sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Lidlin minisortseissa hienostoravintolaan

Meidän lento Orlandosta New Yorkiin on kaksi tuntia myöhässä, joten nyt on hyvin aikaa kirjoittaa eilisestä. Sen verran on pakko sanoa, että lentokentän turvatarkastus amerikkalaiseen tapaan ei ole mitään leikinpeliä, vaan varsin vakavaa touhua. Läpivalaisulaitteet on sitä luokkaa, että niistä varmasti ilmenee myös puuttuvat sisäelimet.
Orlandon lentokenttä, jossa järjestettiin voimanoston MM-kisat viime vuonna.
Eilen meillä oli siis viimeinen kokonainen päivä Orlandossa ja päätettiin "säästää" ja jättää vesipuisto väliin. Olisi kannattanut mennä vaan sinne vesipuistoon, niin olisi kulunut noin viisi kertaa vähemmän rahaa. :D Selailtiin nettiä ja huomattiin, että International Drivelta löytyy kaikenlaista nähtävää ja shoppailtavaa. Se on siis pitkä katu etelä-Orlandossa, jonka varrella on hotellia, outlet-myymälää ja huvitusta joka lähtöön.

Rahkaäijä sai mut puhuttua ympäri helikopteri-ajelulle ja niin me lähdettiin vajaaksi vartiksi pörräilemään Orlandon taivaalle. Vitsailtiin, että se on halvin tapa nähdä kaikki huvipuistot, kun lentää niiden yli. Upeita maisemia! Olin kyllä välillä vähän kauhuissani, koska helikopteri oli huomattavan pieni ja heilui ja tärisi ilmassa. Ilmakuopat on oikeastaan aika hauskan tuntuisia lentokoneessa, mutta ei pikkuauton kokoisessa kopterissa.

Helikopteriajelun jälkeen käytiin nauttimassa nopea ja herkullinen Subway-patonki, koska ei päästy yhteisymmärrykseen buffetravintolasta ja kahdesta käännyttiin pois, kun meininki ja ruoka ei miellyttänyt. Täällä buffetit on aivan älyttömiä, maksaa yleensä reilun kymmenen dollaria ja sillä saa monien metrien buffetruuat ja jälkkärit ja limsat. Ollaan poikettua muun muassa parissa tällaisessa sushibuffetissa ja nyt on kieltämättä sellainen olo, että en halua nähdäkään sushia pitkään aikaan.

Tien varret on täynnä erilaisia mainoskylttejä ravintolaista ja huvituksista ja tällaisesta kyltistä bongattiin International Drivella sijaitseva Wonder Works, joka näyttää aivan siltä, kuin talo olisi katollaan. Sisällä asiat ei kuitenkaan ole ylösalaisin, vaan kohtuulliseen hintaan (huvipuistoihin yms verrattuna) pääsee tekemään ja kokemaan kaikkea hauskaa vähän Heureka-tyyliin. Varmaan paras hinta-laatusuhde tän reissun turistikohteista, tosi kiva paikka!

Me ei olla erityisen kovia shoppailemaan, mutta lähdettiin nurinpäintalon jälkeen Outlet-ostoskeskukseen, joka oli ihan valtava. Käytiin vastaavassa aikanaan Los Angelesissa ja esimerkiksi Conversella, Vansilla, Adidaksella ja Pumalla on isot kaupat noissa. Viime reissulla eli neljä vuotta sitten Rahkaäijä fiilisteli Conversen myymälässä supermiestennareita salikengiksi, mutta oikea koko oli silloin loppu ja mies on siitä asti fiilistellyt niitä. Nyt tärppäsi ja tästä lähtien Rahkaäijä vetää mavet supersiisteissä Converseissa. Niissä oli joku muu tyyppi kuin Supermies, mutta yhtä kaikki ne oli komeat. Mä löysin Toy Story -vansit, joissa oli Buzz Lightierin kuvia, mutta niistä ei tietenkään ollut kokoja, joten ne jäi nyt vuorostaan piinaamaan mua. Täytyy katsoa olisiko Ebayssa.

Shoppailuja rajoittaa sopivasti myös se seikka, että kortilla maksaminen on täällä yksi suuri farssi. Juuri missään ei ole sirukortinlukijoita eli Visa Electron on ihan poissa pelistä ja myös yllättäen Mastercardin debitin kanssa on ollut ongelmia. Visan debit-kortit on käynyt suurimmassa osassa paikoista.
Meidän sukuun syntyy ihan pian uusi jäsen. Ostettiin sille tuliainen Disney Worldista!

Outlet-shoppailun jälkeen istuttiin alas googlettamaan sopivaa ravintolaa. Se on tätä nykyaikaa, että ruokapaikkaa ei voi valita ilman Tripadvisorin arvosteluita. 😀
Koska me ollaan tämmösiä suursyömäreitä, on buffet aina järkevä vaihtoehto. Niinpä Rahkaäijä bongasi läheltä raflan, jolla oli mainiot arvostelut ja huhujen mukaan se oli buffet, mutta kallis sellainen. Päätettiin ottaa riski ja käveltiin katsomaan mistä on kyse.

Ravintolan pihassa oli vallet parking eli työntekijät parkkeeraa auton puolestasi, mutta me oltiin poikkeuksellisesti kävellen liikkeellä, joten ei päästy nauttimaan tästä ilosta. Pysäköintipalvelu kuitenkin kieli siitä, että kyseessä ei ole mikään tusinabuffet. Sen huomasi myös ovesta sisään astuessa, koska kaikilla vastaanoton naisilla oli jakut ja suorat housut ja myös kaikilla muilla asiakkailla näytti olevan puku tai hienot mekot. Mulla oli tosiaan Lidlin miniurheilusortsit ja Lidlin toppi eli olin suunnilleen alasti, koska ulkona oli varmaan sata astetta lämmintä (Fahrenheiteissä itse asiassa 91!) ja Rahkaäijällä t-paita ja sortsit. Meitä ei kuitenkaan heitetty heti ulos, koska taktiikkana oli ilmeisesti se, että "me emme syrji ketään, mutta hintamme syrjii". Buffet maksoi kepeät 50 donaa per pää, eikä se sisältänyt jälkkäreitä tai juomia. (Yleensä tosiaan harrastetaan niitä kympin buffetteja niin Suomessa kuin ulkomaillakin.)


Päätettiin kuitenkin jäädä, vaikka mua kauhistutti sekä hinta että oma totaalinen alipukeutumiseni. Mutta kerrankos sitä ollaan vähän turisteja! Odotettiin hetki pöytään ohjausta ja siellä pistettiin varmaan joku kerjäläishälytys päälle, koska meidät oikeasti ohjattiin syrjäisimpään takanurkkaan. En valehtele yhtään, ihan viimeinen pöytä ravintolan perällä. Huomattiin, että taktiikkana on ohjata juntit turistit takanurkkaan, koska siellä istuo muitakin hihattomissa ja lippiksissä ja pukuporukat pääsivät ravintolan etuosaan, josta kaikki näkevät heidät. Tällä varmaan pidetään yllä illuusioita hienostoravintolasta.

Kun päästiin pöytään, meille tuli esittäytymään tarjoilija, joka lupasi palvella meitä koko illan. Ja tahdon korostaa, että tarjoilija oli erittäin muodollinen, suorastaan naurettavan pönöttävä. Rahkaäijä oli koko illan Sir ja meikä tietysti Madam.

Jutun juoni oli siis se, että buffetissa oli tarjolla alkuruoka ja lihan lisäkkeet ja itse lihat taas tarjoiltiin pöytään. Ympäri salia kuljeskeli hienoihin pussihousuihin sonnustautuneita herratarjoilijoita, joilla oli miekoissa erilaisia lihoja ja he tarjoilivat näitä sitten halukkaille.

Lihahalukkuudestaan pystyi näppärästi ilmoittamaan pöydässä olevalla lätkällä. Jos sen käänsi punaiseksi, tarkoitti se, että ei lihaa kiitos ja vihreän puolen esiin kääntäminen oli vihje tarjoilijoille, että nyt sitä pihviä pöytään. Näitä tarjoiltavia lihalaatuja oli laskujeni mukaan ainakin kahdeksan, oli nautaa, sikaa, kanaa, makkaraa ja pekonia. Ja jokainen niistä oli aivan helvetin hyviä. Siis oikeesti. En varmasti ole missään syönyt yhtä hyviä pihvejä, kuin tuolla. Aivan täydellisiä! Kypsyydet oli aivan kohdallaan ja maku aivan huikea.

Myös alkuruokapöytä oli aivan pöyristyttävän hyvä. Erilaisia salaatteja, juustoja, kasviksia erilaisissa mausteöljyissä, hedelmiä, leipää... Lämpimissä lisukkeissa oli tarjolla muun muassa kastikkeita, riisiä ja kermaperunoita. Kermaperunoissa oli ilmeisen runsaasti parmesaania ja ne oli uskomattoman täyteläisiä ja tuhteja. Lihan kaveriksi tuotiin muuten paistettuja banaaneja, joiden tarkoitus oli tasapainottaa tilanne eri lihojen välillä. Mä vedin banskuja kyllä aivan sellaisenaan, ei varmaan tarvitse sanoa, että ne oli parhaita ikinä.

Salissa pyöri myös ravintolan päällikkö tai joku muu iso tirehtööri, joka kävi kyselemässä kaikilta tunnelmia. Myös meidän "oma tarjoilija" kysyi ainakin viisi kertaa kuulumisia ja tarpeita. Yksi naurettava juttu oli myös se, että tarjoilijalla oli noin puolen metrin pituinen pippurimylly, jonka kanssa hän kävi tarjoamassa pippuria ruokaa, kun lautasen oli saanut täyteen buffetista.

Sen lisäksi, että ruoka oli aivan huikean hyvää, oli koko konsepti niin erikoinen, että kokemus tuntui aivan rahan arvoiselta. Eikä se haitannut mitään, että mulla oli Lidlin minisortsit, aivan hyvin meni silti!

Kun päästiin viimein lähtemään ravintolasta, oli jo melkein hämärää ja ajeltiin International Drivella ja fiilisteltiin perjantai-illan tunnelmaa. Huvipuistot oli upeasti valaistuja ja koko katu välkkyi neonvaloja. Tuli erittäin vahvasti Las Vegas mieleen!

Vielä kerta kiellon päälle, ajateltiin, kun näimme yhdessä kadun varrella olevassa tivolissa Slingshot-laitteen, joka on kuin ritsa ja ampuu matkustajat 6 G:n voimalla 120 metrin korkeuteen. Pakko sitä oli päästä kokeilemaan! Otettiin kaksi ajoa ja varsinkin ensimmäinen lähtö oli aivan sairas, kiljuin suoraa huutoa ja avasin silmät vasta ylhäällä, kun pyörimme Orlandon iltataivaalla. Mitkä maisemat taas kerran! Jalat tärisi ja ääni oli aivan käheänä, kun päästiin pois laitteesta. Yrittivät vielä kaupitella videota, joka oli kuvattu ensimmäisen lähdön aikana. Ei ostettu. 😀

Kaikki pankkitilit kuiviin imettynä ja maha täynnä vihdoin poistuttiin International Drivelta, joka oli hyvä meille. Ehkä matkan kivoin päivä! Tai miten näistä nyt voi valita, kaikki päivät on ollut kivoja.

Kohta lennetään New Yorkiin ja pääfokus siellä on huominen Shorty Awards -gaala. Siitäkin tulee varmasti hienoa! Maanantaina lähdetään sitten illalla takaisin Suomeen. Voi tulla kotimaan kelit hieman shokkina Floridan helteiden jälkeen. Onneksi on tuo New York välissä loiventamassa. Mutta siellä voin ottaa käyttöön mun uuden college-paidan, jossa on palmuja ja siinä lukee Florida. Ihanan junttia! 😎

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Orlando lifestyle

Florida-jutut jatkuu! Oli pakko tulla pihalle uima-altaalle kirjottelemaan, koska meidän hotellihuoneistossa puhaltaa ilmastointi niin kylmällä, että sinne jäätyy. Rahkaäijä ei meinaan halua hikoilla. :D Voin sanoa, että tänne ulos ei jäädy. Kello on seitsemän illalla ja mittarissa edelleen jotain +28 astetta. Postauksessa sekalaisia kuvia viime päiviltä.
Aamupalaksi Fagea ja mansikoita ja appelsiinia. Varmaan ainoa terveellinen ateria täällä. :D
Tiistaina tosiaan lähdettiin aamulla ajamaan Miamista pohjoiseen. Lähdettiin jo ennen auringonnousua, koska haluttiin olla hyvissä ajoin Kennedy Space Centerillä Atlas 5 -raketin laukaisua ajatellen. Pääsi kuitenkin unohtumaan, että tämä on Yhdysvallat, missä on jatkuvasti helvetilliset liikenneruuhkat ihan kaikkialla ja hyvissä ajoin ei ollut tarpeeksi ajoissa. Liikenne tökkäsi totaalisesti kuusi kilometriä ennen KSC:ta, koska kaikki muutkin halusivat tulla katsomaan rakettia. Ehdotin Rahkaäijälle, että tämä voisi kävellä avaruuskeskukselle ja mä ajaisin loppumatkan ruuhkassa, kun etenemisestä ei tullut mitään. Saatiin tästä erittäin mehevä huuto aikaiseksi, kun oli vähän hermo molemmilla kireällä ja mun idea oli kuulemma huono. Lopulta Rahkaäijä itse keksi, että voisi juosta avaruuskeskukselle, koska autolla ei pääse perille ja mä siirryin ajamaan Mustangia, toinen kerta elämässäni kun ajoin automaattivaihteisella autolla.
Turistit.
Lopputulema oli siis se, että Rahkaäijä katsoi raketin lähdön avaruuskeskukselta ja mä autosta ja loppu hyvin, kaikki hyvin. 😀
Raketin laukaisusta johtuen KSC:lla oli noin kolme miljoonaa muutakin ihmistä ja päivä oli yhtä jonottamista. Itse asiassa tää Amerikka on yhtä suurta jonottamista ja ruuhkaa ylipäätään. Kun tulee Suomesta, missä on kourallinen ihmisiä ja kolme autoa jonossa on ruuhka, tämä ihmisten ja autojen määrä on aika shokki. Mutta ei siitä kannata ressiä ottaa, pitää vaan ottaa sellainen asenne, että nyt on vähän porukkaa, mutta oma vuoro tulee kyllä.
Motarilla välillä liikenne seisoo, mutta vielä ei olla jääty pahasti jumiin. Los Angelesin ruuhkat oli paljon pahemmat.
Tiistaina majoituttiin siis Sky Laken alueelle Orlandoon huoneistohotelliin ja tämä on tosi kiva ja siisti paikka. Ja paljon ruokakauppoja lähellä! Miamin hotelli oli hyvällä paikalla, mutta muuten se oli aika mielenkiintoinen. Lattiat oli niin likaiset, että jalkapohjat tulivat ihan mustiksi ja seinät oli ihan kartonkia. Ja silti se oli kallein hotelli, jossa olen koskaan majoittunut. Miami Beach nääs!
Aurinko laskee kahdeksan aikaan illalla ja nousee seitsemän aikaan aamulla.
Huomattiin muuten sellainen seikka, että amerikkalaiset itse dissaa aika paljon Floridaa. Tehtiin yksi video reissusta Beyond the Press -kanavalle ja sinne tuli monia kommentteja, että kurjaa kun menitte Floridaan, se on ihan surkea paikka. Siis mitä?!? Täällähän on aivan ihanaa, lämmintä ja kaunista ja ihmiset on mukavia. Veikkaan, että tässä on kyseessä sama ilmiö, kun suomalaiset dissaa Kanariansaaria ja silti kaikki käy siellä. Muutenkin Jenkkien omat jutut on vähän värittyneitä, jonkin verran on tullut myös kommentteja, että älkää vaan menkö sinne ja sinne alueelle ja älkää ajako avoautolla katto auki tai jengiläiset tulee ja ryöstää teidät. Toki ei ihan kaikkialle kannata mennä, mutta vähän on lapinlisää ja ennakkoluuloja näissä jutuissa. Toki täällä on kaikenlaista porukkaa, esimerkiksi liikennevaloissa saatetaan tulla kerjäämään punaisissa seisovilta autoilta. Mutta ei nekään tyypit mitenkään uhkaavia ole, korkeintaan nälkäisiä ja kaljanhimoisia.
Avioerot alle satasella, montako laitetaan?
Eilen me käytiin Gatorlandissa eli alligaattoripuistossa katsomassa gaattoreita. Meidän piti mennä Rahkamuijan lukijan järjestämälle alligaattorikajakkiretkelle, mutta se peruuntui, kun raketin laukaisu olikin samana päivänä. Nähtiinpä sitten alligaattoreita ainakin puistossa! Siellä oli myös monenmoista lintua ja yksi käärmekin nähtiin luonnossa. Meidän hotellin ulkoseinillä muuten kiipeilee gekkoja!
Alligaattoritaaperoita!
Flamingoja!
Eilisen illan ohjelma oli kotoisasti treeni paikallisella salilla. Salin nimi on Power Strenght Gym ja se oli aivan kunnon punttisali! Juoksumattoa ja muuta härpäkettä löytyi kyllä, mutta kerrankin kyykky- ja penkkipaikoista ei ollu pulaa. Ulkomailla on aina mielenkiintoista katsella muiden treenejä ja tuolla salilla näkyikin varsin timmiä muijaa ja kookasta äijää ja ihan kunnon treeniasennetta. Moni näytti treenailevan PT:n kanssa, mutta en tainnut nähdä yhtään voimanostajan oloista kaveria. Ainakaan niillä lukuisilla kyykkypaikoilla ei ollut ruuhkaa. Otettiin salille viikkopassi, joten käydään siellä toistamiseen luultavasti huomenna tai lauantaina.
Lääniä riittää! Täällä oli varmasti laite joka lihakselle.
Eilisen reenin jäljiltä pukkasi jalat vähän kipeäksi ja sekös oli mukavaa, koska tänään talsittiin peräti kahdeksan tunnin edestä Disney Worldissa! Odotin päivää innolla ja odotus kyllä palkittiin, ihana paikka! Ihana, mutta aivan törkeän kallis. Pelkästään pääsyliput puistoon kahdelta maksoi 244 dollaria. Siis oikeesti, ei mitään järkeä! Vähän alkoi naurattaa, kun jotkut on tänä keväänä valittanut, että Särkänniemen ranneke maksaa neljäkymppiä. Särkässä on myös se etu, että mihinkään laitteeseen ei tarvitse jonottaa yli puoltatoista tuntia, mikä oli tänään ihan normisetti pariin kohteeseen.
Taas jonotetaan. Tota mun oikealla puolella olevaa poikaa kiinnostaa.
Päätä huimaavasta hinnasta huolimatta olen vahvasti sitä mieltä, että rahalle saa Disney Worldissa vastinetta. Kaikki jutut siellä on niin viimeistä päälle hienoja ja huoliteltuja, että ei voi kun nauttia tunnelmasta. Me olimme siis Magic Kingdomissa, joka on se perinteinen puisto linnoineen ja satuhahmoineen. Puistoaikaa ei kannata käyttää karuselleihin sun muihin vehkeisiin, joita löytyy muistakin huvipuistosta, vaan jonottamisen arvoisia on kaikkia ridet eli ajelut. Veneajelua, teemavuoristorataa, kummitustaloajelua ja muita Disney-ajeluita, jotka on niin upeasti tehty, että niitä vain ahmii silmillään!
Jarkuvasti joku paraati tai äksöni menossa.
It´s a small world! Oikein Disneylandin klassikkoveneajelu.
Kävin heittään ylävitoset Akun kans.
Käytiin Kalifornian Disneylandissa neljä vuotta sitten ja se oli hyvin samanlainen kuin tämä Orlandon Magic Kingdom, myös monet laitteet olivat samoja tai ainakin melko samantyylisiä. En tiedä olenko vain innoissani, mutta tykkäsin tästä Magic Kingdomista jopa vielä enemmän. Seuraava Disney-puisto listalla onkin sitten Pariisi, johon toivottavasti pääsen pian.
Reissun paras päivä!
Vielä muutamia juttuja, joita olen huomannut Floridassa. Tuntuu, että täällä on jotenkin matalampi kynnys jutella vieraille ihmisille (no yllätys, ei Suomessa puhuta vieraille!) ja etenkin antaa kehuja. Kuulin tänään Disney Worldissa ainakin kuudelta ihmiseltä, että "I love your dress!". Jos Suomessa jollakin vastaantulijalla on kiva mekko, harvoin tulee sitä sanottua mekon omistajalla. Myös mun tatskoja on muutamat kommentoinut, ihan positiiviseen sävyyn siis. Mutta huomaan, että ne saa muutenkin paljon katseita, eikä kaikki niin hyviä. Täällä ei juuri näe naisilla tatskoja ja miehilläkin leimaa on lähinnä latinoilla ja tummaihoisilla. Meitä myös tuijotetaan muutenkin paljon, koska hölötetään keskenämme jotain outoa kieltä. Ai niin, tänään Disneylandissa joku jäbä tuli heittelemään meidän kanssa yläfemmoja, koska Hydraulic Press Channel. Hän oli aivan ensimmäinen joka meidät bongasi täällä ja se oli ihan hauskaa! Meillä on viikonloppuna meet&greetit Orlandossa ja New Yorkissa, ilmoitettiin vaan, että Hydraulic Press Channel on täällä ja täällä tähän kellon aikaan, tule morjestaan. Melko varmana pitäisin, että Orlandoon tulee ainakin yksi ihminen ja NYCiin kaksi. :D
Jenkkilippu liehuu kaikkialla. Naureskeltiin, että täällä tunnistaa autokaupan siitä, että siellä liehuu aina suurin jenkkilippu. Etenkin jos kaupassa myydään japanilaisia ja eurooppalaisia autoja.
Ollaan molemmat ihan hajalla päivän Disney-koitoksista ja vaan maataan sängyssä. Mulla on ekaa kertaa huppari päällä Floridassa, sen ilmastoinnin takia. Huomenna on luvassa tosi lämmin päivä ja suunniteltiin vähän vesipuistokäyntiä tai sitten ajellaan itärannikolle mereen uimaan. Let's see!

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Miami lifestyle

Täällä sitä köllitään hotellihuoneessa Miami Beachilla. Astuttiin siis eilen Ameriikan maaperälle ja vaikka kello oli jo kymmenen illalla paikallista aikaa, tuli hiki pitkissä lahkeissa ja hihoissa. Tänään ollaan lähinnä kruisailtu Mustangilla ja katseltu kaupunkia. Aamulla satoi, niin peruttiin suunnitelmat lähteä Key Westiin päin ajamaan. Käytiin sitten Cape Florida -majakalla, jossa alkoi tuurilla opastettu kierros juuri kun saavuttiin. Upea paikka, majakkafanin must see!
Iltapäivällä käveltiin läheisellä rannalla ja ajeltiin South Beachiin katselemaan pöhinää. Me ollaan siis enemmän North Beachin puolella, mutta täälläkin hotelli maksoi aivan riittävästi. Rahkaäijä on vallannut tietokoneen, niin lätkin kuvat puhelimella tähän postaukseen, ja kuvatekstien asentaminen on lähes mahdotonta. Mutta tässä siis kuvia tältä päivältä ja eiliseltä, kun lennettiin Grönlannin kautta Miamiin. 😀
Huomenna me lähdetään ajelemaan pohjoiseen kohti Orlandoa, koska Nasalla on Kennedy Space Centerillä raketin laukaisu. Rahkaäijän suurin unelma on joskus päästä avaruuteen ja muutenkin se on aivan avaruushullu, joten jos laukaisu huomenna onnistuu, se tulee olemaan kova juttu tuolle miekkoselleni. Toivotaan parasta!

torstai 13. huhtikuuta 2017

Villiä ajatustenvirtaa

Nyt ajattelin vaan istua tähän läppärin äärelle ja naputella kaikki, mitä mieleen tulee sen suuremmin suunnittelematta. Tai en yleensäkään kauheasti suunnittele postauksia, mutta kyllä niissä etukäteen jonkinlainen juoni saattaa olla. Tai sitten ei.
Me lähdetään sunnuntaina Floridaan! Lennetään ensin Miamiin (tekisin muuten mieli koko ajan kirjoittaa Maiamiin) ja ajellaan sieltä sitten Orlandoon. Sitä ennen pyörähdän kuitenkin Reetta-ystävän kanssa Saara Aallon konsertissa lauantaina. Siitä tulee varmasti hienoa!
Saattaa tämmösillä napapiirin sankareilla nahka käristyä ja tulla pikkusen hiki.
Mua jännittää hirveesti lähteä. Olen kova tyttä jännittämään monenmoista ja varsinkin ihan ihme juttuja. Esimerkiksi esiintymistä en jännitä juuri koskaan, mutta sitten mietin täällä pää sauhuten, että entäs jos meidän kone on ylibuukattu ja meidät raahataan lattiaa pitkin ulos? Jos tulee taas migreeni lentokoneessa (kuten edellisellä lennolla Amerikkaan päin) ja oksennan jonkun syliin? Mitäs jos me jäädään Jenkkien päässä rajatarkastukseen jumiin, eikä päästä maahan? Mitä jos hotelli onkin kauhea ludeläävä? Entäs jos Disney Worldissa on viiden tunnin jonot joka paikkaan? Erilaisia jännitystiloja ei myöskään helpota se seikka, että olemme ehdolla Shorty Awardseissa ja mietin joka päivä noin viisi tuntia tätä gaalaa. Entäs jos me voitetaan? Mitäs jos me ei voiteta? Onko noloa, jos en tunnista yhtään leffatähteä, laulajaa tai miljonääritubettajaa? On varmaan. Rahkaäijä taas on semmonen, että sitä ei huoleta yhtään mikään. Se on varma, että me voitetaan ja kaikki menee muutenkin aivan putkeen. Tai niin varmaan meneekin, mutta mulla on silti oikeus spekuloida erilaisia skenaarioita. :D
Kävin tänään tukkalääkärissä ja kokeilin uutta huulipunaa. Hyvin mätsää!
Aina, jos jokin asia jännittää, koitan kelailla, että olen selvinnyt vastaavista jutuista aivan hienosti ennenkin. Voin kyllä sanoa, että se ei nyt toimi tuohon Shorty Awardsiin, nimittäin mitään vastavaa ei ole koskaan ennen osunut eteen. Se on vaan niin iso ja merkittävä juttu, että joku Tubeconin Tube Awardsit tai Blog Awardsit ehkä vähän kalpenee tuossa rinnalle, mitenkään niitä väheksymättä! Shorteissa me ollaan niin kovassa porukassa, että ei voi muuta kuin mennä pää pystyssä mestoille ja näyttää siltä, että tänne me kuulutaan. Näyttelijä-kategoriassa on muuten ehdolla Channing Tatum ja Ryan Reynolds, voisin käydä vähän jutskaileen niiden kanssa. Siis ihan vaan jutteleen, hööhöhöhö!
Täysin asiaan liittymätön varoituksena sana kaikille. Wasabi-rucola on joku ihmiskunnan pahin huijaus, aivan kammottavaa. Yleensä Leo-kissa yrittää järsiä kaikkia salaatteja tai persiljoita, jotka on pöydällä, mutta tähän se ei koskenutkaan. Kertoo jotakin.
Mun piti istua tässä niin kauan kuin kaikki sanottava on sanottu, mutta tässä välissä pohdiskeltiin jo, että pitäisi meidän lähteä toukokuussa Berliiniin, kun siellä on joku tapahtuma, johon meitä kyseltiin. Joo, mennään! Mä oon aina valmis lähtemään melkein mihin vaan. Eikä Saksaan mennessä tarvitse jännittää pääseekö maahan, kun siellä ei kukaan kuulustele rajalla! Mä en olekaan käynyt ikinä Berliinissä, joten se voisi olla hauska reissu ja itse asiassa saksalaiset on melkein jenkkien jälkeen kovimpian meidän videoiden kuluttajia, eli oltaisiin ikään kuin omalla maalla.
Pojat on jo unohtaneet kissavaalien kaunat. Kissoille koittaa myös hyvät ajat meidän reissun aikana, kun tänne tulee niille hoitaja asustelemaan. Jee!
Me ollaan yritetty ennakoida jet lagia jo tällä viikolla ja ollaan tahallaan venytetty nukkumaanmenoa, mutta ongelmana on ollut se, että vaikka menisi kuinka myöhään nukkumaan, yhdeksältä aamulla molemmat pomppaa ylös kuin tikat. En tiedä miten tikat pomppaa, mutta ainakaan me ei olla saatu nukuttua aamuisin. Tilannetta on paikattu naurettavan pitkillä päiväunilla, joista ei tule kuin päiväunidarra ja löysä elämänasenne. Tämä meidän rimpuilu on kuitenkin ihan turhaa, koska se seitsemän tunnin aikaero tulee joka tapauksessa lyömään päin pläsiä ja kovaa. Reilussa viikossa ehtii juuri tottua Itärannikon aikaan ja sitten palataankin jo Suomeen, huh! Kävin tänään apteekissa ostamassa ekstravahvaa melatoniinia, jos siitä olisi jossakin kohtaa hyötyä.
Ihan näinä päivinä ilmestyy Hydraulic Press Channel -mobiilipeli ja siinä heiluu Lauri-hahmo, joka näyttää suunnilleen tältä. Ihan kun ei kävisi tuosta reissusta ja sen valmisteluista jo tarpeeksi kovilla kierroksilla, niin se on hyvä, että lisähypeä saadaan vähän pelin julkaisusta. 
Vielä palatakseni Saara Aaltoon, luin tänään kampaajalla hänen haastattelunsa ja jotenkin symppaan Aaltoa kovasti, koska hän on ollut aivan hullussa pyörityksessä viimeiset kuukaudet. Me saatetaan tietää itsekin jotain pientä kovasta pyörityksestä, niin pystyin löytämään haastattelusta monia tuttuja ajatuksia. Hän muun muassa sanoi näin "En halua kuulostaa siltä, etten olisi kiitollinen kaikesta tapahtuneesta, mutta tämä ei ole ollut helppoa. Takan on yksi rankimmista vuosistani." Siitä on joskus vähän vaikea puhua, että menestys voi olla myös raskasta, kun pyöritys on kovimmillaan. Ylipäätään menestyksestä on vaikea puhua, ettei leimaudu leuhkaksi tai kiittämättömäksi tai ylpeäksi tai liian nöyräksi tai ihan mitä tahansa, aina on jonkun mielestä väärin menestytty.
Luulen, että meillä oli ehkä tiukimmat hetket viime syksynä. YouTube-elämän kuherruskuukausi oli ohi ja hommia painettiin ihan kunnolla, eikä tulevaisuudesta ollut kuitenkaan mitään tietoa. Entäs jos tämä kaikki loppuu ensi viikolla? Mulle oli myös tosi vaikea paikka jättää entiset työt, vaikka tiesin, että se on oikea päätös ja me haettiin aika paljon sitä tapaa, miten me tehdään sopuisasti yhdessä töitä. Nyt tuntuu, että ne roolit ovat löytyneet ja turhat väännöt on vähentynyt noin 75 prosenttisesti. Jos aviopuolison valinta ylipäätään on tärkeä päätös, vielä tärkeämpää se on silloin, jos meinaa tienata elantonsa yrittäjänä yhdessa puolisonsa kanssa. Me ei kylläkään aikanaan tiedetty päätyvämme yrittäjiksi yhdessä, mutta ehkä toivottiin. Ajateltiin, että meistä tulee konepajakeisari ja sen keisarinna. Tulikin YouTube-keisari ja sen keisarinna.
Bongaa vihreyden keskeltä leuanvetäjä.
Taas kirjoitus keskeytyi, kun kävin saunassa, mutta ajatus juoksee edelleen. Ja nyt Leo kaatoi roskiksen. Ja vähän aikaa sitten hätistelin sitä alas keittiön yläkaapista, josta se yritti pyydystää herkkunappuloita. Välillä mietin, että bengalit ei vaan ole tarkoitettu lemmikeiksi, ne on vielä niin lähellä villikissaa, ettei sopeutuminen ihmisen määräiltäväksi suju aina kovin hyvin. Leolla ainakin on ainainen tuhovimma, millä se purkaa ylimääräistä energiaansa ja kapinoi systeemiä vastaan. Erikoisia otuksia nuo kissat.
Sitten taas asiasta aivan toiseen. Kerroin hetki sitten, että Rahkaäijä haluaisi myydä läskipyöränsä, mutta se vaihe menikin nopeasti ohi ja nyt myynnissä on täysjoustomaasturi, sillä Rahkaäijä päivittää sen sähköpyörään! Käytiin viime lauantaina pyöräkauppa Nippelin koeajapäivässä testaamassa sähkömaastureita ja se taisi upota syvälle Rahkaäijän sieluun, sillä ukkeli pisti tänään sähkötäpärin tilaukseen. Pyörän pitäisi olla sen kokoinen, että määkin voin sitä joskus lainata. Onneksi meillä ei ole hirveästi pituuseroa. Millään 20 sentin pituuserolla ei voisi pahemmin lainailla toisen pyöriä. Sähkäritäpärissä on kahden viikon toimitusaika, mutta onneksi me lähdetään reissuun, niin Rahkaäijän ei tarvitse odotella sitä kieli pitkällä päivästä toiseen, vaan on muuta tekemistä.

Nyt kello on jo vaikka mitä ja tätä kirjoitusripulia on kestänyt jo tarpeeksi kauan. Monenlaisia päänsisäisiä tuntemuksia tässä tulikin jo käsiteltyä. Seuraava postaus tulee varmaan reissusta tai sen jälkeen, kuka tietää. Ei muuta kuin tsemppiä tänne räntäsateeseen, me lasketaan Miamissa Mustangin katto alas ja ajetaan auringonlaskuun!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

On vain yksi voittaja!

Suomi heräsi tänä harmaana maanantaina sellaiseen maahan, jossa kissavaltuustoon valittiin ylivoimaisella äänisaaliilla Kissaliberaali-puolueen ehdokas Leoko abessinialainen. Leoko sai äänistä yli 70 prosenttia, joten voimme todellakin puhua aikamoisesta murskavoitosta. Kun on kaikenmaailman jytkyä, veret seisauttavaa vaalivoittoa ja vihervyöryä, tätä voittoa voisi nimittään vaikka löylyksi (Leoko+vyöry).
Voittajan tervehdys kansalle.
Ääniä annettiin yhteensä 48 kappaletta ja Leoko sai 34 ääntä ja Leo 14. Jossakin vaiheessa äänestystä Leokon kannastus oli lähempänä 80 prosenttia, mutta vaalipäivän lähestyessä PerusKissojen ehdokkaan Leon äänestäjät kokosivat joukkojaan ja kirivät eroa hieman umpeen.
Äänestyslomakkeessa oli vapaaehtoinen kohta perusteluille ja tällaisia perusteluita äänestyksessä annettiin:
Liberaalit (ja ruoka) voittoon!
 
Sopivan änkyrä ehdokas
 
Piti valita kahdesta puolueesta se itseä lähempänä oleva
 
Leo Bengalin kanta RARUun oli ratkaiseva tekijä.
 
Kissavaltion kansoitus sai ääneni kallistumaan leokon puoleen!
 
Leoko oli liian liberaali, Leolla oli paremmin tassut lattiassa. Seuraaviin kissavaaleihin on ehdottomasti saatava kolmas ehdokas! Kenties seuraaviin vaaleihin osallistuu myös Purrraattipuolueen ehdokas :D
 
Ruoka, vapaa liikkuvuus ja moni muu kohta samoja kuin Leokolla
 
Tällä ehdokkaalla on jalat tukevasti maan pinnalla. Olen melkein kaikessa samaa mieltä!
 
Läheisyys on lopulta tärkeintä, vaikka viidettä kertaa yöllä kissaa naaman päältä poistaessa se voi joskus unohtua.
 
Ihastuin ehdokkaan henkiseen kypsyyteen ja terveeseen epäileväisyyteen. Kissavaltuusto tarvitsee kypsän ja arvovaltaisen päättäjän. Toinen ehdokas edusti enemmänkin nuorisolaista mullekaikkiheti -henkisyyttä, jota itse alati vanhenevana naaraana pidän vähintäänkin arveluttavana.
 
Valinta perustui täysin ulkonäköseikkoihin
 
Kuten aina vaaleissa, oman ehdokkaan löytäminen riippuu monista seikoista ja tässäkin huomaa, että oma ehdokas on päätetty niin ulkonäön kuin puhtaasti asiakysymystenkin perusteella.
Leo vaati äänten uusintalaskentaa ja syytti vaalipaneelia johdattelevista kysymyksistä. Häviäjillä on aina selitykset valmiina!
Nyt levätään hetki (tai siis noin 20 tuntia vuorokaudessa ympäri vuoden) ja toivutaan vaaleista ja sitten alkaa kova työ kissavaltuustossa. Leoko aikoo heti ensimmäisenä aloittaa työnsä vapaasta liikkuvuudesta ja itse asiassa kulku ulkohäkkiin onkin auki juuri nyt. Ihmekös, kun vetää vähän varpaisiin. Tämä vaalikausi näyttää mitä liberaali-Leoko saa aikaiseksi. Seuraavaksi tähtäimessä onkin kissapresidentinvaali ensi vuonna ja Leoko värvää jo kampanjajoukkoja kovalla tahdilla. Leo Bengali ei sen sijaan ole varma ehdokkuudestaan, hän sai kuulemma aivan tarpeekseen demokratiasta tällä erää. Toivottavasti rauha pysyy kissavaltakunnassa, ettei kissavaltuusto heti hajoa!

torstai 6. huhtikuuta 2017

Pyörä alle ja nimi lehteen!

Eilen illalla yhdeksän jälkeen sain ahaa-elämyksen, että Sportin uusin numero on ilmestynyt ja siltä seisomalta oli pakko lähteä Prismaan pyydystämään sitä. Jostakin syystä uusi lehti ei ollut vielä saavuttanut tätä syrjäistä Tampereen kolkkaa ja jäätiin ilman Sportia, mutta tänään kävi parempi tuuri. (Saatoin kylläkin selata lehden läpi jo Digilehdet-sivustolla.) Kaipaanko peppujumppavinkkejä vai miksi himoitsin lehteä niin paljon? Syy oli tietenkin se, että me ollaan siellä! Monet ehkä tietää sanonnan "lapa jäähän ja nimi lehteen", mutta tämä oli nyt enemmänkin pyörä alle ja nimi lehteen!
Höhöh, siinä sitten melkein samanlaisia pyöräilytakeissa hengaillaan.
Haastattelu tehtiin aiemmin keväällä ja kerroinkin täällä, että kuvauspäivänä oli aivan naurettavan liukasta, eikä kuvien ottamisesta meinannut tulla mitään. Kuvasta tuli kuitenkin oikein hyvä, kun siinä ei kukaan liu´u pyllymäkeä alas. Juttukin oli erittäin hyvä! Haastattelun kävi tekemässä Jenni, joka on jo entuudestaan tuttu meille ja kerrankin oli sellainen haastattelu, missä ei ollut yhtään virhettä edes tarkastusvaiheessa. Joskus tuntuu, että koko jutun saisi kirjottaa uusiksi, kun jotkut toimittajat on niin pihalla. Siis ihan oikeasti! Haastattelussa oli myös ihana vaahdota pyöräilystä ihan rauhassa, koska se on yksi lempipuheenaiheistani.
Pyöräily ei ole meille treeniä. Ei niin, se on meditointia, mukavaa kuntoilua, yhdessäoloa, luonnossa olemista ja hauskanpitoa.
En tiedä, kuinka monta haastattelua ollaan annettu tästä YouTube-jutusta, mutta kun joka ikinen haastis alkaa kysymyksellä "kertokaapas nyt mistä saitte idean näihin prässivideoihin ja miten kaikki alkoi?" tulee oikeasti sellanen olo, että kysyppä joku toinen. Tekisi mieli vastata, että lue niistä kaikista aiemmista lehtijutuista. :D Siksi tällainen erilainen haastis oli tosi kivaa vaihtelua! Kaikkein parasta on, jos voin innostaa muitakin pyöräilemään ja toivon, että joku saisi tästä jutusta vähän kipinää kaivaa pyörä esiin ja lähtee polkemaan. Tai aloittaa yhteinen pyöräharrastus, koska se on mitä mainion parisuhdeharrastus!
En ehtinyt vielä perehtymään lehteen kunnolla, mutta kiva kun on paljon pyöräilyä!
Juuri eilen vietimme parisuhteen laatuaikaan läskipyörien päällä tunnin maastolenkillä. Voisi sanoa, että tämä oli kevään ensimmäinen maastopyöräily, sillon molemmat on kiihkeästi odottanut lumien ja etenkin jään sulamista metsästä. Tämä maastopyöräilytalvi ei ollut kovin kehuttava kelien puolesta.
Olen muuten varovaisen toiveikas, että ärtynyt polvi on menossa parempaan suuntaan, pyöräily tuntui eilen ainakin ihan hyvältä!
Eilisillan keli oli kuitenkin erittäin kehuttava ja upea! Tuli todella keväinen olo, kun poljettiin aurinkoisess metsässä. Muutenkin ihmisiä oli paljon liikkellä ja Iidesjärven ympäristössä pyöri kaikenmaailman lintubongareita. Me kyllä uumoiltiin, että eräs kiikarirouva ei suinkaan katsellut uivia sorsia, vaan vastapäisten kerrostalojen ikkunoista sisään. Saattoi sielläkin jotain komeita kotkia näkyä.
Ihana kevätaurinko!
Tuli oikein himo maastopyöräilyyn ja sovittiin, että nyt ajetaan maastossa mahdollisimman paljon. Rahkaäijä myös speksaili lenkin aikana uutta läskipyörää itselleen, pitää olla kuulemma etujousitettu. Se olisi kieltämättä kiva, mutta itse tykkään nykyisestä läskistä liikaa, eli en lähde mukaan tähän kilpavarusteluun. Jos joku on siis vailla Whiten läskiä sopuhintaan, pistäköön viestiä. Veikkaan nimittäin, että Rahkaäijältä menee hetki, ennen kuin saa sen Fillaritorille myyntiin, joten näin "tiskin alta" sen saisi nopeasti. Eli merkki on White (XXL:n ykkössukupolven läskejä), koko 17" ja väri musta. Pyörä on käytetty ja jotain naarmuja rungossa ja jarrut vähän vinkuu, mutta ei mitään, mikä estäisi tai häiritsisi ajamista. Suoraan mettään vaan! Mä oon 169 cm pitkä, niin mulla se on hintsusti liian iso. Rahkaäijä on 176 cm ja koko on aika passeli. Tuossa Sportin jutussakin oli muuten meidän vinkkinä, että läskejä kannattaa kyttäillä käytettynä, koska niissä ei ole työläitä (tai kalliita) huoltoja vaativia osia. EDIT 10.4.: Rahkaäijä muuttikin mieltään, eikä hennokaan luopua tästä pyörästä. :D
Tämä pyörä siis kyseessä! Pistä sähköpostia ja osta pois kuleksimasta!
Sitten asiasta aivan toiseen! Mä sain eilen sovitettavaksi mun (keskeneräisen) Shorty Awards -mekon ja oon ihan innoissani siitä nyt! Mekon tekee siis Janina Luukkanen, joka teki mulle mekot myös Tubeconiin ja ommellut monet leggingsit mulle. Mutta nyt on meinaan jotain erittäin hienoa tulossa!
Tadaa! Tää mekko näyttää niin hyvältä, että olen jo ihan gaalakunnossa, vaikka tukka on sekaisin ja eikä meikistä jälkeäkään. Jotkut ärsyttävät viisastelijat väittää, että aito hymy kaunistaa eniten. Ärsyttävintä on, kun ärsyttävät viisastelijat on oikeassa.
Olen niin täpinöissäni tästä, että haluan esitellä mekon, vaikka se ei ole vielä valmiskaan. Tuota violettia keinonahkaa metsästettiin ihan hiukan kissojen ja koirien kanssa, koska mulla ja Janinalla oli aivan selkeäsi mielessä juuri tämä väri, mutta se ei ollut ihan helppo löytää. Toiselle puolelle tulee tuollainen hiha, jossa on konekirjontakangasta. Tämä konekirjontakangas on ihan Janinan itse kehittelemä ja hänen tavaramerkkinsä ja siksi se haluttiin mukaan punaiselle matolle. Tai en mä tiedä minkä väriset matot siellä New Yorkissa meitä odottaa. Ehkä jotkut harmaat kuramatot vaan. :D
Vielä vähän nuppineuloja siellä täällä ja kirjonta ei ole kiinni hihassa. Selkä on tuollainen hauskan avoin. Se on varsin hyvä asia, koska tekonahka saattaa hieman hiostaa!
Mekko on aivan muutamia pikku viilauksia vaille eli hyvin ollaan aikataulussa. Mua kyllä kevysti jännittää miten pääsen tuonne hihan sisään itse repimättä sitä irti mekosta. :D Mutta se nähdään sitten! Lähtöön on kymmenen yötä, mutta varmuuden vuoksi aloitin pakkaasemisen jo tänään, ettei vaan tule hoppu.

Tässäpä oli jorinat tällä kertaa, mene ja osta Sport (tai lue jossain lehtihyllyssä salaa) ja etenkin lähde pyöräilemään, se kannattaa aina!