sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kauhu poistui ja rauha valtasi mieleni

Seuran kevätkisoihin on aikaa vajaa viikko ja alkuviikosta mut valtasi ennenkokematon epätoivo, kauhu ja pelko, että en pysty, en ehdi enkä varsinkaan jaksa nostaa mitään kisoissa. Liikaa töitä, liian kuuma, liian vähän treenejä, liian romut polvet, liian vähän kehonhuoltoa, liikaa painoa kisapuntarilla ja maastavetosukatkin pitäs pestä, EI PYSTY! Koitin keksiä epäitoivoisesti jotain tekosyitä, että voisin vaan skipata kisat. Mää en käy treenikaudella juuri koskaan puntarilla ja olin ihan varma siitäkin, että paino on jonkun 50 kiloo yli painoluokasta ja ensi viikolla hirveet painonvetotalkoot jos mielin kisata omassa luokassani alle 63 kiloisissa.
Lankutus dippitelineessä, uusinta uutta treenin saralla! Kokeile heti tänään!
Sitten nukuin yön yli ja aamulla kävin puntarilla, joka näytti draamattiset 200 grammaa yli painoluokan. Eli yksi sadasta paniikin aiheesta voidaan sulkea pois. Ei hätää!
Viime viikkoina me ollaan treenattu lähinnä meidän autotallisalilla eli Rautis Gymillä. Rautis Gymin huonoin puoli on kehnohko penkkipunnerrusteline, joka on vähän liian korkea ja muutenkaan se ei oikein mätsää hyvään penkkipunnerrusasentoon. Päätin, että viimeiset treenit täytyy käydä tekemässä HH Gymillä Nekalassa, jotta penkkiin saa oikeanlaisen tuntuman. Niinpä ajelin tänään avoauton katto alhaalla HH:lle sillä välin kun Rahkaäijä lähti pyöräilemään. Salilla ei ollut juuri ketään ja aloitin treeniretriittini. Lämmittelin rauhassa, kyykkäsin oikein ajatuksella ja penkkasin tekniikkaan keskittyen ja kuuntelin musiikkia ja sarjatauoilla katselin Instagramista voimanostovideoita. Mietiskelin myös tulevia kisanostojani ja edellisiä kisoja, mitä pitäisi tehdä samalla tavalla kuin edellisessä kisassa? Entä mitä toisin?
Rahkaäijä vielä vähän arpoo kisoihin osallistumistaan. Sen näkee sitten kisa-aamuna! :D
Jossain viimeisen penkkisarjan kohdalla tajusin, että se kaikki kauhu ja paniikki kisasta on poissa ja tilalla oli luottamus siihen, että olen tehnyt kaiken niin hyvin kuin pystyn ja kisassa voin tehdä parhaani. Mulla ei ole mitään pakottavaa painetta tehdä kaikkien aikojen ennätysriviä tai todistaa kellekään mitään, menen vain kisaamaan ja uskon, että voisin ainakin kyykyssä tehdä ennätyksen.
Kaikki hyvin!
Mulle voimanosto on kilpailua itseä vastaan ja oman ruumiin ja mielen kehittämistä ja hallitsemista, ei ketään muuta vastaan kilpailua. Mun on turha verrata itseäni kehenkään muuhun tässä ja mä tiedän oman tasoni ja haluan parantaa sitä. Mutta se ei ole mikään pakkomielle, en ajattele nostamista jatkuvasti. :D Vain salilla, ja ehkä vähän ennen ja jälkeen treenin. Treenit on vain yksi osa arkea, ei koko elämän sisältö.
Tiedän, että kisapäivästä tulee mukava ja nyt odotan sitä hyvillä mielin ja luottavaisena. Paljon parempi fiilis kuin muutaman päivän takainen kauhu ja vastahakoisuus.
Autotallisalilta on kesäiset maisemat!
Kerroin muutama viikko sitten, että hankin blenderin ja se on ollut sen jälkeen jokapäiväisessä käytössä. Tällä viikolla S-Marketissa oli jossain poistotarjouksessa Fastin smoothie mix -pusseja ja ostin niitä pari kokeeksi. Suhtauduin aika epäileväisesti, mutta kun heitin jauheen sekaisin maidon, mustikoiden ja banaanin kanssa, tuli aivan järkyttävän hyvää smoothieta! Aloin välittömästi laskeskelemaan kilohintavertailua, että pitäisikö hakea kaikki loput alennuspussit Ässästä vai tilata jostain isompi pönttö. Pönttö vei voiton ja tilasin kahta eri makua suoraan Fastilta. Pönikät saapuivat eilen ja testasin jo toisenkin maun eli ananas-kookoksen ja se ei ollut kyllä oikein mistään kotoisin. Ihan ok, mutta niin sanotusti ei ollut vörtti. Marjanmakuinen oli edelleenkin hyvää ja siitä on innostunut myös Rahkaäijä. Olen jo kauan pistänyt smoothien sekaan rahkaa proteiiniksi, niin oli hauskaa löytää joku toinen vaihtoehto rahkalle. Rahkamuija ei tietenkään ikinä hylkää rahkaa!
Hieno kun joutuu juomaan smoothien kukkamaljakosta, kun ei ole tarpeeksi suuria juomalaseja tai mukeja. :D

Mitäs muuta tällä viikolla? Kävin naapurin Niinan kanssa tiistaina katsomassa uuden Deadpoolin Helsingissä kutsuvierasnäytöksessä ja meillä oli kunnon julkkisbongaus menossa ennen leffan alkua. Niinan vieressä istui yksi Temptation Island -ohjelmasta tuttu sinkku ja mun edessä leffasta nautti Hans Välimäki ja samalla rivillä meidän kanssa istuneen Uinon miehen puhelin soi kesken leffan. Sitten oli kaikenmaailman Selviytyjät-kilpailijaa ja tubettajaa ja bloggaajaa. Kaikenlaista sitä näkee kun poistuu täältä Tampereelta! Täällä ei näe kun Timo Jutilaa välillä.
Me ollaan kuolleita altaita!
Täytin tällä viikolla 27 ja ikäkriisi on aito asia. Olen jo huolestuneena kysellyt Rahkaäijältä joko se on katsellut nuorempaa vaimoa, tää vaimo ei meinaan ole enää mikään 19-vuotias! Lisää synttärisankareita on luvassa heti ensi viikolla, kun Leoko-kissa täyttää 4 vuotta. Ei enää mikään pentu sekään, mutta sitä ei kyllä käytöksestä huomaa mitenkään!
Leokosta ei nyt valitettavasti ole kuvaa, mutta Leo ihan liian pienessä pahvilaatikossa saa kelvata.
Ensi viikolla on siis kisaviikko, mutta sitä ennen meillä juhlahumua luvassa, kun tiistaina menemme Millenium teknologiapalkinto -gaalaan. En kyllä yhtään tiedä mitä tämmöset  Youtube-tieteen tekijät siellä tekee. :D Voin kirjoittaa reportaasin tapahtuman jälkeen mahdollisista uusista julkkisbongauksistani. Sauli Niinistö siellä ainakin pitäis olla!

Mukavaa viikkoa!

perjantai 11. toukokuuta 2018

Pyörä laivaan ja Tukholmaan!

Eräällä junamatkalla Helsinkiin viime syksynä huomasin, että Macklemore esiintyy Tukholmassa toukokuussa ja päätin, että mä olen paikalla silloin. Ja minähän olin! Sain huijattua mukaani Sarin ja Tukholman hotellin sijantia pohtiessa keksin, että polkupyörät ratkaisee meidän kaikki ongelmat ja nostaa reissun ihan uudelle tasolle. Oltiin tosiaan jo suunniteltu, että menemme Viikkarin laivalla Turusta Tukholmaan ja tsekkasin, että pyörän kuljetus per suunta on 9 euroa eli kahdelta ihmiseltä edestakaisin 36 euroa. Ei muuta kuin fillarit mukaan! Katsoin muuten äsken, että Tallink Siljalla pyöränkuljetus on 10 euroa suunta eli ei juuri hinnassa eroa.
Mä ja mun ihastuttava matkaseuralainen Sari! Tukholmassa oli vaan reilut 20 astetta lämmintä, niin tekoturkki oli todella tarpeellinen. :D
Mulla on elämässä periaatteita ja yksi niistä on se, että en maksa pysäköinnistä, jos ei ole aivan pakko. Sen takia on tullut käveltyä sekä koti- että ulkomailla varsin runsaasti, mutta tällä kertaa ei tarvinnut kävellä, kun oli pyörät mukana. Dumpattiin auto parin kilometrin päähän satamasta ja rullattiin Viking Linen terminaaliin. Ei tajuttu heti mennä autojen lähtöselvitykseen, vaan kävin ensin kysymässä ihmislähtöselvityksessä, että mikä maa, mikä valuutta ja meidät patistettiin autolähtöselvitykseen päin. Siellä oli mukavasti jo kaikki autot päässeet lähtöselvityksestä läpi ja pääsimme jonottamatta lähtökassalle. Autolähtöselvitys pitää olla tehtynä puoli tuntia ennen laivan lähtöä ja me oltiin selvittämässä itseämme laivaan 35 minuuttia ennen lähtöä. Juuri sopivasti!
Lähtöselvitykseen. Sinne vaan autotiskille pyörien kanssa!
Autoja ei oltu vielä otettu paattiin sisään ja meidän ohjattiin tyhjän kaistan kautta suoraan laivaan ennen moottoriajoneuvoja, joten koko prosessi hoitui jonottamatta ja odottamatta. Me ollaan jokusen kerran menty laivalla auton kanssa Ruotsiin tai takaisin Suomeen ja ärsyttävintä siinä on jonottelu joka kohdassa. Jono lähtöselvitykseen, jono laivaan, jono laivasta pois. Mutta pyörällä me olimme kuin mitkäkin VIP-matkustajat!
Menomatkalla laiva oli Viking Amorella. Pyörät ajetaan autokannelle ja satamajäbät kyllä ohjeistaa mistä luukusta ajetaan sisään.
Autokannella henkilökunta osoitti meille pyörien paikata ja siinä ei ollut mitään, mihin fillarit olisi sitonut kiinni, joten jätimme vain nojaamaan ne toisiinsa. Myös kypärät jätettiin pyörien kanssa autokannelle, ettei tarvinut kanniskella niitä koko päivää laivassa. Vasta laivan lähdön jälkeen tajusimme, että emme pistäneet läskejä edes lukkoon, mutta mihinkäs ne sieltä lähtisivät kesken matkan. Ahvenanmaan kohdalla vähän vaan katseltiin, ettei kukaan näytä rullaavan meidän Whiteilla pois laivasta. :D
Kaverit odottivat siinä kiltisti 11 tuntia.
En ole varma tuliko Turusta muita pyöriä kyytiin, mutta ainakin Tukholmassa me olimme ainoat, jotka lähtivät laivasta ulos pyörillä. Odotettiin vain, että siivoojat ensin ryntäsivät juoksujalkaa laivaan sisään ja sitten me päästiin polkaisemaan ensimmäisinä ulos. Autojen ulosmenoreittiä satamasta ulos ja eikun navigoimaan hotellille, joka oli noin 1,5 kilometrin päässä satamasta.
Huomattiin heti Tukholmassa, että pyörien mukaan ottaminen oli reissun paras päätös. Pyörällä ajaminen siellä on erittäin helppoa ja nopeaa ja keskustan alueella menee todella hyvin merkityt pyöräkaistat ja pyörille on omat liikennevalot monissa risteyksissä. Slussenilla satamasta vanhaan kaupunkiin päin mennessä oli jonkin sortin tietyötä menossa, mutta sen ei todellakaan annettu häiritä pyöräilijöitä, vaan siitä huolimatta pyöräily- ja kävelykaistat oli hyvinkin tilavia. Näkispä saman täällä Tampereella, kun koko kaupunki on revitty auki ratikkatyömaan kanssa.
Omat kaistat ja valot pyöräilijöille.
Illalla lähdettiin käymään hotellilta vielä paikallisessa ICA:ssa iltapalaostoksilla ja ihasteltiin sujuvaa liikkumista. Huomionarvoinen seikka oli myös se, että kävelijät pysyi aika hyvin omalla puolellaan kävelykaistalla. Ettei nyt ihan menisi ruotsalaisten kehumiseksi tämä homma, niin takaa tulevan pyörän kuuli aina siitä, että ketjut rahisi ja vinkui vähintään joka toisessa pyörässä pahemman kerran. Ketjurasvan käyttö on sallittua!
Olisi varmaan tämäkin edestakainen 5 kilometrin kauppareissu jäänyt kävellen tekemättä.
Meidän yllätykseksi läskipyörät olivat ihan uskomattomia huomiomagneetteja. Ne keräsi katseita niin liikkeessä kun paikallaan ja kaupasta ulos tullessakin jotkut jäbät oli puristelemassa renkaita ja välillä aina joku huuteli jotain paksuista renkaista. Okei, ei nuo ehkä mitään yleisimpiä kaupunkipyöriä ole.
Keli oli aivan uskomaton koko viikonlopun ja varsinkin lauantai-ilta oli todella upea. Tuntui aivan kesältä!
Eeei, laiva jätti meidät!!
Hotellin edustalla oli aivan upeita kirsikkapuita ja ilta-aurinko loi hienon valon.
Koko perhe piknikillä. Tässä kuvassa on jotain niin ruotsalaista!
Mieletön auringonlaskun valo!
Keikka järjestettiin Gröna Lundin huvipuistossa, jonne ei olisi ollut kuin ehkä puolisen kilometriä uimalla, mutta päädyttiin silti käyttämään pyöriä. Maitse matkaa tuli 6 kilmetriä eli erittäin sopiva matka läskeillä rullattavaksi. Lähdettiin jo aamupäivällä liikkeelle ja nappailtiin kuvia kunkun linnasta ja vaikka mistä ja ihasteltiin taas upeita ja toimivia pyöräilyolosuhteita.
Kypärät päässä joka säässä!
Oli ihan pari kukkivaa kirsikkapuuta Kungsträdgårdenissa.
Huvipuistoon mennessä käytettiin pyörät yhteen ja kiinni johonkin tolppaan ihan Gröna Lundin eteen. Yleisesti mulla on se periaate, että pyörä kannattaa jättää lukkoon aika näkyvälle paikalle, missä liikkuu ihmisiä. Silloin mahdollinen epäillyttävä lukon parissa räpeltäminen voi kiinnittää jonkun huomion. Toisin kuin jos pyörä on piilotetty pimeimpään ja syrjäisimpään nurkkaan, missä hämärä-Heikki voi puuhailla rauhassa kenenkään näkemättä. Meillä oli kolme vaijerilukkoa mukana, joten vähän vaivaa olisi pitänyt nähdä, jos olisi mielinyt läskin saada mukaansa.
Eclipse-keinu pyöri varsin korkealla!
Mä olin lähtenyt katsomaan Macklemoren keikkaa Gröna Lundiin, eikä mulla ollut varsinaisia odotuksia itse huvipuiston suhteen, mutta sehän oli todella kiva ja monipuolinen! Riehuttiin päivä huvipuistolaitteissa ja siellä oli muutamia varsin hyviä laitteita mullekin, jonka mielestä mikään ei ole tarpeeksi hurjaa huvipuistossa. 95 metriin nouseva vapaapudotuslaite Ikaros oli aika päräyttävä kokemus, varsinkin kun menin siihen ihan ensimmäisenä. Sari ei ole korkeiden paikkojen suurin fani ja jätti Ikaroksen väliin.
Apina ja gorilla kävelivät torilla.
Itse keikka oli tosi hyvä ja päästiin yllättävän sujuvasti ulos puistosta sen jälkeen, vaikka väkeä oli todella paljon. Kun 13 000 ihmistä lähtee Gröna Lundista samaan aikaan kotiin, oli tie pois saarelta aika tukossa ja julkisiin hullut jonot. Mutta sepä ei meitä pyöräilijöitä haitannut, vaan rullailtiin tyhjää pyöräkaistaa voittajina pois. Edes keikan jälkeen juuri kukaan ei hortoillut pyöräkaistalla!
Vain kolme varttia keikan loppumisen jälkeen olimme takaisin hotellille ja valmiita nukkumaan, koska laiva lähtisi ajoissa aamulla.

Aamulla satamaan päin mennessä  pyöräkaistoilla oli hullu työmatkatempokisa ja pyöriä viuhui jatkuvasti ohi. Me ei läskeillä pärjätty siinä kisassa!
Kotiin päin matkattiin Viking Gracella, joka oli todella hieno verrattuna jo vähän vanhempaan Amorellaan. Taas päästiin laivaan suoraan sisään ja tällä kertaa parkeerattiin pyörät jotain rakennelmaa vasten, joka oli ehkä jopa pyörille tarkoitettu. Meillä oli omat mustekalat mukana, jolla köytettiin pyörät kiinni, etteivät pääse kaatumaan. Tällä kertaa heitin myös pyörät lukkoon yhdellä vaijerilla, ettei ne jää Maarianhaminassa kyydistä.
Taas meidän pyörät oli ainoat pyörämatkustajat autokannella.
Laivamatka takaisin kului erittäin väsyneissä tunnelmissa ja viimein päästiin takaisin Turkuun. Laivasta ulos ajaessa tullipisteen jälkeen joku autoilija ajoi aivan järkyttävän läheltä mua, kun ajettiin autojen seassa, kuten kuuluu ja molemmat säikähdettiin hurjaa tilannetta vähän. Tervetuloa takaisin Suomeen, pyöräilijä!
Auto oli edelleen tallessa meidän ilmaisella paikalla ja heitettiin pyörät autoon ja huristeltiin takaisin Tampereella. Erittäin hyvä reissu ja pyörät toi molempien mielestä matkaan paljon lisäarvoa. Voisin helposti lähteä toisenkin kerran Tukholmaan pyörän kanssa ja vähän pidemmäksi aikaa. Pyörällä ehtii näkemään niin paljon enemmän kuin kävellen, eikä tarvitse ottaa selvää julkisista liikennevälineistä, kun voi vaan polkea menemään. Ehdottoman suositeltava juttu ihan kaikille, ei tosiaankaan tarvitse olla mikään himopyöräilijä lähteäkseen kaupunkipyöräilemään Tukholmaan. Eikun pyörä laivaan ja menoksi!

perjantai 4. toukokuuta 2018

Kansainvälinen viikko ja sadan kilon sarjapainot

Tämä viikko on ollut todellinen Eurooppa-viikko, koska mä lähden huomenna Tukholmaan, mutta sen lisäksi meillä on käynyt pariinkin otteeseen ulkomaalaisia vieraita. Tiistaina meillä oli 10 tunnin megakuvauspäivä ja suuren osan tästä rupeamasta meitä oli viihdyttämässä kolme kaverusta Virosta. Miekkoset lähettivät aiemmin viestiä, että voisivatko tulla käymään ja katsomaan kuvauksia ja niinpä kolmikko tuli aamulaivalla lahden yli ja ajoivat Tampereelle ja illalla he lähtivät takaisin etelään. Torstaina pikavisiitillä piipahti pariskunta Italiasta. Mun kirjanpidon mukaan Italia oli 12. maa, josta saapui vieraita. Yleensä nämä ovat työ- tai lomamatkalaisia, jotka ovat Suomessa ja pistävät viestiä, että onko mahdollista tavata meitä. Joskus vieraat viipyvät sen verran, että ottavat vain yhteiskuvan meidän kanssa ja sitten toisinaan jotkut voivat olla monta tuntia, jos jäävät seuraamaan kuvauksia.
Meidän Viron vieraat, tosi mukavia ihmisiä! Saatiin ihan hullu määrä tuliaisiakin, muun muassa lava kaljaa ja kaikkea syötävää.
Juuri tällä viikolla yksi ystäväni kysyi, että eikö se ole ihan hirveän kiusallista, kun vieraita ihmisiä tulee tuolla lailla käymään. Vastasin ihan rehellisesti, että ei se ole yhtään kiusallista tai outoa. Musta on todella mukava tavata meidän katsojia ja se saa mut aina iloiseksi, kun huomaan kuinka innoissaan ihmiset on meidän videoista. Tulee sellainen olo, että me ei tehdä tätä todellakaan turhaan, vaan tässä kaikessa on jotakin järkeä. Ihan kaikki ei tätä meidän videotouhua ymmärrä ja osa pitää ihan tyhjänpäiväisenä touhuna, jotkut sen on ihan suoraan sanonutkin.

Mutta sitten tulee taas viesti tai sähköposti, jossa kiitetään meitä siitä, että meidän videot kirkastaa harmaan päivän ja koko perhe katsoo niitä yhdessä. Juuri tällä viikolla eräs isä iloitsi siitä, että meidän ansioista hänen poikaa kiinnostaa muutkin asiat kuin pelit. Tässä taannoin taas joku kertoi toipuvansa masennuksesta ja piristyvänsä aina meidän videoita katsoessa ja joku toinen kiitteli, että meidän videot auttaa sitä jaksamaan armeijan palveluksessa jossain aavikolla. Jos meillä on ihmisiin tällainen vaikutus, ei se todellakaan ole turhaa. Ylipäätään ei viihde ole turhaa, se tuo ihmisille iloa, yhteisiä kokemuksia ja uutta ajateltavaa. Silti sekä viihteen tekijöitä että kuluttajia tykätään aina lytätä ja vähätellä. Maailmassa on niin paljon lannistavia ja ikäviä asioita, että viihdettä, naurua ja hymyä tarvitaan entistä enemmän ja mä seison ylpeästi meidän jutun takana, koska se saa ihmiset hyvälle tuulelle.
Leo ja lempilaatikko. Laatikko kuitenkin lakkaa olemasta jossain vaiheessa, kun kissa repii sitä jatkuvasti kappaleiksi.
En meinaa housuissani pysyä, kun olen niin innoissaan, koska reilun puolen vuorokauden päästä mä ja ystäväni Sari lähdetään Tukholmaan viikonlopuksi ja sunnuntaina on Macklemoren keikka, jota olen odotellut tässä nyt puolisen vuotta. Mä keksin nerokkaan suunnitelman, että me otetaan pyörät mukaan laivaan ja liikutaan Tukholmassa niillä. Voin sitten raportoida miten tämä kaupunkiloma pyörien kanssa toimii. Viikonlopuksi on ainakin luvattu erittäin komeat kelit ja sunnuntaina näyttäisi olevan +20 astetta ja aurinkoa. Kyllä kelpaa!
Läskipyörä on kaupunkipyöristä kätevin! Vaihdoin eilen polkimet pyörään ja toinen puoli oli aivan hillittömän jumissa ja koitin hakata poljinta irti ja lopulta Rahkaäijä kyllästyi siihen paukutteluun ja tuli irrottamaan polkimen yhdellä napautuksella. :D
Voimanostokisoihin on nyt kolme viikkoa aikaa ja fiilis on todella mainio. Eilen oli mun suuri päivä ja kyykkäsin ensimmäistä kertaa sarjaa sadalla kilolla, kun tein 5x3x100 kg. Olin aivan superhermostunut koko päivän, kun pelkäsin tulevaa treeniä, mutta se meni lopulta yllättävän hyvin. Tuntui raskaalta, mutta videolta taas näin, että ei näyttänyt lainkaan niin pahalta kuin tuntui.
Sata kiloo tangossa, hieno hetki!
Mulla on kisassa kaikki eväät tehdä uusi kyykkyennätys, nyt tarvitaan vain pää mukaan tähän hankkeeseen. Eilenkin tiesin kyllä tavallaan, että sadan kilon sarjapainoissa ei ole mitään kovin ihmeellistä, eikä se nyt kovasti enempää paina kuin 97,5 kiloa, mutta uusi sataluku jännitti ja pelotti. Voimanostossa joutuu aika paljon tekemään töitä sen kanssa, että uskaltaa mennä eteenpäin ja lisätä painoja tangon päähän sitä mukaan, kun voimaa tarttuu. Toisinaan suurella halulla sitä päästäisi itsensä vähän helpolla ja ottaisi vain vanhoja ja tuttuja varmoja rautoja. Mä oon mennyt aika rohkeasti eteenpäin tässä koko kevään ja se on tuottanut tulosta ainakin henkisellä puolella. Monta kertaa olen yllättynyt, kuinka hyvin rauta liikkuu, vaikka ennen treeniä takaraivossa on joku pikkupiru yrittänyt supatella, että ei ehkä kannata pistää lisää painoja, et jaksa kumminkaan.
Ainoa pieni miinus on tällä hetkellä se, että vasen kyynerpää tai olkavarren alaosa on vähän kipeä, kun mulla on kädet melko kapealla kyykyssä ja puristan tankoa varsin raivolla. Pitäisi yrittää ottaa vähän levempi ote käsille, jotta asento ei olisi niin raskas kyynerpäille.
Mun uusi ystävä!
Eilen Rahkaäijä bongasi Verkkokauppa.comin tarjouksesta tehokkaan blenderin tosi edukkaaseen hintaan ja pakkohan se oli lähteä hakemaan, kun olen moista jo pidempään kyttäillyt. Mulla oli joskus vähän aikaa käytössä (ehkä kaksi päivää, ennen kuin se joutui prässiin) BlendTechin blenderi ja sehän pyörittää vaikka pikkukivet hienoksi jauhoksi, mutta en ole raaskinut ostaa sellaista omaksi kalliin hinnan takia ja kaikki muut on vähän tuntunut mopoilta siihen verrattunut. Tämä Wilfa on kuitenkin yhtä tehokas kun vastaava BlendTech ja tosi hyvin tuntuu toimivan. Ensimmäisenä heittelin sinne kaikkia vihanneksia ja hedelmiä mitä kaapista löysin ja tuli aika järkyttävän makuista, joten tänään olen googletellut hyviä smoothiereseptejä. Joten nyt saa pistää parhaat smoothieniksit jakoon! Erityisesti kaikki vihersmoothiet ja ruokaisammat reseptit kiinnostaa.
Nyt menen pakkailemaan loput tavarat viikonloppureissua varten ja voisin jo ehkä kohta mennä nukkumaan, että aamu tulisi nopeammin!

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Vahvaa menoo

Tulin vaan leuhkiin tänne kaikille, kuinka vahva oon nykyään! Tai ainakin tänään. Ensin kyykkäsin enkkasarjat 4x5x92,5 kg, eikä ollut helppoo eikä hauskaa sekuntiakaan, mutta tuli kumminkin. Sen jälkeen aloin tekemään penkissä vitosia 55 kilolla (ennätyssarjoja nekin luultavasti) ja kaksi sarjaa tehtyäni tsekkasin Wendler calculatorista, että montako toistoa kyseisellä painolla pitäisi tehdä, jos tähtää 67,5 kilon ykköseen. Vastaus oli 7 ja lykkäsin seuraavassa sarjassa varmuuden vuoksi 8 toistoa. Huh! Ikävä kyllä Wendlerin laskuri ei tiedä sitä, että en ikinä jaksa treenata penkkiä stopilla ennen kisaa ja kisassa tanko pitää pysäyttää rinnalle, eli tuo 67,5 kilon ennuste on ehkä hieman yltiöoptimistinen. Mutta ei täysin mahdoton, jos osuu aivan älytön päivä kohdalle.
Viimeisen kyykkysarjan jälkeen oli pakko mennä huokaisemaan lattialle, kun otti niin koville.
Seuran kevätvoimanostokisoihin on siis neljä viikkoa aikaa ja joka toinen päivä mietin, että en varmasti mene kisaamaan, kun ei kiinnosta yhtään ja joka toinen päivä unelmoin uusista ennätyksistä. Myös Rahkaäijä haaveilee uusista ennätyksistä ja saattaa tehdä paluun kisaamiseen reilun kahden vuoden jälkeen. Aikamoista! Rahkaäijä on kuitenkin kova poika muuttamaan suunnitelmiaan, joten sitten kisapäivänä nähdään onko mies nostolavalla vai ei. :D
Penkin sarjatauoilla on aikaa aerobicata!
Treeneistä päästäänkin jollain ihme aasinsillalla siihen tosiseikkaan, että nyt on viikonloppu. Me julkaistaan joka lauantai ja sunnuntai videot ja nyt on siitä harvinainen tilanne, että viikonlopun molemmat videot on kuvattu ja editoitu. Yleensä tässä vaiheessa vähintään toinen on editoimatta tai jopa kuvaamatta ja se tietää yleensä varsin hektistä lauantaita. Nyt hommat on kuitenkin paketissa ja se tarkoittaa rentoa viikonloppua ja se kyllä kelpaa! Huomenna mennään maalle kevättalkoisiin ja muuten suunnitelmissa on lähinnä treenailla ja nauttia kevätpäivistä. Polkupyöriä on tullut myös ulkoilutettua aika paljon viime aikoina. Yhtenä päivänä tällä viikolla lähdin cyclocrossin kanssa ulos ja pihassa ensimmäisen polkaisen jälkeen ajattelin, että miten tää nyt tuntuu niin oudolta? Kappas vaan, takarengas ihan tyhjänä! Nauratti oikein, että miten en huomannut sitä aiemmin.
Häikäsee!
Iidesjärvi tulvii.
Nyt on aika lopettaa runoilut ja mennä nukkumaan, että huomenna jaksaa tehdä polttopuita ja siivota rantasaunaa!

torstai 19. huhtikuuta 2018

Kevätkuvia!

Jotain vaan tapahtui ja suunnilleen yhdessä yössä tuli kevät. Kyllä mulle käy! Tässä vähän kuvia viime päivien puuhailuista.
Otettiin viikonloppuna kesäauto ulos tallista ja kurvailtiin katto auki. Vähän tuntui huijaukselta kuitenkin, kun järvet on vielä jäässä ja tienvarsilla puolen metrin lumipenkat.
Käytiin avoautoreissulla Pyynikin näkötornissa pitkästä aikaa. Kyllä Tampere vaan näyttää hienolta!
Kissat on hengaillut nyt ulkohäkissä muutamana päivänä ja niitä ei saisi millään sisälle sieltä! Otin tän kuvan aivan pari päivää sitten ja nyt takapihalla ei ole enää juuri ollenkaan lunta.
Kävin morjestaan viime viikolla Into-koiraa ja myös sen omistajaa Reettaa. Äly paistaa molempien silmistä. :D
Into on kova poika pussailemaan!
Salilla oon käynyt lähinnä ottamassa kuvia, höh höh! Tällä viikolla on vähän kevyempi treeniviikko ja sitten on vielä viisi viikkoa aikaa paukuttaan ennen seuran kevätkisoja. Ajattelin osallistua, jos treenit jatkuu hyvin!
Mun tän vuoden teema on, että en osta mitään turhaa. Eilen kuitenkin ostin naurettavan leoparditekoturkin. :D En tiedä mikä on turhaa, jos ei tämä! Mutta hankin tämän Macklemoren keikkaa varten, koska sinne vaan sopii niin hyvin härkänen kirppisturkki. Sovin myös itseni kanssa, että voin myydä tämän eteenpäin reissun jälkeen, niin en tavallaan rikkonut ostosääntöäni.
Ja jos joku nyt epäili, että tein turkin Leosta, niin tässä todiste, että kissa on elossa. Eiku hetkinen, näyttää ihan kuolleelta!?
Meillä saattaa joskus jäädä keittiön kaappien ovet auki ja Leoko käyttää aina tilaisuuden hyväkseen. :D
Tänään oli suuri päivä Tampereella, kun uusi Ratinan kauppakeskus aukesi. Kunnon kansalaisina tietysti hyökättiiin sinne jo päivällä pyörälenkillä. (Ei muuten näkynyt pyörätelineitä?) Ihan suuren maailman meininki, kun kauppakeskus oli ihan täynnä väkeä. Lähes ilmaisen lounastarjouksen perässä käytiin syömässä eräässä Aasia-buffetissa ja ravintolassa oli joka pyötä täynnä ja tarjoilija ohjasi meidät istumaan pöytään, jossa oli lounastamassa pari vanhempaa leidiä. Saatiin tosi hyvät lounaskeskustelut, kun porukalla ihasteltiin uutta hienoa kauppakeskusta ja päiviteltiin keskustan kauppojen kiristyvää kilpailua. Hyvä lounaskohtaaminen!
Leolla on näköjään ollut tänään keikat Ratinassa, kaikkialle toi kissa ehtiikin! 
Joo ja sitten päästään oikeasti asiaan! Mä ja Rahkaäijä katotaan fanaattisesti Shark Tankin Amerikan versioo ja yhdessä jaksossa oli vaahterasiirappivoita ja hattaraa. Olen mainoksen uhri ja oli pakko tilata nämä hirveistä postikuluista huolimatta (ja huom. mitä tuli tuohon aiempaan kommenttiin turhien asioiden ostamisesta, niin mikään syötävä ei ole koskaan turhaa!:D). Kovat oli odotukset, mutta en pettynyt!
Leoko meni ihan sekaisin tästä hattarasta ja se tunki kuonoaan koko ajan purkkiin ja söi raivokkaasti kaiken mitä sai. Uskomaton herkkupylly!
Tänään päivällä ajeltiin cyclocross-pyörällä ja sitä riemua ei vaan voi kuvailla, kun pääsee ensimmäisiä kertoja rullaamaan harjatulla pyörätiellä. Pyörä vaan lentää eteenpäin! Koko ajan tekisi mieli mennä vaan polkemaan ja jättää kaikki muu toiminta näiden aurinkoisten päivien ajaksi. Ei oikeastaan hassumpi ajatus!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Päiväretki Kuuhun

Mä oon aina asunut Tampereella kosken itäpuolella ja se toinen puoli on mun mielestä sama, kun joku asuis Kuussa. Ihan yhtä kaukana ja ihan yhtä vierasta aluetta mulle. Eilen tein pyöräretken sinne väärälle puolelle, kun lähdin käymään Sarin luona aivan kaupungin länsilaidalla. Ennen kun tarkistin kartasta, arvelin, että sinne täytyy olla ainakin 25 kilometriä matkaa. Totuus olikin reilut 14 kilometriä, eli oikein näppärä matka sähköpyörällä matkustettavaksi. Lopulta kyllä paljastui, että sinne Kuuhun olisi ollut varmaan helpompi mennä.

Rahkaäijä, joka kävi pyöräilemässä jo aamusta, varoitteli, että siellä on sitten märkää. "No ei siellä pyörätiellä ny mitään märkää oo!". Kuuluisia viimeisiä sanoja.  Pukeuduin kuten keväiselle ja aurinkoiselle pyörälenkille kuuluu, eli varsin kevyesti. Housun persus oli aivan läpimärkä jo yliopiston kohdalla ja vesi vaan valui säärtä pitkin nilkkoihin. Ihanaa! Maps arpoi nopeimman pyöräreitin kulkemaan Tampereen keskustan läpi, mutta kaikentietävä Google unohti, että siellä rakennetaan ratikkaa ja juhlitaan vappua jo huhtikuun alussa. Pienen junan työmaan takia pyöräilytilaa on muutenkin erittäin niukasti, mutta vielä ahtaampaa tulee, kun koko keskusta on täynnä kännistä haalarikansaa, joka huojuu tölkit kädessä puolelta toiselle. Onnekkaasti en teilannut yhtään teekkaria ja Pispalaan noustessa mietin, että nyt tää alkaa sujumaan ja ihan kohta olen jo Haukiluomassa. Olin tarkastanut reitin tosiaan etukäteen eikä siinä pitänyt olla mitään kummallista, koko ajan suoraan vaan, mutta vartti myöhemmin löysin itseni Tesomalta, jonne mun ei todellakaan pitänyt mennä.
Ööö, missä mää oon? Oonko mää Tesomalla?! Ainakin kurassa mää oon päästä varpaisiin. :D
Ihailin siinä sitten ohimennessä Tesoman uutta koulua ja mietin, että olen käynyt ehkä kolme kertaa aikaisemmin Tesomalla. Ensimmäisen kerran joskus vuonna kivi ja kirves kattomassa pikkuveljen jalkapallopeliä ja toisen kerran heti perään vuonna miekka ja kirves lukion lukulomalla Tesoman uimahallissa, kun Kalevan uimahalli oli kiinni. Välteltiin parhaan kaverini kanssa ylppäreihin lukemista ja käytiin vähintään kerran viikossa uimahallissa. Kolmannella kerralla tein yhden vuoron Tesoman Tiimarissa, jossa ei käynyt viiden tunnin aikana varmaan yhtään asiakasta. Mutta nyt olin siis jälleen Tesomalla, kuin vanha konkari konsanaan ja taas se pääsi mut yllättämään. Ajelin ihan rauhassa pyörätietä, kun se yhtäkkiä muuttui hiihtoladuksi?!? Kuussa sentään ei olis hiihtolatuja, vaan sais ihan rauhassa polkea eteenpäin pelkäämättä vihasia hiihtäjiä. Tien toiselta puolelta löytyi sentään ihmisille tarkoitettu väylä ja matka jatkui ja pian olinkin jo perillä. Ihan ihme paikka toi Länsi-Tampere, en voi muuta sanoo! Itäpuolella on asiat niiiin paljon paremmin!
Hei, pääsin perille!
Vietettyäni riittävästi aikaa Kuus... Haukiluomassa lähdin polkemaan kotiin päin, tällä kertaa kaikista menomatkan mokista viisastuneena. Kotiintulomatka kestikin peräti 6 minuuttia vähemmän kuin mennessä. Ei tarvinyt harhailla Tesomalla ja väistellä haalarikansaa. On tuo sähköpyörä kyllä aika mahtava peli, vasta Pispalanharjun päälle tajusin, että jaa, eipä juuri hengästyttänyt nousta mäkeä ylös, vaan poljin sen 25 km/h nopeudella heittämällä ylös. Yhteensä noin 30 kilometrin matkaan kului tunti ja 25 minuuttia. Liikennevaloissa pysähtely hidastaa aika paljon matkantekoa kaupunkialueella. Cyclocrossissa reissu olisi ollu varmasti hitaampi ja ainakin vielä leveät maastorenkaat nastoilla lunasti ihan paikkansa, koska jäätikköä löytyi vieläkin yllättävän monesta paikasta.
Teri-koira tervehti mua perillä Kuussa.
Muutama postaus takaperin mietiskelin oman sähköpyörän hankkimista, mutta nyt ainakin olen siinä mielipiteessä, että en tarvitse sitä. Katotaan uudestaan vaikka ensi talvena. Kohta on kesä ja sitten voi ajaa millä vaan pyörällä.
Tää nyt ei liity mitenkään mihinkään, mutta yks päivä treenattiin salilla.
Pieneksi kevätpiristyksesi mä ja Sari lähdetään toukokuussa Tukholmaan Macklemoren keikalle ja mä sain neronleimauksen, että meidän pitää olla fillarit sinnekin mukaan, tämmösiä sporttisia pyöräilytyttöjä kun ollaan! Laivassa ne on ihan iisipiisi viedä ja perillä ehtii näkemään niin paljon enemmän, kun matkaa voi taittaa pyörällä, eikä ole sidoksissa mihinkään julkisten aikatauluihin yms. Tulee kyllä huippuhauska retki, kiva kun pääsee vähän pyörimään oikein Stokikseen ja ennen kaikkea Macklemoren keikalle. En tiedä mikä siinä Ameriikan räppärissä oikein viehättääkin tämmöstä hevimuijaa.
Kaikki ny tietää, että mikä on kevään tilanne ja kuinka se ei tuu tänä vuonna ikinä jne, niin en nyt sanonu siitä mitään, mutta mä alkaisin oleen jo ihan valmis harjatuille pyöräteille ja vihreydelle. Me ollaan jo Rahkaäijän kanssa suunniteltu, että otetaan myöhemmin keväällä taas 31 päivän pyöräilyhaaste, joka oli viimekin keväänä (ja jonka Rahkaäijä mokas jo jossain päivän 6 kohdalla. :D) Täytyy ehkä tehdä siitä vähän isompi projekti ja haastaa kaikki lukijatkin mukaan!

Hyvää ensi viikko tai tätä viikkoa, riippuen siitä koska luet tämän! Hyvää viikkoa joka tapauksessa!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

PÄÄSIÄISEN MEGA-ARVONTA! Palkintojen arvo 50 000 €!

Nyt on Keijolla kova käsi! Pääsiäinen on vihdoin täällä ja sen kunniaksi päräytetään ilmoille pääsiäissunnuntain super mega hyper ARVONTA! Arvontoja ei usein tässä blogissa nähdä, mutta kun kerran laitetaan kisa pystyyn, niin sitten pistetään kerrasta kunnolla!
Blogin uusi yhteistyökumppani lähti sponssaamaan palkinnot ja en melkein happea saa, kun niin on huikea meininki!!
Ihanaa, kun saan järjestää näin huikean kisan!!
Kaikki palkinnot lähtee siis yhdelle(!) voittajalle, joten yksi uskomattoman onnekas Hannu Hanhi voittaa nämä kaikki kerralla! Eiköhän sitten mennä palkintojen esittelyyn! Pidä penkistä kiinni, nyt tulee kovaa settiä!
Palkintosetissä ensimmäisenä on hulppea neljän hengen tynnyrisauna, joka on jokaisen omakotitalon ja kesämökin pihan kruunun jalokivi. Tottahan saunasta pitää päästä vähän uiskentelemaan ja sen kunniaksi pistetään mukaan kuuden hengen palju. Sauna ja palju on sellainen kombo, että kohta on kavereita jonoksi asti!

Ettei elämä menisi ihan paljussa lillumiseksi, niin pistetään mukaan huikean nopea sähköpyörä, jossa on 250 watin moottori ja 21 vaihdetta. Tästä ei enää työmatkatykki parane!
Jotta ei ihan tarvisi jäädä kotinurkkiin mankeloimaan, niin palkintosettiin on lisätty niin huikea reissu, että naapurit räjähtää kateudesta. Tyynellä Valtamerellä sijaitsee Bora Boran saari, joka on yksi maailman hulppeimpia ja kalleimpia lomakohteita. Tässä arvonnassa voit voittaa kahden hengen VIP-loman kahdeksi viikoksi Bora Boralla, sisältää täysihoidon ja lennot. Tämä reissu kuulostaa niin siistiltä, että en ehkä kestä!!

Vielä kirsikkana kakun päälle pistetään pottiin jokaisen viherpeukalon unelmavempele, eli puutarhakaivuri! Tällä on upea kuokkia kukkamaat ja perunapellot kuntoon kotipihalla ja vaikka naapurinkin tiluksilla! Kevät tulee ja tälle koneelle löytyy takuuvarmasti käyttöä!

Huh huh, ihan tässä alkaa hengästyttämään, kun luettelee nämä upeat palkinnot, joiden yhteisarvo on täysin käsittämättömät 50 000 euroa! Tällaista arvontaa et kyllä toista löydä internetistä, niin on megalomaanisen kokoiset palkinnot! En voi uskoa, että saan kunnian järjestää näin upean arvonnan upeille lukijoilleni! Kiitos teille kaikille näistä vuosista, on teidän ansiota, että saan mahdollisuuden tällaiseen!

Kuinka voit sitten osallistua! Se on helppoa! Käy tsekkaamassa yhteistyökumppanini nettisivut ja kommentoi tähän postaukseen paras pääsiäismuistosi ja nimimerkki! Osallistumisaikaa on VAIN TÄMÄ PÄIVÄ ja voittaja arvotaan tänään 1.4.2018 kello 23.59. Ole nopea ja käske kaverisikin osallistumaan, jos pääsisit vaikka mukaan Bora Boralle voiton osuessa kohdalle.

Onnea kaikille arvontaan! Pistetään arpamylly pyörimään! (Facebook ei ole mukana arvonnassa)