sunnuntai 20. elokuuta 2017

Lauantai norjalaiseen tapaan

Ruotsin seikkailut jatkuu, edelleen Åressa. Se on tää vuoristoilma vähän tällaista, että taas sataa. Jo kolmatta päivää putkeen. Kuten edellisessä postauksessa uhosin, perjantaina lähdettiin ajamaan sateesta huolimatta. Silloin lähinnä tihkutti ja rapa roiskui, mutta kastumaan ei päästy. Huono keli ei tunnu alhaalla laaksossa lainkaan niin pahalta, kuin reilussa kilometrissä. Perjantaina Åreskutanin huipulla oli erittäin sankka sumu ja kova tuuli. Se toi alamäen ajamiseen vähän lisämaustetta, kun polkua ei nähnyt paria metriä pidemmälle ja paikoin joutui oikein polkemaan, kun tuntui, että tuuli leikkasi vauhdin pois.
Ilmeeni kertoo kuinka tyytyväinen olin vallitseviin sääolosuhteisiin.
Ensimmäinen ajopäivä eli torstai tuli ehkä ajettua vähän liikaa ja liian raivolla ja perjantaina ensimmäisessä laskussa tuntui, että sattuu vaan liikaa joka paikkaan. Toisella ylhäältä alas -laskulla homma alkoi kuitenkin jo rullaamaan ja oli kaikenkaikkiaan hauska ajopäivä. Rahkaäijällä sen sijaan on huono tuuri pyörän kanssa jatkuu ja perjantaina hajosi takavaihtaja. Eikun taas shoppailemaan Åre Bikesiin, joka on varmaan maailman kallein pyöräkauppa. Tai siltä ainakin meistä tuntuu, kun joka reissulla siellä joutuu asioimaan. Kaikkia maailman varaosia ei vaan millään pysty ottamaan mukaan. Itse asiassa Rahkaäijä just tarkisti, että olisi saanut takavaihtajansa puoleen hintaan netistä. Aina ei voi voittaa!
Perjantain evästauolla hörästiin milksheikit naamariin. Tää on mahtava tuote, löydettiin ICAsta!
Aiempina vuosina me ollaan oltu täällä muutaman viikon aiemmin ja väkeä on nyt selvästi vähemmän. Toisinaan reitin varrella ei välttämättä näe ketään ja voisi luulla olevansa yksin koko vuorella. Suomalaisia sen sijaan täällä on nyt paljon. En tiedä onko maanmiehet aiempina vuosina hukkunut pyöräilijämassaan ja nyt muihin suomalaisiin kiinnittää enemmän huomiota, mutta jatkuvasti saa morjestella jollekin Suomi-porukalle. Yksi hissimatka ja puolikas lasku alas mentiin yhtä matkaa muutamien tamperelaisten kanssa.

Perjantaina ei vedetty päivää niin sanotusti päätyyn asti, vaan lopetettiin pyöräily jo puoli neljän aikaan. Åre Bikesin kautta lähdettiin mökille syömään ja valmistautumaan salitreeniin. Aiempina vuosina Åren ehdoton heikoin lenkki on ollut järkevän kuntosalin puute. Ensimmäisenä vuonna metsästettiin sellaista kissojen ja koirien kanssa ja päädyttiin jonkun ökyhotellin kellarisalille. Kyllähän siellä yhden treenin pumppaili menemään, mutta ei yhtään enempää.
Maisema ei ainakaan huononna tätä salia!
Ennen reissua tutkiskelin olisiko Åressa jotakin uutta tekemistä ja huomasin, että Holiday Clubin kylpylän yhteyteen on avattu SATSin kuntosali, joka näytti Instagram-kuvien perusteella jopa täysin kohtuulliselta. Sinne siis! Ostettiin kuntosalikäynti ja kylpylä päälle ja se makso kahdelta hengeltä 107 euroa. Ihanan kallista! Meininki ylipäätään täällä on se, että rahat otetaan pois turisteilta joka käänteessä ja sen takia me ei olla koskaan käyty täällä ulkona syömässä. Paitsi, että tänään mennään nakkikioskille illalla!
Rahkaäijä ja krosvittipainot.
Sali oli melko crossfit-henkinen kaikkinen kalustoineen ja ongelmia tulisi, jos koittaisi lastata 200 kiloa tankoon. Ei meinaan mahtuisi. Tykkäsin kyllä salista, siellä pystyi tekemään kaiken tarpeellisen ja lisäksi oli kaikkea hauskaa virikettä, kuten voimistelurenkaat, erilaisia palloja, bokseja ja köysiä.
Jos jossakin on voimistelurenkaat, en voi vastustaa kiusausta!
Salin jälkeen käytiin kylpylässä, jonka parasta antia on ehdottomasti saunamaailma. Oli myös perin isänmaallinen meininki, kun suomalaisen saunan kahva oli rikki, niin Rahkaäijä nohevana suomalaisena korjasi sen. :D MM-95 nevö föget, kun suomalaisten pitää tulla korjaamaan saunan ovetkin Ruotsiin. Meidän kylpyläreissu kului oikeastaan siinä, että tehtiin suunnitelmia ja laskelmia, kun keksittiin aivan täydellisen nerokas liikeidea paikasta, joka Åresta puuttuu täysin. Odotellaan vielä rikastumista, niin sitten voidaan toteuttaa se. En paljasta, ettei kukaan pölli meidän ideaa!
Otin yhteiskuvan Norjan kanssa!
Eilen vaihdettiin sateinen Åre päiväksi sateiseen Trondheimiin. Åresta Trondheimiin ajelee parissa tunnissa, paitsi meillä matkaan taisi upota neljä tuntia, kun poikettiin Ruotsin puolella kahdella eri vesiputouksella.
Vesiputouksia ei yhtään kiinnosta mitä maailmassa tapahtuu, ne ei pysähdy hetkeksikään. Niillä ei ole aukioloaikoja ja vuodesta toiseen vesi hakkaa samoja kiviä kesät talvet.
Ensimmäinen näistä oli Handölforsen, jossa oli useampikin pieni ja vähän isompi koski. Handölforsenille oli tosi kuumottava riippusilta, joka heilui ja huojui kosken päällä. Handölille oli helppo mennä, kun auton sai pysäköityä aivan viereen. Toista maata oli Brudslöjanin vesiputous, joka on ihan Ruotsin ja Norjan rajan tuntumassa. Sinne vei todella jyrkkä ja yllättävän pitkä polku.  Ei siis varsinaisesti esteetön lapsiperhekohde. Sanoisin, että vesiputous oli kuitenkin kaiken tamppaamisen arvoinen juttu.
Superjyrkkiin rappusiin toi lisäjännitystä muutamat hajonneet askelmat.
Brudslöjanin putoksella vesi vyöryää alas 24 metriä korkeaa seinämää pitkin. On se hurja!
Tampereella vielä mietitään miten Rantatunneliin saisi keskinopeusvalvonnan, mutta norjalaiset on edellä ja lähes joka tunnelissa Trondheimiin mennessä oli keskinopeusvalvonta. Eli kuva ennen tunnelia ja tunnelista poistuessa ja jos oot kaahannut tunnelissa, tulee sakkoa. Tällainen keskinopeusvalvonta oli myös ihan maantiellä varmaan 10 kilometrin matkan ajan, kun ajettiin eri reittiä takaisinpäin. Trondheimin ympäristössä oli myös paljon tietulleja, jotka yleensä verottivat henkilöautoja 9 kruunun eli noin euron verran. Näistä seuraa ilmeisesti lasku perässä.
Odotin koko ajan, että Dotre Damen kellonsoittaja kurkkaa tuolta tornista.
Trondheimin keskusta oli jotenkin aivan tukossa, koska siellä oli meneillään sekä festarit että urheilukisat. Tavallista parempi autoilija ja pysäköitsijä Rahkaäijä sai kuitenkin uskomattomalla itsevarmuudella auton parkkiin ja selvittiin vielä parkkimittaristakin, joka puhui pelkkää norjaa. Yllättävän paljon Norjassa oli apua siitä, että osaa ruotsia jonkin verran.
Ensimmäisenä käytiin tsekkaamassa Nidarosin tuomiokirkko, joka on aivan älytön laitos. Sen rakentaminen on aloitettu vuonna 1070 ja heti perään vuonna 1300 se olikin jo valmis. Vuosisatojen aikana se on nuijittu ja palanut huonoon kuntoon aika monta kertaa ja sen korjaustyöt aloitettiin joskus 1870-luvulla. Ja tällä kertaa ei mennyt kuin 130 vuotta, koska se tuli valmiiksi jo 2001. Nidarosissa kruunataan perinteisesti Norjan kruunupäät ja ainakin osa kuninkaallisista on mennyt siellä naimisiin.
Tällaista kirkkoa ei ihan odota näkevänsä Pohjoismaissa.
Ikävä kyllä kirkossa ei saanut kuvata sisällä, koska sisältä se oli vielä häkellyttävämpi, kuin ulkoa. Kirkko on alunperin roomalaiskatolilaisen porukan tekosia, mutta siirtyi sittemmin uskonpuhdistuksen jälkimainingeissa evankelis-luterilaisille. Naureskeltiin, että Messukylän vanha kirkko, joka on rakennettu joskus keskiajalla, näyttää ihan lapsen rakentamalta tuon Nidarosin rinnalla. Aivan huima ilmestys kaiken kaikkiaan, suosittelen käymään, vaikka kirkot ei yleensä niin kiinnostaisikaan. Oli varmaan ensimmäinen kirkko, jossa mä ja Rahkaäijä ollaan lomareissuilla vierailtu.

Nidarosin jälkeen alkoi olla jo aikamoinen raivonälkä ja navigoitiin sushipaikkaan, jonka olin jo valmiiksi valinnut automatkalla. Olin katsonut, että tässä paikassa on buffet, mutta huolestuttiin huomattavasti, kun notkuvaa buffet-pöytää ei näkynytkään missään. Juonikuvio olikin tässä paikassa vähän erilainen!
Kun buffassa tilataan listalta, saa tuoretta tavaraa, eikä ruokaa mene hukkaan. Nerokasta!
Buffet maksoi euroissa noin 26 rahaa ja sillä hinnalla listalta sai tilata mitä vaan ja kuinka paljon tahansa. Aivan mahtava konsepti! Rakastuin ravintolaan heti. Rastittiin tilauslistaan vähän sitä ja tätä ja jäätiin odottelemaan ensimmäistä satsia. Yleensä buffetissa sushit ovat seisseet jo jonkin aikaa tarjoilupöydällä ja sen takia ne on aina ihan kylmiä. Olikin aivan mahtavaa saada tuoreet, vastatehduyt sushit pöytään.
Ravintolan nimi on Ya! Sushi, pistä mieleen, jos poikkeat Trondheimissa.
Tilattiin myös misokeitot ja en ole varmaan ikinä syönyt missään yhtä ihanaa misokeittoa. Eikä sushi-paloissakaan ollut valittamista, tuoretta ja tosi maukasta, ei todellakaan mitään perussushibuffan mättöä. Tilattiin vielä toinen, vähän pienempi satsi ja uudet misokeitot. Oli mahtavaa vaan tilailla listalta susheja ilman huolta siitä, että kuinkahan monta miljoonaa kruunua tää kaikki tulee maksamaan. Jos mä ja Rahkaäijä mennään sushille ja tilataan listalta, se maksaa oikeesti aina vähintään 80 euroa meidän ruokahalulla. Nyt saatiin tämä tasokas setti reiluun viiteenkymppiin. Kallis Norja ei ainakaan vielä tässä raflassa näyttäytynyt meille.
Viemärit ei ihan pysynyt sateen tasalla ja kadut lainehti.
Sushin jälkeen lähdettiin katsomaan urheilukisoja keskustaan ja ei varsinaisesti yllättänyt, kun selvisi, että kyseessä on hiihtokisat. Norskit ne hiihtää kesät talvet kelistä riippumatta! Suksissa oli kylläkin rullat alla, vaikkakin sääolot huomioon ottaen tavallisilla suksilla olisi voinut vesihiihtää. Vettä tuli aivan kaatamalla ja siellä ne vaan hiihteli menemään.
Kai sitä pärjää hiihdossa, kun hiihtää kesälläkin tämmösessä kelissä.
Koska Rahkaäijä halusi nähdä hiihtoa, me kastuttiin ihan totaalisesti, eikä siitä paljon "vedenpitävät" takit lämmittänyt. Ei jääty seuraamaan hukkuuko koko Trondheim tulviin, vaan lähdettiin ajelemaan takaisin Åren. Tällä kertaa valittiin vähän pidempi reitti pohjoisemman kautta takaisin ja maisemat oli kyllä lisälenkin arvoiset. Halusin käydä norjalaisessa ruokakaupassa ja pysähdyttiin Levangerin ostoskeskittymässä. Ihan näin asiasta runkopatjaan, tajusin automatkalla karttaa katsellessa, että Ikean patjavalikoimasta löytyy monta Norjan paikkakuntaa, esimerkiksi Malvik, Mosvik ja Morgedal.
Karkit kannattaa ostaa jostain muualta kuin Norjasta.
Tykkään kierrellä ruokakaupoissa ulkomailla ja bongailla hintoja ja kaikkia eksoottisia tuotteita. Norjassa erityisesti kiinnosti hinnat, koska tunnetusti kaikki norjalaiset on öljykeisareita ja joka toinen vastaantullut auto oli Tesla ja ihmiset lämmittää talojaan 100 kruunun seteleillä. No ei nyt ihan, mutta melkein. Sushipaikka ei tuntunut erityisen kalliilta, mutta esimerkiksi olut olisi ollut siellä 9 euroa ja 0,33 litran kokis vitosen. Ruokakaupassa esimerkiksi rahkat ei näyttäytynyt superkalliina, mutta karkki- ja jäätelöhyllyllä eron huomasi. Ben&Jerry-purkin hinta oli euroissa noin 9,6 € ja irtokarkit 15 € kilo. Pitäisin melko kalliina Suomen hintoihin nähden.

Päivän mittaisen Norjan seikkailun jälkeen palattiin takaisin tuttuun, turvalliseen ja ennenkaikkea halpaan mökkiimme. Tänäänkään ei olla ajamassa, koska keli on ehkä vielä eilistäkin huonompi. Åreskutanin huipulla on neljä astetta lämmintä ja tuulee 12 metriä sekunnissa ja lyön vetoa, että sumu on jälleen naurettavalla sankalla tasolla. Huomiseksi pitäisi kelin vähän parantua ja se onkin viimeinen ajopäivä ja kokonainen päivä ylipäätään Åressa. Tiistaina jatketaan kohti Järvsöta!

2 kommenttia:

  1. Mukavia maisemia matkailla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, on tuo Ruotsin ja Norjan rajaseutu upeaa aluetta!

      Poista