Kotoilu-Rahkamuija

Tää on taas näitä päiviä, millon tenttimateriaali odottaa lukijaa ja esseet tiivistämistä, mutta sen sijaan Annia kiinnostaa ihan muut asiat. Syytän tästä kaikesta 30 tunnin työviikkoja, kuka nyt pystyis vapaapäivinään tekeen koulujuttuja, ku täytyyhän sitä vähän ollasta sellasta relax-aikaakin, eiks vaan, joohan?
Kiinnostuksen kohde numero uno on tänään ollut joulukorttien näpertäminen, aaah... Tänä jouluna teemana on ruskea, kulta ja old school. Anteeks mitä, mistä lähtien oon pohdiskellut joulukorttien teemoja?

Nää pelokkaat ipanat ei varsinaisesti lisää joulumieltä vai mitä ootte mieltä? Vai olisko omiaan sellaseen paskan joulun toivotukseen?

Jouduin  ihan vähän pettään Tiimaria ja ostin noi vintage(?)-kuvat Sinooperista. Teen erilaisia kortteja, josta sitten arvon jokaiselle saajalle sopivan, yritän oikeesti miettiä saajaa, mistä se ilahtuis. Mummoille enkeleitä ja sitä rataa.
Päivän alkuperäisiin suunnitelmiin ei myöskään kuulunut sali, mutta mitäpä ei laiskimus tekisi vältelläkseen velvollisuuksia. Salille lähtiessä muistin, että kickbiken lukko reistailee, pitäis varmaan öljytä, mutta öljy on autossa ja autolle on ainakin 70 metriä matkaa. Mutta kirkkaana loistavan älyni ansiosta nappasin mukaan oliiviöljypullon, sillä oli hyvä rasvailla. Lukko ei valitettavasti auennut välimeren herkun avullakaan, vaan äsken piti käydä hiukan konepajalla operoimassa. Voin kertoo, että vähän harmitti kattoo, kun Magnumin kallis U-lukko pistetään säpäleiks.

Tää on myös kannanotto sille, mitä mieltä oon Eldorado-oliiviöljystä.:D

Jalkapäivä, jonka ei pitänyt olla tänään, sujui aika mukavasti. Sali oli aivan täynnä ja varasin ainoota mave-paikkaa vaikka kuinka kauan, melkein hävetti kun jo käytiin kyseleen, et onks viä monta settiä jäljellä. Ei ollu yhtään sellanen näpertely/pumppailuolo, niin ratkasin asian tekemällä pelkkää kyykkyä ja maastovetoo. Kyykkyä tais olla kuus sarjaa ja mavee kaheksan.:D molemmat vähän sellasella pyramidimeiningillä. Oon tehny mavea melko vähän tänä syksynä ja ehkä ihan hyvä, koska nyt se tuntuu pitkästä aikaa kevyeltä ja hyvältä. Tänään nappasin vikaks nostoks 97,5 kg ja sekin tuli tosi hyvin ja raivokkaasti ylös. Pohkeita en tehnyt, kröhöm...

Saatiin tänään myös perinnöks tällanen lasimalja, enkä yhtään tiedä, mitä sillä kuuluis tehdä, mutta nyt se toimittaa kynttiläkipon virkaa.

Ihanuusiltapala nr. 2: tomaatit halki, vuokaan, päälle pestoo, valkosipulimurskaa ja tinjamia ja uunissa kunnes tulee mukavan pehmosia. Kymppi plussa!

Päivä on ollut todella hyvin onnistunut koulutöiden välttelyn osalta ja toki muutenkin! Oon myös huomannut, että blogit, oma sekä muiden, on todella tehokasta välttelymatskua. Ihan tuleekin himo toteuttaa kaikki hyvät ja etenkin ne ei-niin-hyvät postausideat.:D

Pyöräilevä piilokansanterveystieteilijä

Tän päivän sporttiosuudesta vastasi varsin kuraisa pyöräily koululle. Ajoin ihan teitä pitkin, mutta silti näytin perille päästessä siltä, että olisin tullut parhammailtakin mutalenkiltä. Suurimmat kurat vaan pois naamasta ja päälle kova toivo, ettei ajeta ulos yliopistolta kerjäläisenä. Joskus vähän hävettää näyttää ihan pyöräilijältä, mutta sitten yritän miettiä, että joo, mä tosiaan tulin fillarilla ja toi siististi pukeutunut kimuli tuolla ei varmasti osaa edes vaihtaa Jopoonsa rengasta.
Kovasti toivoisin, että kaikki Jopo-kuskit ja muutkin laittais jonkinlaisen tuikun siihen pyöräänsä. Kuten nokkelimmat ovat huomanneet, ulkona on suunnilleen koko ajan pimee. Kotiin päin poljeskellessa tuli montakin tilannetta, että yhtäkkiä jostain pimeydestä sukeltaa pyörä, ja ripeet (paniikki)käännökset seivaa tilanteen tällä kertaa. Tekis mieli ruveta oman käden oikeuden poliisiks ja vähän pamputtaa kaikkia valottomia pölvästejä. Haloo, onko valoo, kysyy nimimerkki Pyöräilijä 03-alueelta.

Viimeks vähän avauduin liian suolasesta hevospalvista (8%) ja mulle vastattiinkin jo lihafirmasta. Heppa valmistetaan perinteisesti (jotenkin arvasin, että vedotaan perintesiin, aina on kansalle saatu aikaan sydän- ja verisuonitauteja, miksipä hyvää perinnettä muuttamaan) ja se ei kuulemma ole hyvä leivän päälinen (huomasin!) ja sopii paremmin salaatteihin ja Parman kinkun tapaan ohuina siivuina. Ensinnäkin, jätän usein fetankin pois salaateista, koska sekin on niin suolaista (n. 3,5 %) ja toisekseen, harvoin on Parman kinkkukaan noin suolasta. Eikä siinä paketissa edes lukenut holhoavaa tekstiä "voimakassuolainen"!

Tätä piilokansanterveystieteilijää on viime päivinä kiinnostanut myös HK Ruokatalon saama THL:n vuoden Kansanterveyspalkinto. Aattelin ensin, että tää on myös joku vuoden aprillipila aivan väärään aikaan, mutta sitten luin THL:n tiedotteen aiheesta. Perusteena palkinnolle oli siis työ kansanterveyden puolesta, joka ilmeni suolan ja kovien rasvojen vähentämisenä tuotteissa. Rypsiporsaat ynnä muut, you know. HK:n sinisestä (karkea esimerkki) voi olla montaa mieltä, mutta totuus on, että joku sitäkin syö "kuin leipää" ja sillon on ehkä ruokafirmankin syytä miettiä omaa vastuutaan kansanterveydessä. Yritysten yhteiskuntavastuu on aivan toinen tarina, mutta mielestäni on hyvä, että joku tekee jotain hyödyllistä, vaikka piilotarkotuksena oliskin imagon kiillotus.

Kanaa Kariniemeltä, joka on samaa firmaa HK:n kanssa, siis taatusti terveellistä! Etenkin toi itse lisätty (palanut) curry rokkaa!

Kun lukee paljon blogeja, joissa käsitellään terveellistä ruokaa, liikuntaa, fiksuja elämäntapoja ja mitä näitä kaikkia muita kivoja asioita onkaan, niin vähän hämärtyy se totuus, että se on vaan hyvin pien otos suomalaisten elintavoista. Kaikki liikuntabloggaajat voi onnitella itseään, kun todennäköisesti kuuluu siihen terveimpään 20 prosenttiin suomalaisista.Mutta on aika monia niitä, joita ei ees Profeelin kiskominen auta, tarttis tehdä jotain vähän isompaa. Yleinen kansanterveys ei parane sillä, että me terveet liikutaan entistä enemmän ja syödään entistä paremmin, se paranee ja terveyserot kaventuu, jos kiinnitetään huomioo niihin heikoimmin pärjääviin. Sekin on jo pieni askel eteenpäin, jos kovien rasvoja käyttöö vähennetään. Olis ehkä muutenkin aika uudelle Pohjois-Karjala -projektille!

Tarkkaan punnittua sanomaa

Tää on sit sellanen postaus, jossa kuvien ja tekstin määrä korvaa laadun!
Ensimmäisenä ja tärkeimpänä asiana aion heti kertoa mahtavasta Huuto.net -aarteestamme, jollaisesta jokainen teistä on nähnyt unia, ehkä tietämättäänkin. Meidän asunnon feng shui on ollut täysin puutteelinen ja keksittiin, mikä sais energiat virtaan vähän vikkelämmin. Vanhan hyvän ajan vaaka! Mutta ollaan haudattu idea monta kertaa, koska sellanen maksaa varmasti aika monta Tiimari-työtuntia liikaa. Uskomaton tuuri oli kuitenkin taas meidän puolella ja sellanen löyty Huuto.netistä 23 eurolla! Vieläkin on vaikea uskoo, että maksettiin vaa´asta niin vähän, koska uutena tuon tyylinen olis satasia.

Toi vaaka suorastaan pakottaa pullisteleen!

Kuvassa näkyvät vivut liikuttavat vaa´an sisällä olevia painoja ja kun  vaa´alla seisova Rahkamuija ja sisällä olevat painot ovat tasapainossa, asettuu vaa´an yläosa suoraan ja vipujen paikka ilmottaa painon (tajuskohan kukaan?). Niin nerokasta ja niin lahjomatonta. Toi vehje tuottaa suurta omistamisen iloa, se on todellinen sisustuselementti ja Lidlistä ostettu tavallinen vaaka lähtee alakerran kierrätyskeskukseen (=tavara jätetään ala-aulaan ja joku köyhä opiskelija poimii sen siitä matkaansa. Toimii, kokeiltu on!). Eikös ole aika messevä, kateellisia?
Noita vaa´an vipuja saa niin siirrellä kohta ylöspäin, koska eilen oli taas jalkatreeni ja mun reisiin tuli jälleen ainakin viis kiloo puhdasta lihasta. Tein kyykkyä, etukyykkyä ja mavee ja pohkeita, ja tää päivä on ollut taas uskomatonta ähkimistä. Kyykkyyn meneminen on kaukainen haave vain. Maveraudat oli kevyitä ja leppoisia, Leokot suorastaan räjähti irti lattiasta. Kuvat puhuu kylläkin vähän toista tarinaa, mutta jokainen uskoo, mitä haluaa.:D

Nää ilmeet on jo lähes teatraalisia...

Rahkaäijä sen sijaan haali taas puolet fitness-salin painoista tankoonsa.

Ton antiikkivaa´an entinen koti oli Järvenpäässä, niin saimme eilen hyvän tekosyyn tehdä tupatarkastusmatkan Laurin siskon luo syrjäiselle rannikkoseudulle, eli Helsinkiin. Joskus tekee ihan hyvää poistua Hervannasta!

Aika rankkaa, kun ei yhtään tajua omia voimiansa, juustoveitsetkin napsahtelee poikki mun käsittelyssä.;)

 Tänä aamuna joku pimeä voima sai meidät retkelle Vantaan Ikeaan, joka oli ihan naapurissa, ja mä oon ihan uskomattoman kylmäpäinen siellä lastulevyhelvetissä, en koskaan hullaannu mitenkään tolkuttomasti. Pehmoleluja olisin tänään voinut vähän ostaa, mutta mikään niistä ei katsonut mua tarpeeks anovasti.

"Ostan teidän kaikki!"

Eräs nimeltämainitsematon Rahkaäijä-fani toivo Laurista lisää kuvia, miten olis tällanen Ikea-mies?

 Jotta saatais vielä viittä vaille tuhannes asia tähän postaukseen, niin pakko vielä vähän inistä, että ei oo varmaan koskaan ollut niin vaikeeta lähtee juoksulenkille, kun tänään. Toi pimeys ei varsinaisesti inspiroi mihinkään maraton-suorituksiin, eikä edes pikapyrähdyksiin, mutta lähdin silti. Olo ennen lenkkiä oli luokkaa "haluan valua limaklöntiksi pöydän alle", mutta nyt on hyvä mieli, että tuli käytyä. Ei se koskaan kaduta.:) Mutta itse lenkki oli aivan hirvee, jalat ihan tukossa ja joka paikkaan sattu ja Lauri vaan hokee vieressä "mitäs jos juostais tuolta vielä viiden kilometrin lisälenkki!".

Lenkin jälkeinen palkkari oli tällä kertaa melko luksus, ruisleipää ja palvattua hevosta. En ole syönyt pitkään aikaan mitään niin suolaista, siinä oli 8 % (!!!) suolaa, aivan järkkyä. Kuten joku saattaa tietää, oon aika tiukka täti antaan palautetta ja lihafirmaan lähti heti painavaa tekstiä.
Tässä olikin päivän epistola, ite tykkään pitkistä ja sekavista postauksista, toivottavasti joku muukin.:D

Viskikeskiviikko

Olipas taas hauska päivä. Lauri on hourinut viikon verran savuviskistä kuultuaan koulussa esitelmän viskeistä (herää kysymys, että mitä siellä TTY:llä oikein verorahoilla opetetaan?). Ajattelin, että kunhan nyt unelmoi viskistään, mutta tänään Rahkaäijä oikeasti kävi kovaa neuvonpitoa Alkon myyjän kanssa ja osti savuviskiä.

 Tässä vaiheessa huomauttaisin, että tähän talouteen ostetaan väkeviä ehkä kerran kahdessa vuodessa, joten tapaus oli todella ainutlaatuinen. Niinpä Rahkaväen asunnossa (onko se sitten Rahkala?) oli äsken viskimaistiaiset. Olen suuri kulinaristi ja ruuan ystävä, ja etenkin savujuustot maistuu, joten tartuin lasiin ennakkoluulottomasti. Noh, Kipparijuusto ei tainnut ollakaan mitään sukua savuviskille, ei oikein maistunut mulle. Lauri sen sijaan oli haltioissaan ostoksestaan (paree ollakin tolla pullon hinnalla!!) ja pyöritteli ja haisteli etäisesti savulta haisevaa lasiaan. Näin tietenkin käskettiin tehdä viskikirjassa, jonka äijä tänään kirjastosta lainasi. Nää villitykset pahenee joka kerta...

Viskiasiantuntija R. Ahkamuija taisi maistaa ihan ensimmäistä kertaa elämässään viskiä, etenkin viinilasista.

Päivään on mahtunut muutakin hauskaa kuin viskimaistiaiset. Toisesta huumoriosuudesta vastasi päivän sali. Se oli ihan tavallinen ja tehokas selkätreeni, mutta ei se ketään kiinnosta, koska salille oli sattunut varsinainen TTY:n kerma treenaileen. Laskettiin joskus, että meillä on yli 30 lempinimeä omilla saleilla treenaville hahmoille. Tänään paikalla oli tosiaan useampikin lempparihahmoista, muun muassa penkki-Chavier ja naisteniskijä. Penkki-Chavier on pieni ja sitkeä vaihtari, jota näkee salilla tosi usein, ja tää veijari tekee aina penkkiä ja sen eri variaatioita. Naisteniskijä sen sijaan nimensä mukaan keskittyy salilla lähinnä tyttöjen vikittelyyn (todella huonoin tuloksin, mitä olen operaatioita tarkkaillut) ja kuulumisten päivittelyyn kavereiden kanssa. Pelkäsin itse olevani tänään tulilinjalla, koska mulla oli trikoot, kääk! Rahkaäijä onneks karkottaa pahimmat kosiskelijat. Lisäks tänään saatiin hahmogalleriaan uusi jäsen. Mies, joka teki reiden ojennusta viittä vaille sata sarjaa ja muutaman päälle ja luki joka sarjan ajan lehtee, lempinimi on vielä hakusessa. Kukaan ei saa nyt ymmärtää väärin, että mun aika salilla menis muille nauramiseen, tykkään oikeesti katella ihmisiä ja niitten toimia ja olis todella booring, jos salilla kävis vaan tylsiä ja harmaita ihmisiä. Onneks tää on Hervanta, erikoisten ihmisten Mekka! Onks muilla saleilla värikkäitä kävijöitä?

Välikevennyksenä kuva lisäkesalaatistani, jonka nimi on appelsiinipiiritys.

Aamupäivällä poikkesin katsastamassa myös yliopiston salin hauskat hahmot, mutta ilmeet sen sijaan oli vakavat, kun neuvoin ystävälleni Miljalle Arskan Golden Sixin perusteita. Jos kohtaisin Kaliforniassa itse Kuvernaattori Schwarzeneggerin, kiittäisin sitä kädestä pitäen elämiä pelastavasta saliohjelmasta. Siinä liikkeet on onneks niin hyvää peruskauraa, että kaltaiseni väärinsoheltajatumpelokin saattaa pystyä toista neuvomaan. Peräänkuulutan joka asiassa hyvää asennetta, ja Miljalla ainakin oli sellanen tänään! Lisäks uin itsetyytyväisyydessä, kun sain jakaa kuolemattomia treenineuvojani kuten "Ei oo mitään järkee tsempata itteensä, et yks vielä, samalla vaivalla tekee kaks!".

Tuntuu olevan todellinen kirjoitusripuli (ei kuulosta ihan niin hyvältä kun puheripuli.:DD) niin ei paineta jarrua ihan vielä. Haaveilin vuoden verran tabletista ja maanantai-iltana jotain naksahti päässä ja sellanen oli pakko lähtee ostaan Verkkokauppa.comista. Mukaan lähti Asuksen Nexus 7" ja nyt kysyisinkin, että onko jollain kokemusta Blogger-android-appsista, kun en saanut hirveen luotettavaa kuvaa kokemuksia tutkaillessa?

Team Android (toi duudsonipuhelin on tossa se heikoin lenkki...)

Mutta kaikkein parasta on se, että huomenna on pikkujoulut! Yli kymmenen kälättävää akkaa ja jäätävä määrä ruokaa, kaikkee rasvasta ja makeeta sellasta, aivan parasta!

Pienet jutut, isosti hyvä mieli

Tykkään tosi paljon antaa kaikille lahjoja ja lähetellä kortteja, mutta siitä vasta hyvä mieli tuleekin, jos joku antaa mulle lahjan tai kortin!:))
Tulin eilen töistä uuvuttavan neljän tunnin työpäivän jälkeen ja Lauri oli heti ovella vastassa muikea ilme naamallaan ja selän takana oli selvästi piilossa jotain. Se oli Tenhon päivän lahja! Siis mikä? No lahja mulle Tenhon päivänä!?

Kortti on täyttä timanttia!

  Revin auki upean lahjakäärön (jonka virkaa toimitti päivän Aamulehti) ja sisältä paljastui Maustekirja, jossa oli vielä viiden euron punainen hintalappu kiinni. Nauroin tälle Tenhon päivän lahjalle monta minuuttia, se oli niin huippu! Onni on mies, jonka kanssa elämä ei todellakaan ole tylsää.:) Merkkipäiviäkin on helppo keksiä, kuten huomaatte!

Kohta tiedän kaiken mausteista ja yrteistä

Mikä huikeinta, mun hyvä mieli ei todellakaan loppunut Tenhon päivään, vaan jatkui vielä tänäänkin. Sain postissa kortin, joka oli osoitettu Rahkamuijalle! Mahtavat maailmanmatkaajat Anni ja Tuomo (etenkin selostus Siperian junasta kannattaa lukea, jos haluaa vähän kontrastia VR:n junailuille) ottaa Aasiaa urakalla haltuun. Posti kiikutti meille siistin kortin Thaimaasta ja laitoin sen heti seinälle, kun se oli niin hauska!

Joo-o, Rahkamuija tunnetaan Thaimaassa asti!

Kowia poikia

Tän viimesen vuorokauden aikana ilahduttaneet pienet asiat varmasti tsemppaa mua varmasti koko alkuviikon. Aion laittaa ilon kiertämään ja pommitan kaikkia mahdollisia tuttuja Kalifornia-aiheisilla korteilla meidän reissun aikana. Niin paljon, että mummukin taitaa pistää "Ei mainoksia" -kylttiin lisähuomautuksen "Ei enempää kortteja Yhdysvalloista".
Ja mikä parasta, ulkona vallitseva kuiva keli houkuttelee mut fillaroimaan kouluun, niinkin pienestä on vähän innostunut olo. Lokasuojat on silti neideille.;)

Videopostaus - pölinää liikkuvan kuvan kera

Mikäs sen riemukkaampaa lauantai-illan viihdettä, kun katsella Rahkamuijan ensimmäinen videopostaus, jos ei muusta syystä, niin kivan kissan takia! Toi takan valo ei ihan tehnyt oikeutta, mutta ei se kai oo väärin näyttää vähän oranssilta..?

"Mä oon se kiva kissa siitä vähän nololta videolta, mut rakastan tätä takan lämpöö!"

Onks videopostaukset rautaa vai roskaa? Oliks kissa kiva? Tekiskö sunkin mieli lämmitellä takan edessä? Kerro!

Yllätystreeni ja ihanuusiltapala

Olin koko aamupäivän psyykannu itseäni kowaan jalkatreeniin ja matkalla salille potkin taas vähän lyhtypylväitä, että olis sellanen kiva raivo runtata mavet ja kyykyt. Buusti haihtui melkein alahuulen väpätykseen heti lämmitellessä, kun vasemmassa polvessa tuntu kiusallista pikku pistoo. Olin todella äimistynyt, koska pitkään aikaan ei oo ollu mitään ongelmia polvien kanssa, vaikka vanhoja riitoja meillä kyllä riittää. Kokeilein kuitenkin kyykkäillä muutaman sarjan, mutta pian totesin, et ihan jätettä, en kiusaa enempää. Niinpä kowa jalkatreeni vaihtu lennossa vielä kovemmaks selkätreeniks. Loppuviikon treenijako menee sekasin, mutta ehkä sopeudun.

Palkkari on loppu, rahka onneks seivaa tilanteen!

Vetelin kolme sarjaa leukoja (nyt muistan nää hyvin, koska treenivihko on jälleen bäk.) eikä ne ollu mitään vajaita, nih! Vaikka en päässy mavee tekee, tein kuitenkin polven päältä vetoo. 85 kg riitti tänään siihen, että tuolla jossain oikein syvällä tuntu tehokkaalta. Viimeks kokeilin tehdä supersarjana kulmasoudun ja alataljan kapeella otteella ja se oli aika tyrmäävää tavaraa, niin tänään toistin tämän uuden lempirituaalini. Huomasin muuten, että eräs mies alko tekeen samaa satsia vähän mun jälkeen, vielä samoilla painoillakin. Mut sit se varmaan huomas että mää huomasin, ja jätti kulmasoututangon painoineen niille sijoilleen ja lähti meneen. Häh?
Kuuluis varmaan sanoo, et reenaan aina vaan täysiä ja itseeni keskittyen enkä vilkuile muita, mutta mulla salilla käymisen ihanuuden kruunaa muut ihmiset. Musta on niin mukavaa katella ketä on paikalla, mitkä liikkeet menossa ja millä tyylillä ja kuka kaveeraa kenenkin kanssa. Miten niin utelias ämmä?:D Ihan vaa sen takia, et Laurin treeni oli vielä kesken, tein muutaman olankohautussarjan ja pari myös takaolkapäille. Molemmat menee kuolettavan tylsää -kategoriaan, jossa on jo haban pumppailu ja pohkeitten tekeminen.

Tahdon vielä jakaa sanasen uudesta lempiruuastani, joka voittaa ainakin sarjan "eksoottiset iltapalat". Kyseinen elämän pieni valopilkku löytyi hullun kokeilun kauttaa, ja nyt mulle maistuis Texmex-karjanlanpaisti ihan joka päivä.:D Kuten nimi saattaa fiksuimmille vähän vihjata, Rahkamuijan lempisafka koostuu karjalanpaistilihasta ja taco-mausteesta. Joku vois väittää kansallisruuan pyhäishäväistykseks, mutta mä väitän sitä ihanimmaks iltapalaks ikinä.

Mun ihana torstai-ilta, texmex-karjanlanpaistia ja telkkarista Teiniäidit, oi kyllä!

Ja vielä ihan nopee vinkki kaikille vaimoilusta (tai edes pyykinpesusta) kiinnostuneille. Sieltä pesukoneesta kannattaa poimia pois kaikki Akkarit ja Verkkokauppa.comin mainokset ennen pesua, muuten vähän harmittaa. Paitsi jos tykkää treenihousuista, jotka ei ole enää mustat, vaan yksilöllisen harmaan kirjavat. Leuka pystyssä onnekkaampia pesuja kohti!

Ylisanojen salitreeni

Huh huh, tänään oli sellanen draivi salilla, että muorit pois alta. Kaikki alko megahyvin kulkeneesta penkistä, joka suorastaan vaati tolkuttoman kovia suorituksia muissakin liikkeissä. Tissikiusaks tein myös punnerruksia ja taljassa crossoveria (Lauri katto mulle tän liikkeen nimen googlesta, koska tissit taljassa ei ole kovin valaiseva). Taoin myös kolme eeppistä sarjaa pystypunnerrusta. Hankalaa, kun vaan toisella salilla on 15 kg dumppelit, niin joka kerta ei pääse toteuttaan niiden kanssa itseään. Lisäks tein huikeita pystysoutuja pari sarjaa ja vähän vipareita. Tässä kohtaa treeniä tärinä oli jo aivan infernaalista, mutta silti taistelin vielä dippi + ojentajat taljassa -combon pari kertaa läpi. Tän kaiken jälkeen luulin oikeesti olevani maailman kuningas, tai ihan vähintään Hervannan herttuatar, koska fiilis oli niin  SUPERmahtava. Vaikka treeni sisälti pelkkää peruspuurtamista, kulki se vaan jotenkin niin megalomaanisen hyvin, että vieläkin hymyillyttää. Ja lupaan, etten liiottele yhtään.:))

Eiliseen pudding-postaukseen voisin vielä lisätä, että lisämaisteluiden jälkeen olen huomannut, että en taidakaan olla mikään suurensuuri pudding-fani, en ainakaan missään herkuttelumielessä, mielummin herkuttelen sit jollain oikeesti maukkaalla asialla, kun on tarve. Kokeilin vähän entrata vanukkaan väria kaakaojauheella, mutta rakkaus ei syttynyt siltikään.
Tuosta supermegahypersalista ei valitettavasti ole kuvia, mutta ajattelin ilahduttaa teitä kaikkia melkosen hupaisalla kuvalla. Nyt hymyillyttää, mutta toi tukka oli joskus parasta mitä tiesin.:---D Olihan se ny siisti!

Rahkamuija 16 v. Punk!

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

Rahkamuija testaa puddingin

Aamu oli rauhallinen, kunnes hetki sitten Rahkaäijä saapui uskomattomalla ryminällä kaupasta ja ajattelin, että nyt on vähintään miljoonan Keno-voitto plakkarissa. Sen mukaista oli tuuletukset, mutta Prisman hyllystä olikin löytynyt Fastin uutta Puddingia, creme caramelin maussa. Tuo mies on ihan raivopäisen lailla etsinyt sitä joka paikasta viimeisen viikon verran ja ilo oli todellakin ylimmillään, kun viimein tärppäsi. Kyseessä on siis "herkullinen proteiinivanukas", joka sisältää "runsaasti laadukasta proteiinia". 100 grammassa tätä caramel-makua näyttäisi olevan 80 grammaa proteiinia, 1,6 g hiilaria ja 1,3 g rasvaa. Pudding on makeutettu sukraloosilla.

Miks mun vanukkaaseen ei ilmestynyt noita toffeen palasia?

Ensimmäinen vanukaserä tehtiin heti, 30 grammaa pudding-jauhoja ja 2 desiä maitoa ja sheikkerissä sekaisin. Pudding keräsi muotoaan jääkaapissa suunnilleen 15 minuuttia ja sitten eikun lusikoimaan. "Vanukkaan" rakenne oli tosi vaahtomainen, liekö johtunut raivokkaasti sheikkaamisesta. Ulkonäkökään ei varsinaisesti houkutellut aneemisella värillään, eikä etenkään muistuttanut paketin tarjoiluehdotusta. Maku sen sijaan oli kiva, vaikka rakenteelta olisi toivonut miellyttävämpää suutuntumaa, tietynlaista pehmeyttä olisin kaivannut enemmän. Rakenteeseen saattaa myös vaikuttaa vanukkaan kuidun määrä, 10,8 g/100 g.

Puuroa?

Mikä on tuomio? Saatoin ehkä odottaa liikaa, kuvittelin valmiin puddingin olevan makuelämykseltään samaa luokkaa kuin Paula-vanukas. Jos näitä odotuksia ei oteta huomioon, mielummin vetelisin puddingia kuin rahkaa ankean mehukeiton kanssa. Hintaa sille kuitenkin tulee enemmän, yhden pudding-annoksen hinta on suunnilleen euron luokkaa plus maito päälle (700 gramman pussi maksoin noin 28 euroa). Pudding kuitenkin luultavasti osuu ja uppoaa kaikille hiilarin ja sokerin välttelijöille, ja olenkin törmännyt jo muutamaan reseptiin, missä puddingia on vähän jalostettu parempaan muotoon. On se suklaan makuinenkin pakko kokeilla!
Onko joku muukin jo maistanut puddingia vai jääkö maistamatta?
P.S. -50 % broileri se ei petä koskaan, toisin kuin eilen isänpäiväaterialle valmistamamme kokonainen kana, ei mitään syötävää ja kauhee homma.

Laatulauantai

Lauantai on vaan kerran viikossa ja sen vuoksi sitä tulee arvostaa erityisen paljon. Tämän viikkoiseen laatulauantaihin sisältyi jalkatreeni, ruokaa ja pukkibisneksiä ja paljon muuta.
Edellisen kyykkytreenin tuhot oli mittaamattomat, mutta jalat oli kuitenkin sen verran toipuneet, että tänään oli uuden kidutuksen vuoro. Oon tosi tyytyväinen hiffattuani, että saatan sittenkin tajuta mistä kyykyssä on kyse. No kyykkyyn menemisestä, eh? Sekin vaan vaatii vähän keskittymistä, eikä mitään puolivillasta hosumista. Nyt ainakin jalat tuntuu siltä, että tein jotain oikein. Kyykkyharjotusten jälkeen tein maven, joka sekin tuntui ihan järjelliseltä toiminnalta. Suuriin ajatustyön tuloksiin lukeutuu myös se, ettei joka treenissä tarvi yrittää mitään maailmanennätyksiä.
Lisäks tein vielä prässiä ja askelkyykkykävelyä. Huomenna taas pakarat mököttää, se on selvä, mutta ihan oikein niille!

Tää vatsatreeni kiinnostaa muakin, kun kaikki mitä on mahan kohdalla, siirtyy ilmeisesti vähän ylemmäs, tonne tissien kohdalle...

Tunnustan synnin, en tehnyt pohkeita. Ens kesänä se varmaan surettaa, kun reidet on aivan jäätävän siistit ja pohkeet vaan heiveröiset tikut. Ens kerralla sitten! (Joo joo, en usko tota itekään.)

... sen sijaan irvistyslihakset on ens kesänä kunnossa

Päivän mielenkiintoisin osio, jalkatreeniä täysin väheksymättä, liittyi kuitenkin joulupukkibisneksen virittelyyn. Saatiin Rahkaäijän kanssa reilu vuosi sitten uskomaton kuningasidea, että ryhdytään pukiksi ja tonttutytöksi jouluaaton ajaksi. Homma oli käsittämätön menestys ja myytiin jo joulukuun alusta lähtien ei-oota ja kun pukkeilu oli vielä hauskaakin, pisnes on pakko ottaa uusiksi tänä vuonna. Niinpä kylvettiin tänään kaikkien kunnon lapsiperhekauppojen ilmoitustaulut täyteen vetoavia mainoksia ja kohta puhelimet pirisee aivan taukoamatta. Tai ainakin me niin kovasti toivotaan, tai muuten pukki ja tonttu istuu jouluaattona Lahdesjärven ABC:lla koko päivän odottaen yllättävää viime hetken tilaustulvaa...

Kyllä tää meidän mainostoimisto on sit nokkela ja mielikuvituksekas!

Kuten kalenterissa seisoo, tänään on sellanen hauska päivämäärä kuin 10.11.12. Ihan loistava päivä mennä naimisiin? Niin mekin vähän funtsittiin vajaa pari vuotta sitten, mutta mitä lähemmäs maaginen päivämäärä tuli, sitä vähemmän koko pippalot kiinnosti ja yhtäkkiä Kalifornian kiertueesta tulikin paljon mielekkäämpi rahannielijä. Sitten todettiin suunnilleen yhteen ääneen, että eihän tässä oo mitään järkee ja peruttiin hääpaikan varaus ja kaikki muukin hössötys. Naiminen kuitenkin toteutui elokuussa huomattavasti pienemmällä kaavalla ja budjetilla ja tänään on voinut nauraa räkäsesti tuolle räntäsateelle, että keli on kun morsian Tuksun häissä. Aika usein on paljon fiksumpaa kuunnella itseään ja vielä uskoakin sitä, kuin tehdä jotain vaan siks, että muutkin tekee ja aina ennenkin on tehty. Ja voin kertoo, että yhtään ei kaduta, ihan oikeesti!

Dippaamalla allit pieniksi!

Vaivaako käsivarsien löllöt? Roikkuuko allit (tuttujen kesken takaläskit vaan) ikävästi? Ei hätää, tahtoisin esitellä teille pysyvän ratkaisun ongelmaan. Unohda karppaus, flexaus ja muodikas gluteiiniton ruokavalio, nyt tulee dippaus! Dippaus on dippitieteen dosentti R. Ahkamuijan kehittämä ratkaisu kiusallisiin takaläskeihin ja ihan mihin vaan ongelmaan ylipäätään.
Ensinnäkin jokaisen tulisi tietää, että dippaus ei ole vain muutaman viikon pikadieetti, vaan elämäntapa, johon tulee sitoutua vakavasti. Dippauksessa olennaista on ruokavalio sekä liikuntaohjelma, sekä oikein omaksuttu asenne elämään.

Dippaus-ruokavalio on melko simppeli, kaikki ruoka, joka suuhun menee, on dipattava. Säännöt ovat seuraavanlaiset. Jokaiselle päivälle on varattava yksi kermaviili, joka maustetaan aamulla maukkaaksi, mutta vähäsuolaiseksi. Tähän dippiin sitten kastetaan kaikki päivän aikana syötävä, siis jokainen suupala, ja syöminen tapahtuu sormin. Kuten ehkä heti ymmärrät, ei dippiin tee juurikan mieli kastaa esimerkiksi karkkeja, vaan yksinkertaisia ja terveellisiä makuja, joihin dippi tuo lisää sielukkuutta. Suositeltavia dipattavia ovat esimerkiksi porkkana, kukkakaali, kurkku, (kevyt)nakit ja kana. Ja kun päivän kermaviilidippi loppuu, loppuu myös päivän syömiset. Näin et syö kuuttatoista pakettia nakkia.

Dippauksen lautasmalli

Tiedän, että nyt monia hikoiluttaa, miten käy rahkan syömiselle aamupalalla, kun sitä ei voi dipata. Mutta ei hätää, dosentti R. Ahkamuijalla on tähänkin pulmaan ratkaisu. Rahkahan vähän muistuttaa tuollaista kermaviilidippiä, joten asia hoidellaan dippaamalla rahkaan kaiken sen mitä muuta syöt aamupalalla. Esimerkiksi Ruispaloista saa mukavia leipätikkuja rahkaan dipattavaksi. Problem solved.

On täysin sanomattakin selvää, ettei dippailijan ruokavalioo kuulu rasvaiset perunajohdannaiset, kuten ranskalaiset (tämä ei ole ranskalaisdieetti, kuten liikuntaosiostakin tulee selväksi) tai sipsit. Keitettyjä perunoita voi syödä, kunhan ne asiaankuuluvasti käsin syö ja dippaa kastikkeeseen.
Ruokavaliossa olennaista on siis ruokailuun keskittyminen, kun ruokaan sormin koskee ja jokaisen palan dippaa, kunnioitus syömistä kohtaan kasvaa. Näin ei synny järjetöntä ahmimisen tai sikailun halua, kuten haarukalla tai lusikalla syödessä.

Kuten huomaat, ruuan osalta elämäntapa on todella yksinkertainen ja helppo noudattaa. Sen vaikeampaa ei ole myöskään elämäntapaan liittyvä liikunta. Kuten kaikki tietävät, elämäntapamuutokseen tarvitaan parempi ruokavalio, mutta dippauksessa urheilulla on lähes yhtä suuri merkitys. R. Ahkamuija huomasi tieteellisissä testeissään dippi-nimisen liikkeen vähentävän takaläskejä jopa 27 prosenttia. Ja olennaista on nimenomaan dipit, elämäntapaan eivät kuulu ranskalaiset punnerrukset tai kickbackien tekeminen. Sen sijaan kevyt leuatus on sallittua.

Hei me dipataan!

 Dippien tekemisen raskauden vuoksi on myös mahdollista tehdä ns. naisten dippejä, esimerkiksi tuolia ja sängyn reunaa apua käyttäen. Jotta takaläski todellakin korvaantuisi napakalla ojentajalihaksella, tulee päivässä tehdä 200 kevennettyä dippiä tai 50 oikeaa dippiä. Määrä kuulostaa ehkä isolta, mutta tuloksia ei tule ilman kovaa työtä! Dippien teko todellakin riittää, ruokavalio ja hyvä asenne muokkaavat lopun kehosta. Unohda siis kaikenlainen lenkkeily, se on kuluttavaa ja vie liiaksi ajatukset pois dippailusta.

Ja hymy (vai irvistys?) pysyy koko ajan!

Mitä tulee dippaus-elämänasenteeseen, dippaaja keskittyy dippailuun ympäri vuorokauden. Kun dippailija ei ole tekemässä dippejä tai syömässä dippiruokaa, keskittyy hän ojentajalihaksen pullisteluun tai seuraavan dippiaterian aineksien pilkkomiseen. Porkkanaa tai mitään muutakaan ei siis tule syödä sellaisenaan vaan leikata ne lautasmalli-kuvan mukaisesti kivoihin paloihin, jotka lisäävät dippailunautintoon.

Jee, enää 189 toistoa jäljellä!

Parasta olisikin, jos uusi dippailija voisi ottaa vuorotteluvapaata tai pitää välivuoden dippailun aloittaessaan,sillä se vaatii isoa panostusta ja 110 prosentista keskittymistä, sillä dippailun tulokset eivät tule ilmaiseksi, vaikka kyseessäkin on universumin räjäyttävä laihdutusmenetelmä.

Olet nyt ensimmäisten joukossa lukenut uudesta ja mullistavasta elämäntavasta, jolla voit leuhkia kaikille tietämättömille hölmoille, jotka eivät vielä ole dippaukseen tutustuneet. Tiedän, että tämä ennenkokematon elämäntapa herättää lukijoissa paljon kysymyksiä ja lupaankin toimittaa kaikki kysymyksenne dippidosentti R. Ahkamuijalle, joka varmasti vastaa mielellään. Dosentti myös lupaili, että auttaa halukkaita dippailijoita elämäntavan alkuun huomattavaa korvausta vastaan. Nyt kaikki dippaamaan!

Pilvet liikkuvat, minä en

Tai oikeasti se on kursori, joka ei liiku tossa näytöllä, kun kovasti pitäis tehdä tiivistelmiä. Tällä kertaa ongelma ei ole tiivistämisen vaikeus, vaan se, ettei mitään sanottavaa ole. Kerään vähän inspiraatioo tässä...

Koska lonkkamurtumat vaanii heti kansaa, kun sataa senttiä lunta, täytyy samantien kaikki jalkakäytävät kylvää täyteen sepeliä. Siitä ei Meridan hyvin rullaavat, sileät renkaat selviä kovin kauaa vammoitta. Siksi maanantai-iltana henkäsin tooosi syvää ja aloin vaihtaan Mountain Kingejä alle, ihan itse! Lauri joutu auttaan vaan ihan vähän, mutta muuten selvisin hyvin. Oikein ihmettelin, kuinka rauhallisena pysyin, aiemmin ajatuskin pyörän erinäisistä huoltotoimenpiteistä on kiihdyttänyt mut sellaseen raivoon, että on jääny meinaan renkaat vaihtamatta.

"En ala raivoon, en ala raivoon, pysyn ihan rauhallisena..."

Alkuun toi ylläoleva kuva näyttää yhdeltä isolta renkaanvaihtokaaokselta, mutta sitten huomasin, että siihenhän sisältyy yks, tai oikeestaan siis kaks kokonaista elämää. Kuvasta löytyy kaikkee tärkeetä, kuten kaks fillaria, rullaluistimet, pari moottoripyöräkypärää, palkkariämpäri, saappaat,  lenkkarit ja tietenkin tyhjä Pepsi Max -pullo.:D Tää eteisen sekasorto on se hinta mikä me maksetaan aktiivisesta elämästä, mutta ketä se haittaa? (Ehkä tietysti meidän äitejä, jotka surkuttelee, että mikä meni vikaan kun lapset tykkää kaaoksesta...) Mulle tulee joka aamu sellanen hyvä ja vireä olo, kun ensin näen eteisessä kaks pyörää ja sitten olohuoneessa toiset kaks. Elän unelmaani!

Unelman eläminen ei kuitenkaan ihan tullut mieleen tämän päivän pyörälenkillä. Märkä juurakko ja Mountain Kingit ei rokannut yhteen ja kylmä tuuli kangisti pienen ihmisen ihan täysin. Ja Laurilla meni hermo, kun mullakin meni ja hongisto raikas kun Rahkaväki mylvi toisilleen keskellä metsää. Okei, vähän liioittelun makua, mutta onhan pyöräily varsinaista parisuhdetoimintaa.:D

Yrmy-Anni

Aina tulee kuitenkin tosi hyvä mieli (ja sopu), kun pääsee kotiin ja voi olla tyytyväinen siitä, että tuli lähdettyä ajeleen.:)

P.S. Nyt vasta on iskenyt todella kova Kalifornia-kuume, kun saatiin tietää, että megalyhyt vaihtoaika Heathrow´n kentällä on pidentynyt 25 minuuttia. Vaikka vieläkään ei ole aikaa sen suurempaan taxfreessa sikailuun, tuntuu nyt, että San Franciscon koneeseen ehtiminen on jopa mahdollista. Olen tästä äärimmäisen tyytyväinen, mutta en ole ehkä vielä sisäistänyt niitä sataa muuta asiaa, joiden vuoksi yöunien menettäminen on mahdollista. Mutta on tässä vielä aikaa.;)

Verkkaista vetelehtimistä

Tänään on kotirouvalla aikaa puuhastella, kun isäntä on ansaitsemassa leipää pöytään. Tekis mieli sanoa, että tähän voisi tottua, mutta en sano, koska sunnuntai ihan yksinään on melkosen tylsä. Niin tylsää, että piti lähtee metsään vähän retkeileen.  En myöskään salli sitä, että noin hieno ilma menee hukkaan. Kävellen matka olis taittunut tietenkin vähän liian verkkasesti, mutta kevyesti hölkötellen maisemat vaihtu jo paljon paremmin.

Joku anarkisti oli ottanut oikeuden omiin käsiin. Kiellän osallisuuteni kyseiseen terroritekoon!

Koin retkeni pahimmat kauhunhetket, kun jonkun hyperaktiivinen koira (tais olla peräti joku tiibetinspanieli) säntäs ohitseni ja luulin vähintään Hopeanuolen hyökkäävän. Mulle on melko sama, onko se joku sylikoira vai susi, mutta jos se on vapaana ja vielä haukkuu, oikasen mielummin mättään poikki.

Elämässäni ei ole ollut IRC-galleria -aikaa, päätin ottaa sen tänään takaisin.

Mitä tulee Rahkamuija treenivideoon, oon saanu siitä tosi paljon hyvää palautetta (kiitos siitä!), mutta kyykkypätkä, joka hävetti mua alunperinkin, hävettää nyt entistä enemmän. Kuvittelin, ettei kukaan jaksa nillittää surkeesta kyykystä, kun video on muuten niin eeppinen taideteos, mutta se nyt oli melko naiivi ajatus. Tästä viisastuneena sensuurin läpi ei pääse enää mikään juosten kustu ja seuraava kyykkyvideo (jos sellasta nyt ikinä tulee) täyttää kaikki laatuvaatimukset eli teen sen varmaan pelkällä harjanvarrella. Illan jalkatreeni odotellessa, teemana onkin varmaan kyykyn perusteet.:D Sitä ennen maistuis päiväunet!