Youtube-verkostojen takaa. Suomessa on esimerkiksi kolme eri Youtube-verkostoa, joiden kahden edustaja oli mukana tuomaristossa. Ja kuten sanottu, suljettu lippuäänestys. Yritänkö vihjata, että tuomaristo vetää aina kotiin päin? En, kunhan nyt spekuloin. Täytyy kuitenkin huomauttaa, että Vuoden tulokas -sarjassa tätä kotiinvedon mahdollisuutta ei varsinaisesti ollut, koska kaikki ehdokkaat oli Splay-verkoston jäseniä, eikä Splayn edustajaa edes ollut tuomaristossa. Voi kuitenkin kysyä, että eikö todellakaan löytynyt muita ehdokkaita kuin kolme saman tallin edustajaa?
Me hengailtiin lähes koko ilta Ronin kanssa, joka pitää Roni Back -tubekanavaa. Todella mukava, kunnianhimoinen ja fiksu nuorimies! Kannattaa tsekata Youtubesta. Lähdettiin joskus puoli kymmenen jälkeen ajelemaan Tampereelle päin ja heitettiin matkalla Roni kotiin. Mä olin ajovuorossa kotiin ja nämä kaksi herraa antoivat jatkuvasti ajo-ohjeita. Että mää tykkään siitä, kun miehet neuvoo mua...
Helsingin moottoritie on tullut tänä syksynä kyllä enemmän kuin tutuksi, mutta parasta siinä on, että sitä pitkin pääsee kotiin. Oli ihanaa mennä nukkumaan pitkän päivän jälkeen, vaikka harmittikin pestä meikit pois. Tänään tukka on vielä vähän kiharalla ja ripsitupsujakin pari jäljellä. Leoko muuten tykkää myös tukastani, koska se yrittää koko ajan järsiä etutukkaani. Ansku taisi pistää sittenkin tukkaani jotain lihalientä?
Eilisestä päivästä jäi kyllä hyvä mieli, mun lookki oli ihan täydellinen, luvassa on tosi hauskoja työjuttuja ja oli mielenkiintoista päästä vihdoin näkemään blog awardsit, vaikka tollanen hienostelumeininki ei varsinaisesti tunnu ihan meidän jutulta.
Ja sitten vielä loppukevennys, kattokaa kuinka siisti tää on!!
Bongaa kuvasta kissa. 
Tuon prässinkäyttäjä-äijän pitäisi kyllä olla kalju!
Legoprässi. Kaikkee sitä näkee, kun vanhaksi elää. :D Tätä ei ilmeisesti tule tuotantoon. Harmi sinänsä, koska tämä olisi ollut aika makea joululahja melkein kelle vaan!

Edellisen postauksen arvonnan muuten voitti nimimerkki sale, pistä postia mulle!

torstai 13. lokakuuta 2016

Mirrejä ja valituksia

Kissoilla on nykyään paljon hauskempaa, koska me ollaan enemmän kotona. Ensin puuhaillaan yhdessä ja sitten mennään sohvalle päikkäreille yhteen kasaan.
Leo ottaa aina paikan jalkojen päältä ja Leoko tulee mieluiten mahdollisimman lähelle naamaa.
Yhtenä päivänä meillä kävi toimittaja, jonka hommista pojat oli huippukiinnostuneita. Leoko muun muassa meni tonne putkikassiin. Kissat on siitä kivoja, että ei ne välitä kuka tulee, kaikki on yhtä kiinnostavia. Mutta joskus se on vähän kiusallista, kun Leoko hyppää jonkun toimittajan ja vakuutusmyyjän olkapäälle.
Leo päivystää naapurin lintulautaa. Naapurissa on aina pulskemmat linnut, kun omalla puolella.
Joskus Leoko parkkeeraa olkapäälle niin, että se pudottaa takajalat hupparin huppuun, niin pysyy paljon paremmin kyydissä. (Huom. Leoko ei oikeesti ole yhtään noin iso ja paksu, miltä tässä näyttää. :D)
En lakkaa hämmästelemästä Leon erikoisia nukkumapaikkoja. Vessan tai olohuoneen lattia on ihan hyvä. Vaatimattomuus kaunistaa.
Hartiostani kasvaa kissa! Me ollaan Leokon kans siamilaiset kaksoset.
Kissamaailmassa siis kaikki hyvin. Oikeesti mää halusin vaan tulla valittamaan kaikesta. En tiedä mitä pistän huomiseen Blog Awardsiin päälle. Kaikilla muilla on varmasti tosi hienot vaatteet.  Eikä huvita yhtään treenata, mielummin lukisin vaan kirjaa sohvalla. Kirjaa lukemalla varmasti kasvaa aivot, muita lihaksia edes tartte oikeesti mihinkään. Lisäksi mulla on ikävä töihin (?!) ja opintovapaa etenee erittäin huonosti, koska en ehdi luennoille. Tuntuu, että on samaan aikaan sekä tylsää, että kiireistä. Onpa outoa. Kaiken muun päälle mentiin aloittamaan viime viikolla Rahkaäijän kanssa karkkilakko, ja juuri tällä hetkellä se ei tunnu lainkaan hyvältä idealta. Ja mikä pahinta, karkiton elämä kestää jouluun asti. Ouu mään!
Ja eilen jäin melkein puiden väliin jumiin. Sekin vielä!
Kylläpä helpotti tämä valitus. Koska se oli niin sielua puhdistava kokemus, päätin, että muutkin saa nyt valittaa. Sain tässä semmosen ex tempore -ajatuksen, että paras valitus palkitaan lipulla I love me -messuille. (Jos olet aina miettinyt, että mistä ihmeestä bloggaajat vetelee näitä bloggaajapasseja ja lippuja messuille, niin messuille voi ihan itte hakee bloggaajapassia, jos kirjoittaa blogia, ei kukaan sua sinne kotoo hae. Tai ei mua ainakaan.)
Mää oon toi mummo ton kahvakuulan kanssa.
Vuodata siis kiihkein valituksesi kommenttiboksiin, niin voit päästä hömppämessuille! Valitsen voittajan mielivaltaisesti tämän viikon lopussa. Lupaan myös antaa palautetta kaikista valituksista. Hyviä valitushetkiä!

perjantai 7. lokakuuta 2016

Ruskaseikkailulla

Tungettiin maanantaina meidän pikkuauto täyteen tavaraa ja ajeltiin kohti Etelä- Karjalaa tarkoituksena irtautua vähän arjesta. Maanantaina paistoi aurinko ja fiilisteltiin syksyistä keliä.
Mun lomallelähtöilme on aina sama!
Matkalla iski perus nälkäraivo ja jossain Asikkalassa huudettiin toisillemme pää punaisena, kun oli vaan niin nälkä. Milloin me opitaan, että reissun päällä kannattaa mennä syömään jo ennen kuin nälkäraivo iskee? Matka jatkui kuitenkin säyseissä merkeissä ja päästiin perille Holiday Club Saimaalle. Käytiin siellä vuosia sitten meidän häiden jälkeen ja paikasta jäi silloin tosi mukava fiilis. Kivaa siellä oli nytkin, lötköiltiin hotellihuoneessa, syötiin, uitiin ja treenattiin. Huomionarvoista oli se seikka, että neljä vuotta sitten kylpylässä tunsi olevansa ulkomailla, koska kaikki puhui venäjää, mutta nyt venäläisiä perheitä oli vain muutamia.
Jos saa itse paistaa vohveleita aamupalalla, on asiat hyvin!
Meidän erikoinen lomaharrastus on tuhlata euron kolikoita hirvenmetsästyspeliin. Pidän tästä pelistä jopa niin paljon, että etsin netistä paljonko tuollainen pelikone maksaisi. 6000 $, eli harkisten vielä vähän aikaa.
Hotellin sali oli aivan kelvoton (kukaan ei yllättynyt), joten treenipuoli hoidettiin Imatran liikuntatalon salilla. Ylipäätään jos matkustelee Suomessa, kunnan liikuntasali on aina melko varma vaihtoehto. Ne on yleensä vanhan liiton saleja, joissa pääsee kyykkäämään ja kertamaksukaan ei suista konkurssiin. Lisävinkkinä sellainen huomio, että kannattaa etukäteen tutkia onko paikkakunnalla voimanosto-tai painonnostoseuraa. Jos on, se vihjaa siitä, että jossakin pystyy treenaamaan järkevästi.
Imatran kunnan liikuntahallin salilla oli väljää aamupäivällä. 
 Viihdyimme Holiday Clubin kylpylässä kaksi yötä ja kolmanneksi yöksi siirsimme majamme parin kilometrin päähän Imatran kylpylään. Siellä oli aivan järkevä sali, joskaan ei yhtään voimanostotankoa. Kylällä on siis kaksi melko järkevää salia, ei hassumpaa. Imatran kylpylän miinukseksi on kuitenkin mainittava järkyttävän kylmä vesi kylpylän lähes joka altaassa. Tällaisia vanhuksia suorastaan paleli!
Hei kattokaa nyt kuinka hyvä sali, kertamaksu 4 euroa!
Keskiviikkona lomaohjelmistoon kuului pieni päiväroadtrip Punkaharjulle ja Savonlinnaan. Hortoiltiin vähäsen Punkaharjun hienoissa maisemissa ja seuraava pysäkki oli Olavinlinna, jossa tuurilla ehdittin mukaan opastetulle kierrokselle, joka oli oikeasti huikean mielenkiintoinen.
Vaikka meillä ei Rahkaäijän kanssa ole aina sama maku joka asiassa, lomalla on yksimielistä se, että linnat ja muut kiinnostavat historialliset kohteet tsekataan läpi. 
Pässi narussa. 
Paluureitti Savonlinnasta Imatralle oli suunniteltu niin, että matkan varrelle osui lossimatka. Kyllä, se on eksoottista tällaisille maakravuille! Tuntuu jotenkin mennen maailman jutulta sellainen, että tie vaan katkeaa rantaan ja pitää odotella, että lossi lipuu toiselta puolelta paikalle ja lautta kuljettaa toiselle rannalle. Mutta tarkoitan kivalla tavalla menneen maailman jutulta, olihan se nyt jännää! En tiedä kuinka jännää se on niiden mielestä, jotka asuvat saarelle ja ajelevat lossilla joka aamu töihin päin.
Lauttaa odotellessa pohdittiin lossietikettiä. Mihin auto pitää ajaa lautalla? Voiko matkan aikana tulla ulos autosta? Mistä tietää koska voi ajaa ulos? Selvittiin kuitenkin kunnialla. 
Ihana järvi! 
Eilen jätettiin Karjalan kunnaat taaksemme ja kaahattiin Helsinkiin. Varsinainen lomailu päättyi Flamingon kylpylään, joka on kiistatta Suomen paras kylpylä. Vesipuistossa on lämmintä vettä ja tosi paljon tekemistä ja aikuisten spa-puoli on portti täydelliseen rentoutumiseen. Joskus teininä olin sitä mieltä, että kylpyläreissut on niiiin vanhusten hommaa, mutta mieli muuttuu. Mä olen harkinnut perustavani sivuston tai blogin, jossa olisi ajantasaisia arvosteluja, tietoja ja kuvia kaikista Suomen kylpylöistä, mutta harkisten tätä vielä. Se oli täydellinen tekosyy kiertää kylpylät.
Mun mekossa on Leo-kissan kuvia!
Tänään laskeuduttiin kevyesti takaisin työmoodiin, kun suunnattiin Nordic Business Forum Underground -tapahtumaan, joka oli tarkoitettu nuorille median tekijöille. Tapahtumassa oli muutama puhuja ja sen lisäksi siellä sai seurata livelähetystä varsinaisesta Nordic Business Forumista. Ja tietysti tarjolla oli ilmaista ruokaa!
Tää oli sitä muodikasta kulhoruokaa ja erittäin hyvää sellaista! Fat Ramen oli tehnyt safkat.
Livelähetyksen välityksellä pystyi hiukan aistimaan NBF:n hurmosta. Meille näkyi toisella näytöllä livelähetys ja toisella tapahtumaan liittyvät Twitter-viestit. Kun joku puhuja lavalla oli sanonut jotain nokkelaa, Twitter-näytölle ilmestyi muutaman sekunnin kuluttua kymmeniä twiittejä, jotka siteerasivat tätä nokkeluutta. Voin vain kuvitella, kuin katsojien jatkuva keskittyminen on mennyt siihen, että Twitter pitää olla jatkuvasti auki ja samantien, kun Seth Godin sanoo jotain hauskaa, se on pakko twiitata, vaikka kaikki näiden twiittien seuraajat ovat luultavasti itsekin samassa salissa twiit... eikun siis kuuntelemassa esitystä. Kaikki nyökyttelevät kilpaa, että nyt hommat muuttuu omassa firmassa ja aletaan tekemään, kuten Seth-setä käskee ja hommat lähtee lentoon, mutta kun tulee maanantai, joukkohurmos on vaihtunut maanantaimasennukseksi ja taas mennään töihin hakkaamaan päätä seinään ja manataan, kuinka lama jatkuu ikuisesti.
Hei kattokaa, sain kuvan näytöstä, jossa on Seth Godinin kuva. Kannattais varmaan heti laittaa Twitteriin. 
Saavuttiin muutama tunti sitten kotiin roadtripilta ja oli ihanaa päästä pussailemaan Leokoa monen päivän erossaolon jälkeen! Kovin kauaa ei ehditä nuohoamaan kotinurkkia, koska siirretään leiri heti aamulla taas kohti Helsinkiä. Tällä kertaa mukaan lähtee matkaprässi ja viihdytetään kansaa viikonloppu Verkkokaupan digimessuilla. Eli jos pyörit Jätkäsaaressa päin, niin tule morjestamaan meitä! Nyt pitää vähän purkaa reissutavaroita ja se on aina yhtä plääh, voisin helposti pitää matkalaukun tossa lattialla vaikka kolme viikkoa. :D