sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Ja ulkona kesäyö

Mun mielestä on täysin kohtuullista, että noin kahdeksan kuukautta kestävän talven pimeys korvataan valoisilla ja loputtoman pitkillä kesäilloilla. Kesällä voi ihan helposti lähteä vielä yhdeksältä illalla pyöräilemään, uimaan tai maalle saunomaan. Talvella ei tehdä yhtään mitään kello 18 jälkeen, hyvä jos saunan viitsii lämmittää kotona, kun kohta kumminkin mennään nukkumaan.
Eilen paettiin illaksi kaupungista maalle.
Tällä viikolla on ollut upeita kesäiltoja ja tuntuukin, että elämä on alkaa vasta, kun aurinko on laskenut paistamaan matalalta. Yhtenä iltana me lähdettiin ajelemaan avoautolla ja haaveiltiin, että olisipa kiva nähdä peura. Kannattaa varoa mitä toivoo, koska ajelun aikana bongattiin yhteensä 21 peuraa. Siellä niitä oli yksin ja kaksin ja isommissa porukoissa pitkin peltoja ja niittyjä.
Siellä heti kolme veijaria.

No mitäs toljotat? Peurat tuijotteli meitä vähän aikaa ja lähti sitten yleensä pomppimaan pakoon metsään.
Tämä maaginen peuratie löytyy Vesilahdesta päin. Peurojen lisäksi pelloilla kekkuloi pari kurkea, useampi jänis ja yksi kettu. Ja mitä kaikkea meiltä jäi näkemättäkään!
Toisena iltana lähdettiin lyhyelle retkelle Kirskaanniemeen grillaamaan nakkiloita. Se on retkikohde meidän mieleen, autolla pääsee kilometrin päähän nuotiopaikasta. Siellä ei voi myöskään koskaan käydä muistelematta meidän kolmansia treffejä Kirskaanniemessä. Silloin en kylläkään syönyt nakkeja, koska olin kasvissyöjä.
Hirveä nakinhimo tulee, kun katsoo tätä kuvaa!
Vähän pilvisenkin päivän illankajo oli näin hieno.
Vaikka pyöräilyhaaste loppui, niin ei ole ollut kovin vaikea päätös lähteä pyörittelemään lämpöisinä iltoina. Joinakin iltaisin on ollut kuitenkin aikamoinen tuuli. Mutta mielummin tuuli, kuin sade.
Yhtenä iltana motivoiduin pyöräilemään, kun päätin, että ajan jonnekin missä on kivat maisemat. Tämä on Hatanpäältä Pyhäjärven rannasta.
Kuten sanottu, on täysin mahdoton ajatus, että joulukuun pimeydessä keksisi yhdeksän aikaan illalla lähteä maalle saunomaan. Niin me tehtiin eilen ja oli aivan järjettömän ihanaa kellahtaa rantasaunan lauteille ja juosta siitä suoraan järveen. Viimeisen viikon aikana kumpikin meistä on sanonut seuraavat sanat "olispa kiva asua maalla." Siis miten se oli? Kyllä, nyt on pientä maallemuuttokuumetta menossa. Ja mun ei pitänyt enää koskaan palata maalle asumaan, kun kerran olen sieltä pois päässyt. Eiköhän se kuitenkin mene ohi viimeistään marraskuussa, kun poiketaan tuolla maalla toteamassa, että tie on kamalassa kunnossa ja kaikkialla on pimeää ja märkää. Nyt voi kuitenkin fiilistellä sillä ajatuksella, että voisipa saunoa rantasaunassa joka päivä ja istua saunan terassilla ja kuunnella hiljaisuutta.
Mummulassa on kesälampaita ja ne on ihan pöhköjä ja aivan ihania.
Hei herra kopterikuvaaja, varo ettei naapuri ammu droneasi haulikolla alas.
Voisin vaikka ostaa yhden kappaleen Näsijärven saaria ja vetäytyä sinne asumaan. Ei paljon ratikkatyömaa, naapurin mopoauto tai junaradan kolina rassaisi siellä.
Aurinko on menossa hetkeksi pois, että voi tulla taas pian takaisin.
Ensi viikolla on jo juhannus ja Ratareisi ja voin sanoa, että pientä ressihikeä pukkaa jo järjestelyiden osalta. Alkuviikkoon osuu vielä vähän reissua, mutta enköhän ehdi tekemään kaiken. Tosiaan taas tänäkin vuonna olen hoitanut kaikki ennakkojärjestelyt yksin, mutta eipähän tarvitse delegoida hommia kenellekään. :D Mutta hyvä siitä tulee. Nyt kun vielä sääennusteet vähän tsemppaisi, niin olis hyvä!

torstai 15. kesäkuuta 2017

GLUTEENITON, MAIDOTON, RASVATON, KALORITON, VEGAANINEN JA RAAKA SMOOTHIE!

Ihanaa kesäpäivää kaikki ihanat! Ajattelin tänään jakaa reseptin aivan ihanan terveelliseen ja kevyeen smoothieen. Olen viime aikoina syönyt smoothieta niin aamupalaksi, päivälliseksi, lounaaksi kuin iltapalaksikin ja tämä huippuherkullinen resepti on ollut aivan lempparini. Se sopii myös tosi kivasti tällaiseen kesäiseen hellepäivään. Tämä on mahtava vaihtoehto jäätelölle!
Mikä parasta, tätä smoothieta voi juoda ihan kaikki, koska ohje on gluteeniton, maidoton, rasvaton, kaloriton, vegaaninen ja raakaruokaa, mutta maku on silti aivan ihanan raikas! Smoothie auttaa myös tasapainottamaan chrakrat, jing ja jangin ja sopii freetoxaajille ja ayurvedan kaikille kehotyypeille ja smoothie tasapainottaa myös taloutesi, koska se maksaa pikavipit puolestasi.

Aloita smoothien valmistaminen keräämällä ulkoa sadevettä. Muista puhdistaa astia kunnolla, ettei siinä ole esimerkiksi maitojäämiä. Hyvin tärkeää on kerätä sadevesi omalta pihalta, eikä naapurin pihasta, koska naapuri on voinut juuri leipoa pullaa ikkuna auki ja gluteenipöly voi leijua vedenkeräysastiaasi. Näin hellepäivinä veden kerääminen voi olla hidasta, mutta sadetta odotellessa voit tutkia astrologisia karttoja ja lukea tietokirjallisuutta kalorien vaaroista.
Kun vesi on kerätty, se pitää tislata. En nyt ala käymään tässä läpi tislaamista, koska prosessin pitäisi olla tuttu kaikille terveellisesti eläville, koska kukaan terveydestään välittävä ei juo tislaamatonta vettä vuonna 2017.
Kun vesi on tislattu, voit kaivaa esiin sauvasekoittimen ja kaataa veden valmistusastiaan. Kannattaa muuten varmistaa, että sauvasekoittimen valmistamisessa ei ole käytetty eläinperäisiä tuotteita. Melko usein etenkin Braunien ja Phillipsin sauvasekoittimien laakerien rasvauksessa on käytetty torakoiden hikeä.

Tislatun gluteenittoman sadeveden sauvasekoittaminen saa veden kuplimaan ja kuplista irtoaa entsyymejä, jotka maustavat veden maistumaan chia-siemeniltä, raakakaakaolta ja mulpereilta. Sauvasekoittimen voi antaa pyöriä ainakin puolisen tuntia, että kaikki kuplat irrottavat maukkaat enstyyminsä. Jos annat veden sekoittua jopa tunnin, saa se lisää makuja. Sekoittelin omaani tarkalleen 87 minuuttia ja sain smoothieen ihanan lehtikaalin maun.
Ja näin, aivan ihana ja kesäinen smoothie on valmis! Yhdestä annoksesta riittää neljällä hengelle, mutta voit laittaa sen myös jääkaappiin odottamaan myöhempää käyttöä, jos et jaksa nautiskella kaikkea heti. Smoothien voi myös pakastaa ja kun haluat nauttia sitä aamupalaksi, ota smoothie pöydälle sulamaan illalla, niin saat ihanan startin aamuun.
Itse nautin tämän smoothien ulkosalla samalla kun naputtelin tätä ihanaa reseptiä. Koristelin juomani yhdellä voikukalla, mutta tarkistin ensin, että siinä ei ole ötököitä, jotka pääsisivät pilaamaan vegaanisen juomani harmonian.
Tällainen oli kesän rasvattomimman smoothien resepti! Vähän vaivaa tämä vaatii etenkin aurinkoisena päivänä, mutta upea makuelämys ilman sokeria, maitoa, viljaa, rasvaa tai kaloreita on kaiken vaivan arvoinen!

Jos teillä on jotain huipputerveellisiä smoothiereseptejä, niin kuulisin niitä mielellään! Ihanaa kesäpäivää, eat clean, live better!

P.S. Koristevoikukkaa ei muuten kannata syödä, siinä on kaloreita!

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

31 päivää pyöräilyä putkeen!

Kuukauden pyöräilyhaaste on nyt taputeltu tai tarkemmin poljettu. Säännöt oli simppelit, 31 päivää putkeen pyöräilyä vähintään puoli tuntia päivässä. Mitä tästä jäi käteen?

Annetaan Rahkaäijän kertoa ensin:
"31 päivän haaste oli ehkä 28 päivän osalta aika helppo. Kelit olivat ihan kohtuulliset ja oli kiva pyöräillä. Pari päivää tuntui vähän väkinäisiltä, mutta niistä selvittiin.
Pyöräilyhaaste alkoi varsin lumisissa tunnelmissa. Postauksen kuvat ovat kuukauden varrelta.
Hommaa helpotti ja vaikeutti uuden sähkömaastopyörän ostaminen. Motivaatio nousi fillarin myötä, mutta tuli ajettua vähän liikaa ja liian kovaa, eikä runsas rautojen nostelu myöskään auttanut. Lisäksi vedin yhdet kunnon lipat fillarilla, jotka yhdistettynä vähän heikkoon palautumiseen aiheuttivat kevyen pyöräilykrapulan ja vähän joka paikka oli kipeänä. Pari kevyttä 30 min cyclolenkkiä kuitenkin riittivät tuosta palautumiseen ja loppuhaaste sujui mukavasti ilman mitään palautumisongelmia. 
Ehkä 30% lenkeistä tuli ajettua cyclolla, 30% läskipyörällä ja 40% sähkömaasturilla. Noista ajoista ehkä parhaiten tälläiseen jatkuvaan ajoon sopii läskipyöräily, jolla meno on parhaimmillaan vähän rauhallisemmissa vauhdeissa. Cyclossa on niin pitkät välitykset, että ylämäkiin tulee revittyä liikaa ja kun oma sähkömaasturini on käytännössä alamäkipyörä avustuksella, niin sillä tulee aina ajettua aika kovaa.
Kun tuohon jatkuvaan ajamiseen tottui ja löysi sen sopivan määrän pyöräilyä mitä kroppa sietää uskon, että tuo pyörittely auttaa palautumaan salitreeneistä ja ulkoilu myös piristää aina henkisestikkin. Aion jatkaa 5-6 lenkillä viikossa, eli aina kun ehtii ja keli suosii."

Entäpä mikä on Rahkamuijan mielipide tästä kuukauden ihmiskokeesta?

"Pyöräilyhaaste oli keino lähteä hakemaan pyöräilykuntoa laiskan talven jälkeen ja saada taas liikunta vakiinnetettua (lähes) jokapäiväiseksi harrastukseksi. Näiden tavotteiden kannalta haaste oli erittäin pätevä ja toimiva. Nyt tuntuu, että pyörän päällä on taas helppoa ja mukavaa ja kymmenen tuntia liikuntaa viikossa ei tunnu enää mitenkään utopistiselta tavoitteelta. 

Ensimmäiset kolme viikkoa pyöräilyhaasteesta hujahti epäillyttävän helposti, eikä ollut mitään ongelmia lähtee lenkille joka päivä. Neljännellä viikolla tuli ongelmat ja nimenomaan henkisellä puolella, kun muutamana päivänä oli aivan työn ja tuskan takana tarttua fillaria sarvista. Tähän vaikutti varmaan eniten vähän sateiset ja kylmät kelit ja tuntui jotenkin tosi väärältä pukea kesäkuussa samoja pyöräiluvaatteita, kuin marraskuussa. Näistä vaikeista päivistä pääsin yksinkertaisesti yli, että lähdin ajamaan ja sovin itseni kanssa tietyn lenkin, jonka poljen täyttääkseni puolen tunnin aikavaatimuksen. 

Välillä tällainen pakkopyöräily tuntui toisaalta äärimmäisen vapauttavalta, ei tarvinut painia sen kanssa, että lähdenkö ajamaan vesisateeseen vai en, koska vastaus on kyllä, huvitti tai ei. Yksi pyöräilyhaasteen haastavimmista päivistä oli pari viikkoa sitten, kun tultiin kotiin valmistujaisjuhlista yhdentoista aikaan illalla ja oli vielä varsin kylmä ja vähän märkä ilta. Kahteentoista mennessä päivän pyöräily oli kuitenkin kasassa. 

Mun pyöräilyhaaste meni niin, että poljin lenkeistä ehkä 60 % cyclocrossilla ja 40 % läskipyörällä ja yhden lenkin heitin Rahkaäijän sähköpyörällä. Maantiepyörää en jaksanut vielä kaivaa esiin, kun oli niin kylmiä kelejä, pian voisi! Suurimman osan lenkeistä ajoin yksin, koska Rahkaäijä oli jossain maailmanlopun sähköpyörälenkillä. (Väitänkin, että ukkeli ajoi lenkeistään ainakin 60 % sähköpyörällä, eikä nelkyt pinnaa, kuten tuossa aiemmin sanoi.) Osan lenkeistä ajoin Rahkaäijän kanssa, kaksi Niinan kanssa ja yhden Sarin kanssa. 

Kuten Rahkaäijäkin, meikäkin ajatteli jatkaa varsin aktiivista pyöräilyä. Joskus tulee noita päiviä, ettei millään ehtisi ja joskus on mielestäni iha OK jäädä kotiin vain siksi, ettei yhtään huvita, mutta luultavasti pyöräily jatkuu 5-6 päivänä viikossa. Myös mä olen kokenut, että salitreeneistä on palautunut paremmin, kun on polkaissut treenin jälkeen kevyen puolen tunnin lenkin. 
Suosittelen tätä pyöräilyhaastessa ihan kaikille, jotka haluaa saada lisää aktiivisuutta elämäänsä ja nauttia kesästä pyörän satulassa. Puoli tuntia päivässä kuukauden ajan on sellainen setti, että siihen pystyy oikeastaan kuka tahansa perusterve aikuinen. Eikä lenkkejä todellakaan tarvitse vetää hiki päässä keuhkot pihisten, vaan pyörällä voi polkea ihan rauhassakin. Ehdotan kuitenkin toteuttamaan tämän kesäkuukausina. Yhtenä iltana poljin kotiin kymmenen jälkeen ja aurinko oli laskemassa, niin funtsin, että tämä voisi olla aika erilainen kokemus marras-joulukuun pimeydessä."

Eli yhteenvetona voimme todeta, että pyöräilyhaaste oli menestys, vaikka aina lenkille lähteminen ei ollut helppoa. Hyvä me, hienosti vedetty!
Vielä loppuun ilouutinen, joka osoittaa, että ärhäkkä palaute on aina paikallaan. Viime postauksessa purnasin vaarallisesta liikennejärjestelystä, joka pakottaa pyöräilijät ja kävelijät ylittämään tien kaksi kertaa, koska toisella puolella tietä kevyenliikenteenväylällä on sulkuaidat TÄYSIN turhaan. Aidat on nyt poistettu!! Sain myös palautteeseeni vastauksen, ja aidat oli ilmeisesti siinä, koska paikalla alkaa heinäkuussa jotkut muutostyöt. Ihan tärkeää sulkea kevyenliikenteenväylä jo toukokuussa, jos työt alkaa heinäkuussa. Nää on näitä. Mutta pääasia on nyt, että typerä liikennejärjestely purettiin ja paikasta tuli ainakin hetkeksi turvallisempi pyöräilijöille ja kävelijöille. Jes!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Jos ei heilaa helluntaina...

Mulla ja mun helluintaiheilalla on edelleen menossa kuukauden mittainen pyöräilyhaaste, joka täyttää jo neljä viikkoa eli enää ihan pari päivää jäljellä. Siitä lisää sitten, kun vielä muutamana päivänä jaksetaan polkaista.
Sen vaan sanon, että juuri nyt (ja luultavasti seuraavat viisi vuotta) pyöräily Tampereella on yksi jättimäinen muuttuva labyrintti -peli, kun ratikkatyömaa pilaa kaikkien jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden elämän. Eilen hakkasin näppäimistöä täysin raivopäisenä ja pistin vähän palautetta ratikkaosastolle liikennejärjestelyistä, jotka vie vielä jonkun hengen. Alikulkutunnelit ja kevyen liikenteen sillat vaan kaikki kiinni sen enempää funtsimatta ja pyöräilijät ja kävelijät poukkoilemaan autojen sekaan, hyvä siitä tulee!
"Moi, me puretaan tää silta pois tästä, niin te kaikki kävelijät ja pyöräilijät voitte kiertää tommosen puolen kilometrin lenkin. Lisäksi joudutte ylittämään kaksi kertaa tien tossa vilkkaasti liikennöidyllä autotiellä, mutta ei se varmaan haittaa, kunhan me saadaan rauhassa rakentaa tätä kaupunkijunaa."
Voisin raivota näistä ratikkatyömaan turmelemista kevyenliikenteenväylistä vaikka lopun päivää, mutta siirrymme ehkä toisiin aiheisiin. Mitäs muuta mun pitikään kirjoittaa? Sitä varmaankin, että nyt on hyvä draivi urheilurintamalla. Pyöräilyhaaste on pian loppumassa, mutta me keksittiin Rahkaäijän kanssa jo uutta hauskaa ajanvietettä.
Kun on perinteinen suomalainen kesäsää, eli +5 astetta, suunnataan treenaamaan HH Gymille ja lämpöisillä keleillä huhkitaan autotallisalilla.
Voimanostoharrastus olisi kiva saada taas kulkemaan ja ajateltiin, että nyt voisi olla hyvä lähteä hakemaan lisämotivaatiota treeneihin pikku kisalla. Päätettiin siis Rahkaäijän kanssa, että me otetaan kisa, kumpi pärjää syksyllä voimanostokisoissa paremmin. Eri painoiset ja eri sukupuolta olevat nostajat voi vertailla tuloksiaan Wilksin pisteillä ja syksyllä meidän skaban voittaakin se, joka saa paremmat Wilksit kisoista. Alkuvuodesta 2016 molemmat kisasi Porissa ja silloin tilanne oli se, että mä voitin keskinäisen kisan puolella pisteellä. Tämän jälkeen YouTube pilasi kaikki voimailubisnekset ja Rahkaäijä ei ole sen jälkeen kisannut ja mun tulokset on lähinnä laskenut. Eli nyt on korkea aika ottaa tanko kauniiseen käteen ja ruveta paiskimaan hommia.
Mä alotin jo kisan, valutan voimaa päähän.
Kerran meidän kavereiden häissä pappi sanoi, ettei avioliitto ole kilpailu. Silloin mä ja bestamanina alttarilla pönöttänyt Rahkaäijä vaihdettiin pitkä katse ja molempia alkoi naurattamaan. Se pappi oli kyllä niin väärässä, pientä hyväntahtoista kisaa pitää aina olla. Mulla on muutenkin sellainen olo, että nyt lähtee ja jos kesän jaksaa viettää tangon alla, on vanha tulostaso ihan saavutettavissa. Syksyllä on jossakin vaiheessa ihan hyvä draivi, mutta sitten taas tuli elämä ja pilasi hyvän treeniputken.
Näytin tässä Rahkaäijälle mallia miten otetaan peppuherutuskuvia. Ilme on tärkein.
Nyt vaan hiomaan strategiaa, että varmistan voittoni tästä kisassa. Palkinnoista (tai häviäjän rangaistuksesta) ei ole vielä puhuttu mitään, mutta mielestäni olisi kohtuullista, että häviäjä vaikka kustantaisi itsensä ja voittajan kolmen viikon kaukomatkalle. Pitääkin alkaa katselemaan, minne haluaisin lähteä.
Lisävoimaa saa mummun raparperipiirakasta. Menimme tänään aamulla mummulaan ja mummu käveli pihassa vastaan raparperin varsien kanssa ja Rahkaäijä heitti, että parin tunnin päästä sitten piirakkaa. Muori otti haasteen vastaan. :D Mitä lie aikoi niistä alunperin tehdä.
Tänään lähdettiin taas maalle kuvailemaan uutta täytettä internettiin ja oli aivan ihanan kesäistä! Nyt pitää nauttia, kun kuvauksissa ei tarvitse hytistä toppahousuissa, näprätä kameroita sormet kohmeessa ja kirota akkuja, jotka hyytyy hetkessä pakkasessa. Kesä on niin luksusta!
Mä ja Nelli-kissa nautiskeltiin aurinkoisesta päivästä.
Mikäs tässä istuessa, kun video on purkissa!
Koko toukokuu me oikeastaan vaan kuvattiin videoita kovalla tahdilla ja tehtiin töitä kaksin kotona, mutta nyt kesäkuussa meillä on onneksi vähän muutakin ohjelma. Onneksi, koska alkoi jo vähän syömään hermoja, sen vaan sanon. :D Ja Ratareisikin tulee kolmen viikon päästä, superjee!
Rakas Näsijärvi!
Perjantai-iltana me oltiin Näsijärven rannalla eräissä kesäjuhlissa ja siellä oli aivan mahtava savusauna. Alkuun sauna oli tietenkin aivan hullun kuuma (120 astetta), mutta löylyt mukavasti pehmeni iltaa kohden. Savusauna on kyllä hieno kokemus. Kannattaa lisätä vaikka kesän tekemislistaan savusaunassa käyminen, jos ei ole koskaan käynyt. Aika likaiseksi siellä kyllä yleensä tulee, mutta onneksi tuollakin pääsi pulahtamaan raikkaaseen järviveteen. Aivan hillittömän kylmää vettä! Tuntuu, että järvivedet muuttuu vuosi vuodelta vaan kylmemmäksi. Kyllä silloin 90-luvulla vesi oli ihan linnumaitoa jo ainakin huhtikuusta lähtien.
Prinsessa ja puoli valtakuntaa. Savusaunajuhlat oli myös hattujuhlat, mutta mun lätsä taisi jäädä sinne saunaan.
Nyt olisi taas aika lähteä kolistelemaan painoja autotalliin, että mulla on joku sauma Rahkaäijää vastaan meidän kisassa. Luotan kyllä itseeni ja Rahkaäijä on onneksi niin lyhynjänteinen veijari, että se kyllästyy tähän kisaan elokuuhun mennessä. ;)
Leoko kasvattaa lihasta! Sen superlempparia on Ehrmannin suklaapudding, josta se aina tulee kärkkymään jämiä. Kuvaajana on ollut taas joku aito ammattilainen, kun etusormi näkyy tollain taiteellisesti alakulmassa.
P.S. Me ollaan Yle Puheella tiistaina aamulla kello 9.10 hölisemässä jotain sekavia. Kannattaa kuunnella tai sitten ei. :D

torstai 1. kesäkuuta 2017

2/3 uudenvuodenlupauksesta toteutettu!

Mahtipontisesti lupasin tämän vuoden ensimmäisenä päivänä täällä blogissa, että luen 24 kirjaa vuoden aikana. Yleensä uudenvuodenlupaukset kuolee viimeistään helmikuun alussa, mutta tänään herättiin jo kesäkuiseen raekuuroon ja lukulupaus tai -haaste voi edelleen varsin hyvin!
 24 kirjaa vuodessa tarkottaisi toukokuun loppuun mennessä kymmentä luettua kirjaa, mutta olen aikataulua reilusti edellä ja tähän mennessä niteitä on kasaantunut 16 kappaletta. Kaksi kolmasosaa lupauksesta on siis jo valmiina.
Luettuja ja lukemattomia yläkerrassa lojuneita.
Varsinkin alkuvuodesta lukutahti oli hurja ja tammikuussa luin muistaakseni viisi kirjaa. Tässä alkuvuodesta on tullut reissattua melko paljon ja kirjat on ollut oivallista viihdykettä matkoilla. Kirjojen valinta ei ole noudattanut mitään erityistä logiikkaa, olen lainaillut niitä kavereiden hyllyistä ja kirjastosta ja lukenut vähän mitä käteen osuu ja mikä vaikuttaa kiinnostavalta.

Tässä tulee lista tähän mennessä kahlatuista opuksista! Olen listannut ne puhelimen muistiin ja kirjoittanut jokaisesta ihan pari sanaa, että vähän muistan, millainen kirja oli.

1.John Grisham: testamentti
Tämän luin lennolla Lanzaroteen ja lopun perillä. Kirjoitin muistiin hyvän ajatuksen, joka heräsi kirjan jälkeen:  Joillakin on jo kaikki, eikä mikään silti riitä ja joillain ei ole mitään, eikä ne tahdokaan mitään. Vähän erilainen Grisham.
2. Joe Nesbo: Lepakkomies
Tämän kirjan löysin meidän Lanzaroten villan kirjahyllystä, jossa oli kirjoja vähän kaikilla länsieurooppalaisilla kielillä. Tosi mainio! Hauska yhtäläisyys edelliseen kirjaan, molemmissa juoppo päähenkilö ja sivuaa alkuperäiskansan elämää ja oikeuksia.
3. John Grisham: Tunnustus
Kirja kuolemantuomion ympärillä. Tätä lukiessa mietin, että voiko samat ihmiset tosissaan vastustaa eutanasiaa ja kannattaa kuolemantuomiota, vaikka eutanasia ei tähän kirjaan varsinaisesti liittynytkään.
4. Tim Ferris: 4 tunnin työviikko
Mainitsinkin tämän kirjan mun yrittäjyyspostauksessa ja suosittelen kaikkien yrittäjien lukulistalle.
5. Laurie Breton: Sitovia todisteita
Aivan tolkuttoman tylsä, siis varmasti tämän kirjakasan huonoin. Aloitin tämän jo viime vuoden puolella, mutta loppuun saattaminen vei yli kuukauden.
6. Viveca Sten: Pinnan alla
Jos edellinen oli huonoin, tämä kuului parhaiden kolmen joukkoon. Luin tämän muistaakseni parin päivän aikana. Täytyykin muistaa etsiä kirjastosta lisää Steniä, kun seuraavan kerran haen kirjoja.
7. Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
Varsin stressitön ja kevyt lukukokemus. Oikein kunnon suomalaista meininkiä, edes lottovoittaja ei ole tyytyväinen elämäänsä.
8. Antto Terras: Stockmann Yard -myymäläetsivän muistelmat
Hauska ja terävä, kunpa osaisin kirjoittaa yhtä nokkelaa kieltä!
9. Karin Slaughter: Triptyykki
Tämän nappasin mukaan naapurin Niinan hyllystä, kuten kaksi edellistäkin kirjaa ja tämä oli todellinen täysosuma. Paras dekkari tässä joukossa, jopa yksi parhaista jännäreistä, jonka olen koskaan lukenut ja voin sanoa, että luettuja dekkareita on monta! 
10. Mari Manninen: Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret
Todella koskettava ja paljon kiinnostavampi kuin etukäteen odotin, teki vähän vihaiseksi.
11. Karin Slaughter: Sokaistu
Tosi hyvä, mutta ensin luulin, että tämä on kirjoitettu Triptyykin jälkeen ja ratsastaa sen hyvillä koukuilla, mutta itse asiassa tämä onkin kirjoitettu ennen Triptyykkiä, joten tämä taisi olla sen esikuva, eikä toisin päin.
12. Karin Slaughter: Yli rajan
 Ihan kiva, mutta ei yltänyt kahden ensimmäisen Slaughterin tasolle. Nimi on todellakin enne, koska tässä(kin) Teurastajan kirjassa porukkaa lakosi, kuin Mustan Surman aikaan konsanaan.
13. Eve Hietamies: Yösyöttö
 Tämän luin lentokoneessa matkalla Miamiin. Kaverini, jolla on lapsia, suositteli tätä hyvänä kirjana, mutta mielestäni tämä oli lähinnä masentava ja tehokasta ehkäisyvalistusta.
14. Jo Nesbo: Torakat
Nesbo, jonka luin Lanzarotella, on sarjan ensimmäinen kirja ja hyppäsin sen jälkeen suoraan tähän hyvin paljon myöhemmin kirjoitettuun. Huomasin tämän vasta kirjan lopetettuani, eli väärässä järjestyksessä lukeminen ei haitannut ainakaan tässä tapauksessa. Peruspureksittavaa, mutta ei Lepakkomiehen tasoa.
15. Anna-Leena Härkönen: Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia.
Huono ja tylsä. Ostin tämän kirpparilta ja luulin hankkivani jonkun kivan novellikokelman, mutta kirjoitukset olivatkin mukahauskoja pakinoita ja kolumneja. Tätä en totuuden nimessä lukenut kokonaan, vaan tylsät pompin yli ja mielenkiintoiset kirjoitukset luin.
16. Lars Kepler: Hypnotisoija
Täyttä piinaa sivulta yksi lähtien. Piinalla tarkoitan kuristavaa jännitystä, joka oli välillä niin pahalla tasolla, että piti laittaa aina välillä kirja hetkeksi sivuun. Puhumattakaan siitä, että yöllä makasin valveilla ja kuuntelin, että tuleeko äänet kissoista vai jostakin muusta. Kuitenkin myöhemmin kirjassa oli pitkiä suvantokohtia, joilloin asiat ei erityisemmin edennyt. Vähän ylipitkä.
Alakerrassa lojuneita lukemattomia ja luettuja. Kesävuoren ilmeisesti luin viime vuoden puolella, kun se ei ollut tällä listalla. Taivaslaulun olen lukenut monta vuotta sitten, mutta silti se oli jostain syystä makuuhuoneen lattialla. Brown vaikuttaa niin tylsältä, että saattaa jäädä lukematta.
Olen tavallaan ihan tyytyväinen, että kuudestatoista kirjasta vain kymmenen on dekkareita, koska odotin etukäteen, että tuskin maltan lukea mitään muita. Dekkarit on siitä helppoja, että yhdeksän kymmenestä tempaa sen verran mukaansa, että kirja ei jää kesken. Eikä sen puoleen, tämän kirjahaasteen tarkoitus on vain pitää yllä tärkeää lukemisharrastusta, eikä sivistää itseään maailmanpoliittisia kriisejä käsittelevillä tietokirjoilla. Toki jos tulee mielenkiintoisen oloisia tietokirjoja vastaan, luen nekin. Erityisesti mua kiinnostaa lahkot ja muut huuhaaporukat ja kulttuurien erikoisuudet, joten jos tiedät tällaisia hyviä kirjoja, vinkkaa!
Tässä kuvassa kaksi paholaista, jotka ei koskaan tule päätökseen. Sain Nenäpäivän yo-lahjaksi ja aloitin sen silloin ja jätin kesken ja tässä keväällä ajattelin, että olin silloin vaan liian kypsymätön hienolle Finlandia-palkitulle teokselle. Jumitin kuitenkin täsmälleen samaan kohtaan kuin viimeksikin, joten olen varmaan edelleen liian kypsymätön. Tai sitten kirja on tylsä. Simone Weilin Juurtuminen on taas vähän liian fiksua luettavaa. Tulee tenttikirjat mieleen. Aarne Dahl taas on jokeri, jonka löysin juuri äsken hyllystäni. En tiedä yhtään mistä se on tullut.
Joskus ajattelin, että kirjoja ei voi jättää kesken, mutta kyllä ne voi. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonoihin kirjoihin. Sitä paitsi, jos vuoden aikana pitää lukee kaksi kirjaa kuukaudessa, ei voi jäädä kovin pitkäksi aikaa jumiin huonoon kirjaan. Olen huomannutkin, että tämä lukuhaaste etenee parhaiten, kun koko ajan on mielenkiintoisia kirjoja jonossa. Jos ei ole, menee hyvää lukuaikaa hukkaan kun pohdiskelee, ettö koskahan ehtisi kirjastoon.

Tässä oli välitilinpäätös viiden kuukauden ja 16 kirjan jälkeen. Luulen, että lopullinen luettujen kirjojen määrä menee jonnekin 30 ja 40 väliin. Palataan asiaan jälleen vaikka vuoden lopussa ja katsotaan mikä on tilanne silloin!

Montako kirjaa sä oot lukenut tänä vuonna? Entä olisiko antaa hyviä kirjasuosituksia? Tai oletko lukenut jonkun näistä mun listan kirjoista ja mitä pidit siitä? Kerro!

torstai 25. toukokuuta 2017

Älä osta varastettua pyörää!

Mulla ja pyöräilykaverillani Sarilla oli tänään suunnitelma lähteä huristelemaan Helatorstain kunniaksi maastopyörillä metsään, mutta päivä ei alkanut lainkaan hyvin, kun Sari pisti heti aamusta viestiä, että nyt otti ohraleipä. Oli käynyt niinkin töykeästi, että Sarin kaks kuukautta vanha Kona-maasturi oli pöllitty! Siellä se oli suojaisella takapihalla lukossa (yleensä aina sisällä, mutta viime yön poikkeuksellisesti ulkona), mutta joku kelmi oli hiipinyt paikalle naapurin pihan kautta tai hypännyt puolitoista metrisen aidan yli ja vohkinut pyörän. Tämä pyörä on muuten nähty aiemminkin tässä blogissa, koska se saapui meidän mukana Helsingistä maaliskuiselta GoExpo-reissulta. Kyllä niin pistää vihaksi tuollainen! Kaikki pyörävarkaudet on tyhmää ja väärin, mutta erityisen raivoissani olen aina siitä, jos jonkun harrastusväline pöllitään.
Jos törmäät tähän Kona-kaunottareen netissä tai livenä, pistä viestiä jokisensari@gmail.com!
Pyöriä myydään paljon käytettynä vähän siellä ja täällä ja tarkkana saa olla, ettei osta varastettua pyörää. Tässä asiassa maalaisjärki ja vaisto kertoo varmasti paljon. Jos myyjällä on hirveä kiire päästä eroon pyörästä ja homma muutenkin haiskahtaa, niin kannattaa jättää diili väliin, vaikka pyörän saisikin kivaan hintaan. Pyörästä kannattaa kysellä mahdollisimman paljon, esimerkiksi mistä se on ostettu (yleensä rehellisellä myyjällä on jotain papereita tai pyöriin kuluvia varaosia yms. tallessa ja ne tulee mukana) ja jos ilmoituksessa ei lue nippelitietoja pyörästä, voi vaikka kysäistä, että mikäs osasarja tässä olikaan ja toimiiko vaihteet jouhevasti tai onko keula toiminut hyvin ja onko sitä huollettu. Siis ihan perussettiä, mitä kysellään vaikka autoa ostaessa. Jos myyjä ei mitään pysty kertomaan pyörästä, niin herää kysymys, että onko kaveri sillä koskaan ajanutkaan tai omistaako sitä lainkaan? Me ollaan aika usein ostettu pyöriä käytettynä ja usein tulee kyllä vilkaistua myyjän henkkarit. Jos on puhtaat jauhot pussissa, niin henkkarien näyttäminen ei pitäisi olla mikään ongelma. Saa myös käyttää vähän järkeä, että jos narkkarin näköinen sekava kaveri kaupittelee kolmen tonnin triathlon-pyörää, niin siinä saattaa olla jokin epäsuhta.
Käytettynä hyviä pyöriä luotettavilta myyjiltä löytyy fillaritori.com -osoitteesta. Tietysti sielläkin voi joku hämärähemmo tehdä kauppaa, mutta pääasiassa harrastajat myyvät pyöriä toisilleen.
Mun selfietikku on ollut hukassa viime kesästä asti, mutta tänään löysin sen yhdestä pyöräilyrepustani. Nyt kun tarkemmin mietin, kepakko hukkui Åren reissun jälkeen eli en ole purkanut kyseistä reppua sen reissun jäljiltä. :D
Jos jokin poistaa varkaan aiheuttaman harmituksen, niin se on varmasti kunnon maastolenkki! Kona ei onneksi ollut Sarin ainokainen pyörä ja lähdettiin koluamaan Lamminpään polkuja täpäri-läski-kombolla. Se on hauska homma, kuinka yö ja päivä Itä- ja Länsi-Tampereen pyöräilymaastot on keskenään. Itä- ja Etelä-Tampereella riittää juurta, kivikkoa ja kaikenlaista pikkukiusaa kun taas Rantatunnelin toisella puolella polut on kuin moottoriteitä, eikä paljon juuret ja kivet haittaa menoa. Onneksi olen opetellut ajamaan pyörällä täällä vaikeammalla puolella, niin vähän hankalemmatkaan taipaleet ei pääse yllättämään. Itä-Tampereella on kuitenkin vaikeampi koota kasaan yhtenäistä parin lenkkiä, jossa ajettaisiin vaan maastossa, tai ainakin sitä varten pitää tuntea reitit huikean hyvin. Toisin on Lamminpäässä, jossa riittää polkua sotkettavaksi tuntitolkulla.
Me ollaan värikkäiden pyörien ystäviä!
Taukoineen meidän helalenkki kesti reilut pari tuntia ja kelikin oli just sopiva! Tarkemmin sanottuna ajoaika oli tunti ja 51 minuuttia ja kilometrejä tuli noin puolimaratonin verran eli 21 ja puoli. Tästä matkasta varmasti 95 prosenttia oli silkkaa polkua. Tänään oli muuten pyöräilyhaasteen 19. päivä, eli nyt on ajettu melkein kolme viikkoa putkeen joka päivä. Vielä 12 päivää jäljellä. Harkitsin kyllä jo, että pitäisikö jatkaa tätä koko kesä, kun menee niin hyvin ja tulee kerrankin pyöräiltyä paljon. Pistän harkintaan!
Melkein samanlaiset kypärät. Sattumaako?
Mitäs muuta raportoimisen arvoista tässä olisi tapahtunut viime aikoina? Eilen ainakin aloitettiin takapihan grillikausi ja myös Rautis Gym eli autotallisali on avattu tälle vuodelle, eli kesä on vahvasti läsnä. Olen hieman harkinnut, että siirtäisin salit joksikin aikaa aamuajankohtaan, koska iltaisin työt tuntuu venyvän, enkä mä tykkää mennä bodamaan yhdeksältä illalla. Silloin haluan olla jo ihan rennosti sohvalla. Katsotaan miten tämä aamusalisuunnitelma toimii käytännössä!
Aina on hyvä sää grillata vaahtokarkkeja! Ja dipata niitä sulaan suklaaseen...
Ei sitten muuta kun hyvää viikonloppua! 😎

maanantai 22. toukokuuta 2017

Kesän eka päivä

Viime lauantaina oli huippukiva päivä. Aamupäivällä kävin vähän mittelemässä voimiani seuran penkkikisassa ja vein voiton kotiin 60 kilolla ja sarjani ainoana osallistujana. Ei hassumpaa! Tämä oli mun ensimmäinen pelkkä penkkikisa ja mietin etukäteen, että miten osaan vain penkata ilman kyykkyä ja vetoa. Mutta penkkaa vaan, ei se ole sen vaikeampaa!
Tangossa voittoraudat 60 kiloa. Kuva Eero Niemelä.
Penkkikisan jälkeen lähdettiin Rahkaäijän kanssa polkemaan Vehoniemeen, koska siellä oli kakkubuffet ja me tykätään kakuista. :D Oli aivan ihana keli ja Tour de Tampere -pyöräilyn takia tuli vaikka kuinka paljon muitakin maastopyöräilijöitä vastaan matkan varrella.
Äksönintäyteinen päivä jatkui vielä illalla, kun me lähdettiin Lielahteen Motokeidas-motskarikaupan synttäreille katsomaan renkaanpolttoa ja muita älyttömyyksiä. Melkein aurinko pimeni, kun savu oli niin sankkaa.
Kuvasin päivän aikana videoita ja sen voit katsoa tuosta alta. Penkkikisaosuus alkaa kohdasta 4:15, pyöräily seitsemän minuutin kohdalta ja motorsportti kohdasta 11:45. Nämä tärppeinä, jos et jaksa katsoa koko videota, mutta jokin tietty juttu kiinnostaa. :D Video on suomeksi, vaikka otsikko on englanniksi.
Kuukauden mittainen pyöräilyhaaste on muuten nyt noin puolessa välissä ja yllättävän hyvin on mennyt. Joka päivä olen siis ajanut fillarilla vähintään puoli tuntia ja toisinaan reilusti enemmänkin. Koputan puuta, mutta uskon selviäväni tämän haasteen kunnialla loppuun!

Hauskaa viikko!

perjantai 19. toukokuuta 2017

Tarinatuokio: Kun kissalla flippasi päässä huonoin seurauksin

YouTubessa on ollut jo pidempään muotia storytime-videot, joissa kerrotaan joku dramaattinen tai hauska sattumus elämän varrelta. Yleensä näille storytime-videoille on tyypillistä, että otsikko ja videon kuva lupaa mitä järkyttävintä ja sitä myötä myös kiinnostavinta videomateriaalia. Otsikko voi huutaa "LÄHES MENETIN SORMENI" ja kuvassa on verta, irtosormia ja suolenpätkiä ja varsinaisesta videosta selviää, että leipäveitsi se vähän lipsahti, mutta tilanteesta selvittiin muumi-laastarin parantavalla voimalla.
Eilen saunassa katselin kämmenselässä olevaa pientä arpea ja ajattelin, että voisin työntää lusikkani tähän storytime-soppaan täällä blogimaailmassa. Ajattelin kylläkin pysyä ihan totuudessa, eikä otsikkokaan ole lainkaan liioiteltu. Suomeksi nämä olkoon tarinatuokio-postauksia. Saa käyttää, mutta pakko ei oo!

Tämä varsin värikäs ja vaiherikas tarinatuokio vie meidät melko tarkalleen viidentoista ja puolen vuoden taakse, vuoteen 2001. Olin silloin 10-vuotias ja neljännellä luokalla koulussa. Marraskuun puolivälissä oli jo lunta maassa, siitä oli pitänyt huolen pari viikkoa aiemmin raivonnut Pyry-myrsky. Keskiviikon koulupäivä oli ohi ja menin suoraan koulusta samalla luokalla olleen kaverini luokse. Melkein kaikki meidän pienen kyläkoulun oppilaat kulki taksilla koulumatkansa, kun maalla välimatkat oli pitkiä. Kaverini äiti oli töissä ja isä puuhaili pihapiirissä maatilan töissä. Olimme siis kaksin kaverini kotona ja leikittiin barbeilla. Luokkalaiseni kotona oli portaat, joita ei käytetty, joten rapuille sai viriteltyä hienoja barbien kerrostaloleikkejä.

Leikin lomassa paijaltiin vähän myös kissoja, joita taisi olla ihan useampi maatalossa. Yksi kissoista oli musta ja muistaakseni melko vanha. Ystäväni lähti käymään keittiössä ja istuin kissa sylissä olohuoneen sohvalla. Olin jo noihin aikoihin harras kissafani ja meidän perheeseen oli hankittu Assi-kissa edellisenä kesänä. Silittelin sylissäni istuvaa kisua ja se hiljakseen polki tassuillaan reisiäni. Tiesin hyvin miten kissoja pidetään ja tiedän edelleen, että olin tälle kissalle hyvin hellä, en ainakaan tietoisesti kohdellut sitä millään tavoilla kaltoin tai pitänyt ikävästi tai väkisin sylissä. Hetken sylissäni oltuaan kissa vaikutti siltä, että se on lähtemässä pois ja nostin silityskäteni pois, että kattimatti voi hypätä lattialle.

Kun nostin oikean käteni pois, kissa kävikin täysin arvaamatta kiinni siihen! Luulin ensin, että se leikkii, mutta kun jouduin väkisin ravistamaan kädessäni roikkuvaa kissaa pois, ymmärsin, että tästä on leikki kaukana. Kissa roikkui kädessäni hampaillaan ja repi kynsillään käsivartta. Sain kissan jotenkin irti kädestäni ja saman tien se hyökkäsi uudestaan, tällä kertaan jalkaani. Luin tuohon aikaan kaiken mitä eteen osui ja vain vähän aiemmin olin lukenut Valituista Paloista tarinan naisesta, jonka päälle hyökkäsi puuma luonnonpuistossa Pohjois-Amerikassa. On uskomaton, kuinka hädän hetkellä tulee aivan ihme juttuja mieleen ja muistan kuinka mietin, että tämä on vähän kuin se puuman hyökkäys siinä lehdessä.

Toinen hyökkäys oikeaan jalkaani oli vielä rajumpi, kuin käteen ja huusin ja yritin päästä irti kissan kynsistä ja hampaista. En edellenkään tiedä mitä kaikkea tässä toisessa hyökkäyksessä tapahtui, koska jälki oli niin rumaa, mutta siitä lisää tuonnenpana. Vaikka tapahtumasta on jo yli viisitoista vuotta, muistan edelleen tasan tarkkaan missä kohtaa olohuonetta kaikki kävi. Kun sain kissan jalastani irti, lähdin kohti ovea, joka johti olohuoneesta pois. En kuitenkaan ehtinyt pakenemaan olkkarista, eikä kissa ehtinyt hyökkäämään kolmatta kertaa, kun kaverini tuli keittiöstä kuultuaan huutoni ja karjui suoraa huutoa kissan nimeä ja silloin kissa jotenkin heräsi tai pelästyi ja lähti täysiä juoksemaan pois. Keittiöstä olohuoneeseen ei ollut pitkäkään matka, mutta kaikki kävi niin valtavan nopeasti, ehkä parissakymmenessä sekunnissa tai puolessa minuuttissa, ettei ystäväni tajunnut tilannetta aiemmin.

Kissan aikaan saaman jäljet oli aivan hirveät. Koko oikea kämmenselkäni oli täynnä naarmuja ja haavoja, joista muutama oli selvästi syvempiä. Luulen ainakin, että ne oli ne hampaiden aiheuttamat. Myös käsivarressa oli naarmuja. Oikea jalkapohjani ja sääri oli niin täynnä raapimishaavoja, että en voinut kunnolla astua ja oikeassa pohkeessa jalan sisäsyrjällä oli pahin reikä. Se oli nimenomaan reikä, ehkä noin 2-3 senttiä pitkä ja 1-1,5 senttiä leveä haava, josta ikään kuin puuttui palanen ja muistan täysin elävästi, kuinka reiässä näkyi sellaisia palloja. Lihashan se siellä näkyi syvässä haavassa. Mulle on edelleen aivan valtava mysteeri, miten kissa voi saada sellaisen aikaiseksi.

Kissahyökkäyksen jälkeinen loppupäivä on vähän haalistunut shokin ja vuosien myötä unohduksiin, mutta äiti muistaa nämä, varmaan ikuisesti. Kaverini aikuinen veli tuli puhdistamaan haavat ja laittamaan niihin laastareita. Soitin äidilleni töihin ja olin kuulemma melko hädissäni, että jalassa näkyy palloja, mutta äiti ei vielä hoksannut tästä nerokkaasta kuvailusta, kuinka syvä haava oli. Äitini ei päässyt lähtemään töistä heti ja iskä oli iltavuorossa, joten lähellä asuva pappani tuli hakemaan minut pois kaverin luota ja olin mummulassa siihen asti, kunnes äiti tuli. Tästä mummulareissusta en muista mitään. Kun äiti tuli hakemaan meikän mummun ja papan hoivista, olin aivan valkoinen ja kylmissäni, shokkia vähän pukkasi. Se sai äitini aavistelemaan, että nyt ei ole ihan pikku raapaisu tytöllä ja kurkkasi sen jälkeen pohkeen haavaa ja tajusi, että tässä ei nyt Muumi-laastarit jelppaa tarpeeksi. Lisäksi jalkapohja ja käsi oli ihan turvoksissa. Äiti soitti terveyskeskukseen, että täällä on nyt lapsi ihan revittynä kissan jäljiltä ja meidän täytyy tulla lääkäriin, niin vastoonoton täti oli huokaissut, että "kai teidän sitten pitää", kun varmaan ajatteli, että kissa on pikkuisen raapaissut, turha sitä varten on lääkäriin tulla. 
Matkalla lääkäriin heitettiin mun alle kouluikäinen pikkuveli sukulaisille hoitoon ja lähdettiin terveyskeskukseen. Lääkäri oli aivan järkyttynyt, että miten kissa voi saada aikaan tällaista jälkeä, eikä ollut kuulemma koskaan nähnyt mitään vastaavaa kissan aiheuttamana. Lääkäri oli aika rempseä ja kehotti tappamaan tuollaisen hullun kissan. Pohkeen kuoppa kursittiin kokoon tikeillä ja taisin saada myös jäykkäkouristusrokotuksen ja antibioottikuurin, ettei eläimen puremasta aiheudu mitään ongelmia jälkikäteen.

Tähän tapahtumasarjaan erikoisen lisätwistin toi vielä se, että seuraavana yönä alkoi kova myrsky, jota Janika-myrskyksikin kutsuttiin. Olin loppuviikon koulusta pois, koska en pystynyt kävelemään tai pitämään kädessä kynää ja pääsin mummulaan hoitoon. Janika roiski reilusti lunta tuulen kanssa ja katkaisi sähköt kylän jokaisesta kämpästä. Olin tavallaan vähän kateellinen koulukavereille, kun he saivat kouluruuaksi näkkileipää ja kylmiä nakkeja, koska ruuanlaitto koululla ei onnistunut. Sähköt oli poikki meillä peräti kaksi vuorokautta ja meille ei tullut sinä aikana vettä porakaivosta. Kissahaavoja piti kuitenkin suihkutella, ettei ne tulehdu ja pääsin sitten suihkuun naapureille, joille tuli pintakaivosta omalla paineella vähän vettä.

Ihan kun yhdessä kissan raatelemassa lapsessa ja kahden vuorokauden sähkökatkossa ei olisi ollut tarpeeksi riesaa ja harmia, sattui torstai-yönä vielä yksi aika pelottavakin juttu. Isäni oli tosiaan iltavuoroviikossa töissä ja ajoi Tampereelta kotiin aina puolen yön jälkeen. Koko torstain oli myrskynnyt ja ajokeli oli edelleen yöllä erittäin huono, lunta satoi ja tuuli kovaa. Viimeiset viisi kilometriä meille kotiin on kiharaista "rallitaipaletta", jossa on mutkaa toisensa perään. Yhden tällaisen mutkan jälkeen tiellä oli myrskyn kaatama suuri kuusi, jota päin isäni ajoi pimeydessä. Huonojen olosuhteiden takia vauhti oli melko hillitty, joten hän selvisi törmäyksestä ilman vammoja. Matka kuitenkin päättyi siihen, auto romuna ja puu keskellä tietä. Juuri kun iskä pääsi ulos autosta, kuului valtava rysähdys, kun toinen kuusi kaatui auton toisella puolelle peräkonttia viistäen. Hätäpäissään iskä soitti äitille, mutta ei oikein saanut sanottua mitään. Siinä meidän äiskäkin säikähti pahemman kerran, kun keskellä yötä kuuluu puhelimesta vain myrskyn ääni. Jo toinen shokkipotilas reilun vuorokauden sisään. Kun tilanne selkeni, taas kerran kultainen pappa tuli paikalle ja raivasi yhdessä iskän kanssa puut pois maantieltä ja hinasi auton pois.

Lisäjännitystä tähän autoepisodiin toi se, että samaisena torstaina päivällä iskä oli lähettänyt vakuutusyhtiöön kaskovakuutuksen irtisanomisilmoituksen autostaan. Heti perjantaina aamulla hän kuitenkin soitti vakuutusyhtiöön, että voitte repiä sen paperin, kun saapuu perille, tässä on vähän tilanne päällä. Lopputulema oli se, että autossa oli kasko voimassa, kun sen kohtasi kaatuneen puun maantiellä. Huh!

Näinä äksönintäyteisinä päivinä koitin toipua vammoistani ja etenkin henkisistä vammoista. Tykkäsin kissoista niin paljon ja sitten kissa hyökkää päälleni. Siinä oli vähän sulateltavaa. Alkuun vähän väistelin meidän omaa Assi-kissaakin, mutta hiljalleen luottamus kissoihin palautui. Tämä kuitenkin opetti, että joskus kissa voi olla arvaamaton ihan ilman syytäkin ja se pitää tiedostaa. Raatelija-kissakin sai pitää henkensä. Tarina kuitenkin kertoo, että kissa ehkä jotenkin aavisti, että nyt ei mennyt hyvin, koska tapahtuneen jälkeen se oli hukassa monta päivää.  Luokkakaverini äiteineen toi mulle tosi hienon Nalle Puh -piirrustussetin muutama päivä tapahtuneen jälkeen ja kovasti olivat pahoillaan tapahtuneesta. Eihän se kenenkään vika ollut, eikä siitä sen suurempaa polemiikkia tullut. Luulen, että tapahtunut kuitenkin jollain tapaa viilensi minun ja kaverini välejä. Kyllähän sen nyt ymmärtää, olihan siinä aika paljon draamaa kahden 10-vuotiaan tarpeiksi.

Tämä marraskuinen viikko viisitoista vuotta sitten on edelleen meidän perheen kestopuheenaiheita ja aina säännöllisesti palataan siihen, kuinka Annilla näkyi lihat sääressä, kun kissa hyökkäsi ja oli niin hirveä myrsky ja sähköt poikki monta päivää ja iskäkin ajoi puuta päin. Oikein naurattaa, että miten oli mahdollista, että tämä kaikki tapahtui ja vielä melkein yhtä aikaa. Mutta käsi sydämellä vannon, että tässä tarinassa ei ole pätkääkään värikynää, totta joka sana!

T'ässä oli tarinatuokio perjantain ratoksi. Jos olet kohdannut tappajakissoja, kärvistellyt pitkiä aikoja sähkökatkossa tai törmännyt kaatuneeseen puuhun, kommentoi alle! Saa kommentoida muutakin, oikeastaan ihan mitä vaan!

Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Nutella-sushit isoon makeannälkään!

Bulkkaatko kesää varten? Haluaisitko päästä eroon törröttävistä kylkiluista ennen bikinikauden alkua? Vaellatko päivittäin kymmeniä kilometrejä vuorilla ja tarvitset lisäenergiaa? Huolesi ja makeannälkäsi ovat pian mennyttä, sillä luvassa on Nutella-sushien ohje, jonka pelkkä lukeminen voi aiheuttaa kakkostyypin diabeteksen.

Tämä huippuunsa hiottu resepti on erittäin vaativa ja edellyttää yleensä vuosien kokemusta sushien rullaamisesta. Älä kuitenkaan lannistu, koska ahkeralla harjoittelulla sinustakin voi tulla armoitettu Nutella-sushien käärijä.
Aloita valmistelut rientämällä hyvinvarustettuun päivittäistavarakauppaan, josta kehotan ostamaan kuvan mukaiset ainekset. Aineksia voi myös varioida, mutta en suosittele sitä ensimmäisellä kerralla, ettei sushit mene pilalle aloittelijamaisten mokien vuoksi. Kyseiset ainekset maksoivat noin 15 euroa, joten tämä ohje ei sovellu tyhjätaskuille. Kokeneet sushinrullaajat ovat kuitenkin yleensä melko varakasta väkeä! Voit säästää leipomalla rieskat itse ja keräämällä metsästä metsämansikoita, jotka kylläkin kypsyvät vasta parin kuukauden kuluttua.
Ainesten lisäksi tarvitset terävän japanilaisen puukon, kirsikkapuisen leikkuulaudan, Villeroy&Bochin ruokailuveitsen sekä näyttävän tarjoilulautasen. Jos et kuitenkaan omista aitoa japanilaista santokua, voit käyttää myös veistä, joka on saatu vuosia sitten ilmaislahjana jonkin lehden tilaamisesta. Itse jouduimme turvautumaan ilmaisveitseen, koska aidot japanilaiset veitset sattuivat juuri olemaan hukassa.
Nyt alkaa varsinainen ohje, suosittelen että laitat nyt musiikin pois ja meluavat lapset ulos ja siirryt hiljaiseen paikkaan tavaamaan ohjetta, koska tämä vaatii 110 prosenttista keskittymistä.

1. Laita rieska leikkuulaudalle ja levitä Nutella-levitettä veitsellä koko rieskan pinta-alalle.

2. Kun Nutellaa on runsaasti rieskalla, asettele toiseen päähän lakua, suklaata tai pilkottuja mansikoita riviin.

3. Jos taitosi ovat sushimestarin tasolla, voit laittaa päähän myös kahta eri täytettä. Mansikat ja suklaa sopii erityisen hyvin yhteen.

4. Aloita sushin rullaaminen täytepäästä ja tee napakka käärö. Tästä vaiheesta ei valitettavasti ole kuvaa, koska kuvaajamestari unohti ottaa kuvan.

5. Kun käärö on rullattuna edessäsi, ota esiin katanasi ja leikkaa rullasta 6-8 sushipalaa. Terävä puukko on tärkeä, sillä rulla pitää leikata, ei sahata. Varsinkin lakritsipalat saattavat yrittää vastustaa prosessia.

6. Asettele sushipalat tarjoilulautaselle leikattu pinta ylöspäin.
7. Aidot sushit tarjotaan aina soijakastikkeen ja wasabin kanssa, mutta näiden Nutella-sushien kanssa voit testata vaikkapa kinuskikastiketta ja kermavaahtoa.

8. Syö kaikki palaset ja tunne, kuinka hyvät hiilihydraatit ja rasvat virtaavat kehoosi ja elvyttävät ja palauttavat lihakset kaikista koettelemuksista. Pro tip: Kääröt voi jätttää myös leikkaamatta paloiksi ja heittää kokonainen käärö muovipussiin ja ottaa evääksi vaikka pyörälenkille.

Tässä oli kesäisten Nutella-sushien ohje. Nämä makeat maki-palaset sopivat niin lohturuuaksi kuin juhlatarjottavaksi. Palat kannattaa valmistaa vain hieman ennen tarjoilua, ettei sushikuori pääse kuivumaan. Eikun käärimään makeita herkkususheja!
Vietin eilen syntymäpäiviäni ja juhlapäivä oli melko kissaisa. Pinkki pehmokatti on Rahkaäijältä. <3